Kosovo ponnistelee kohti EU-jäsenyyttä

SK:n toimitus
Ulkomaat 20.9.2009 13:01

Kosovossa odotetaan jännityksellä kansainvälisen tuomioistuimen lausuntoa maan itsenäisyysjulistuksen laillisuudesta. Päätös on merkittävä erityisesti Kosovon EU-jäsenyystoiveen kannalta, kirjoittaa varatuomari Jouni Lehtimäki.

Kosovo ja EU Kuvitus Outi Kainiemi

Kosovo julistautui itsenäiseksi helmikuussa 2008. Uuden valtion poliittisen johdon työssä on painottunut paitsi uusi perustuslaki ja valtiorakenteiden vakiinnuttaminen myös kansainvälisen hyväksynnän saaminen Kosovon itsenäisyydelle. Kosovon on tunnustanut tähän mennessä 62 valtiota.

Kansainväliseltä tuomioistuimelta ICJ:ltä odotetaan 2010 alkupuolen aikana päätöstä, oliko Kosovon itsenäisyysjulistus laillinen. Suullinen käsittely alkaa joulukuun 2009 alussa. Haagin toimintaa seurataan mediassa laajasti.

ICJ:n ratkaisun sisältö on merkittävä Kosovon täysimääräisen suveerenisuuden kannalta sekä erityisesti Kosovon tavoitteena olevaa Euroopan unionin jäsenyyttä silmällä pitäen. Kosovo ei voi edes vakavasti ajatella EU:n jäsenyyttä, elleivät kaikki EU:n jäsenvaltiot tunnusta maan itsenäisyyttä. Tällä hetkellä viiden jäsenvaltion tunnustus puuttuu (Espanja, Kreikka, Kypros, Romania ja Slovakia). Esimerkiksi Espanjalle ICJ:n ratkaisu on elintärkeä, vaikka ICJ:n ratkaisu onkin vain suositus. Taustalla on erityisesti Espanjan oma baskikysymys.

Serbian ulkoministeri Vuk Jeremi´c totesi muutama viikko sitten Danas-lehden haastattelussa luottavansa siihen, että ICJ päätyy Serbian esittämälle kannalle, että Kosovon itsenäisyysjulistus on laiton. Tämä puolestaan johtaa ulkoministeri Jeremic´in mukaan uusiin neuvotteluihin Kosovon asemasta ja jopa Kosovon jakamiseen. Mielenkiintoista oli, että ulkoministeri Jeremic´ ei todennut ICJ:n mahdollisen ratkaisun johtavan esimerkiksi Kosovon itsenäisyysjulistuksen mitätöintiin, vaan uusiin neuvotteluihin.

Ulkoministeri Jeremic´ on yksi Serbian niin kutsutuista vahvoista poliitikoista eli Serbian johdon ajatustapa on muuttunut tai on ainakin muuttumassa. Serbia on hyväksymässä sen, että Kosovo on jossakin muodossa olemassa ICJ:n ratkaisusta huolimatta. Paine tähän kannanmuutokseen tulee ulkoa: Kosovossa asuvat serbit ovat ymmärtäneet, että pystyäkseen elämään normaalia elämää heidän on integroiduttava maahan ja ovat siksi alkaneet muun muassa hakea Kosovon passeja ja ajokortteja.

Serbian ote eteläisestä Kosovosta heikkenee koko ajan myös siksi, että Serbia ei oman taloustilanteensa takia kykene enää ohjaamaan budjettivaroja Kosovon serbeille siinä laajuudessa kuin aikaisemmin. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävissä myös ulkoministeri Jeremic´in toteamus Kosovon jakamisesta eli Pohjois-Kosovon mahdollisesta liittämisestä Serbiaan. Ibar-joen pohjoispuolella Serbian vaikutus on edelleen vahvaa. Ulkoministeri Jeremic´ ei silti ottanut mitään kantaa Serbian puolella olevien Kosovon albaanien asuttamien alueiden tulevaisuuteen (nk. Pre evon laakson alue).

Poliittisessa keskustelussa on ymmärretty, että tasapainoinen ja toimiva talous on Kosovon todellisen kasvun ja suvereniteetin sydän. Se on myös mahdollisen EU-jäsenyyden edellytys. Peruslähtökohta on vaikea: Kosovossa on Euroopan alhaisin teollistumisaste ja korkein maaseutuväestön osuus.

Kosovolaisten keskiansio on myös Euroopan alhaisin: 1 600 euroa vuodessa. Väestöstä 37 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella ja 12 prosenttia todellisessa köyhyydessä. Kansalaisista, niin miehistä kuin naisista, 93 prosenttia on lukutaitoisia ja sama osuus kouluikäisistä käy myös koulua. Valitettavasti koulutuksenkin merkitys ja hyöty jäävät maan korkean työttömyysasteen alle. Työttömyyden arvioidaan olevan 37:n ja 75:n prosentin välillä.

Moni kosovolainen ei tule toimeen ilman ulkomailla elävien sukulaisten lähettämiä avustuksia. Niiden suuruudeksi on arvioitu noin 450 miljoonaa euroa vuodessa. Eli 15 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta. Tulevat kuukaudet näyttävät, miten Euroopan heikentynyt taloustilanne vaikuttaa Kosovoon lähetettäviin avustuksiin. Eräät tutkijat ovat ennakoineet jopa 10-40 prosentin pudotusta.

Kosovon taloustilannetta voidaan silti yleisellä tasolla pitää tyydyttävänä. Bruttokansantuote kasvoi vuonna 2008 noin 5,5 prosenttia, ja useat kansainväliset tutkimuslaitokset ennakoivat vuoden 2009 kasvuksi 3,5-5,0 prosenttia, eli se ylittäisi selvästi maailmanlaajuisen 1,5 prosentin kasvuennusteen. Kansainvälisen valuuttarahasto arvioi, että Kosovon vuoden 2009 budjettimenot ylittyvät ja budjettialijäämä kasvaa jopa yli 27 prosenttiin. Tällaisessa tilanteessa yllättävä taloustilanteen muutos voi olla dramaattinen. Kosovo selviää lähivuosista, jos kasvu jatkuu ennustettuna eivätkä ulkomailta tulevat avustukset pienene.

Taloutensa vakiinnuttamiseksi Kosovo tarvitsee ulkomaisia sijoituksia ja jatkoa aloitetulle yksityistämisprosessille. Kosovolla on vaikeuksia houkutella uusia ulkomaisia sijoituksia, ellei se kykene jatkossa täyttämään niitä yleisiä edellytyksiä, joita sijoittajat vaativat. Näitä ovat muun muassa ammattitaitoinen ja oikean hintainen työvoima sekä toimiva infrastruktuuri.

Kansainväliset yritykset ovat huolissaan niin julkista kuin yksityistä sektoria vaivaavasta korruptiosta sekä tietysti maan poliittisesta tilanteesta raja- ja tullikysymyksineen. Vuosien 2007 ja 2008 aikana Kosovoon tehdyt ulkomaiset sijoitukset osoittavat, että Kosovossa on liiketoimintamahdollisuuksia ja sijoituskohteita. Kosovon maaperä sisältää arvokkaita mineraaleja ja metalleja, muun muassa lyijyä, nikkeliä ja alumiinia. Maa-alasta 55 prosenttia on viljelyskelpoista ja ilmasto suotuisa. Esimerkiksi Kosovon viinitilat ovat alkaneet herättää ulkomaista mielenkiintoa.

Myös Kosovon vastasolmitut jäsenyydet Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa auttavat maata ulkomaisten sijoitusten saamisessa ja taloushaasteissa, vaikka ne vastaavasti vaativatkin Kosovoa myös säilyttämään taloutensa tasapainon.

Suomalaiset rauhanturvaajat eivät puutu Kosovon talouselämään tai puoluepoliittiseen keskusteluun. Mutta suomalaiset rauhanturvaajat ymmärtävät, että taloustilanteen mahdollinen heikentyminen voi vaikuttaa Kosovon turvallisuustilanteeseen.

A hungry man is often an angry man.

Jouni Lehtimäki

Kirjoittaja on varatuomari ja Kosovon kriisinhallintaoperaation suomalaiskomentajan poliittinen neuvonantaja. Kirjoittaja toimi kansanedustajana (kok) vuosina 1999-2003.

Keskustelu

Serbia on ilmoittanut, että se ei enää vastusta Kosovon jäsenyyttä YK:ssa, mikäli Kosovo suostuu muuttamaan rajojaan siten, että ne kulkevat etnisten ryhmien asuinalueiden mukaisesti. Serbia saisi Mitrovican kaupungin serbiosat ja Kosovo saisi Serbian eteläosasto albanien asuttaman Presevon laakson. Minusta tämä on erinomainen ehdotus edellyttäen, että alueet ovat suunnilleen yhtä suuria. Riidassahan on kyse ninentomaan etnisistä alueista. Kosovon pitäisi suhtautua ehdotukseen myönteisesti eikä siten kuin Kosovon pääministeri Thaci on ilmoittanut. Voi olla, että Kosovon pohjoisosan serbialue on taloudellisesti merkittävämpi, mutta sen ei pitäisi estää rajojen muuttamista siten, että rauha ryhmien välillä voisi syntyä pitkällä aikavälillä Serbialle 10 pistettä ehdotuksesta, jota ei tulisi hylätä.