Koronaeristys vaurioittaa maailman lapsia, korona sulki koulut puoleltatoista miljardilta – lähes kolmanneksella ei pääsyä verkkoon

Maailman kouluissa on nyt yhtä vähän lapsia kuin 150 vuotta sitten.
Ulkomaat 6.5.2020 12:00
Vuonna 2019 Kalkutan slummikoulun oppilaille lounas oli päivän odotetuin hetki.
Vuonna 2019 Kalkutan slummikoulun oppilaille lounas oli päivän odotetuin hetki.

Vuonna 1870 maapallolla asui noin puolitoista miljardia ihmistä, mutta tästä joukosta lukutaitoisia oli vain alle viidesosa. Nämä vajaat 300 miljoonaa ihmistä olivat elämänsä varrella siis saaneet ainakin jonkinlaista opetusta tuon ajan alakouluissa.

Edistystä silti tapahtui koko ajan: koulunpenkkiä kulutti tuolloin ehkä jo lähes 150 miljoonaa lasta ja nuorta.

Suomenkin kansakoululaitos oli polkaistu käyntiin neljä vuotta aiemmin.

Tällä hetkellä maapallon väkiluku hipoo jo kahdeksaa miljardia ihmistä – mutta koululuokissa istuu suunnilleen saman verran oppilaita kuin sataviisikymmentä vuotta sitten.

Jopa 91 prosenttia kaikista maailman koululaisista eli yli 1,5 miljardia lasta on ollut poissa koulusta koronaviruspandemian takia käyttöön otettujen eristys- ja rajoitustoimien takia, arvioi YK:n lastenjärjestö Unicef.

Kouluja avataan vähitellen taas uudelleen eri puolilla, mutta silti rajoitukset pitävät yhä kolme neljästä koululaisesta niiden ulkopuolella.

”Koulujen sulkemisen vahingolliset vaikutukset ovat hyvin monimuotoisia ja voivat kestää kauan”, varoittaa Unicefin pääjohtajan toimiston johtaja Kirsi Madi.

Madi on viime joulukuusta lähtien toiminut Unicefin pääjohtajan Henrietta Foren lähimpänä alaisena järjestön päätöksenteossa.

”Seuraukset eivät heijastu yksin oppimiseen. Koulut ovat varsinkin kehitysmaissa usein normaalin elämän suojasatama kovan arjen keskellä: niissä saa ruokaa, ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa, tukea ja kaveruutta.”

 

Koronaviruspandemialle on ollut luonteenomaista, että lapset eivät ole sen keskipisteessä toisin kuin useimmissa maailmanlaajuisissa terveyskriiseissä.

Päinvastoin koronaviruksesta on luotu kuva, että se kohtelisi lapsia armollisemmin kuin tuhoisia kulkutauteja levittävät mikrobit yleensä.

Mikään ei voisi olla enemmän väärä arvio, korostaa Madi.

Jo nyt valtioiden toimenpiteet koronaviruksen leviämisen estämiseksi sekä kriisin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset uhkaavat monessa maailmankolkassa lapsia tuhoisammalla tavalla kuin itse virus.

Jos eristys- ja rajoitustoimet jatkuvat pitkään, lukutaidottomien, nälkää näkevien, kaltoinkohdeltujen ja monin eri tavoin hyväksikäytettyjen lasten määrä maailmassa tulee kasvamaan huomattavasti, Madi arvioi.

Yli kaksi kolmasosaa maailman valtioista on ottanut koronakriisin aikana käyttöön kansallisen etäopetusohjelman.

Se on hyvä uutinen. Huono puolestaan on se, että melkein kolmanneksella maailman nuorista ei normaalioloissakaan ole pääsyä digitaaliseen tietoverkkoon, arvioi YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.

Siten vain kolmasosa köyhimmistä kehitysmaista on kyennyt koronaviruspandemian aikana järjestämään etäopetusta lapsille. Silti useimmat niistä ovat sulkeneet koulut ja eristäneet kansalaisensa tavalla tai toisella omiin oloihinsa.

Jo ennen koronavirustakin YK arvioi, että vuonna 2030 maailmassa on 420 miljoonaa lasta, joilla ei ole koulussa opittuja perustaitoja, muistuttaa Madi.

Suuri osa heistä asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tai on jäänyt maailman humanitaaristen kriisien ja aseellisten konfliktien keskelle. Oppimisesta syrjäytettyjen joukkoon kuuluvat myös monet vammaiset.

”Näiden vähäisistä vähäisimpien saamiseksi kouluun kansainväliset järjestöt ja hallitukset ovat tehneet valtavasti töitä. Mitä pitempään koulujen sulku jatkuu ja mitä syvempi koronaviruskriisin luomasta lamasta muodostuu, sitä todennäköisempää on, että suuri osa juuri heikoimmassa asemassa olevista lapsista ei enää koskaan palaa kouluun”, Madi sanoo.

Vähävaraisten perheiden perusteena pitää lapsi poissa koulusta on usein se, että jokainen käsipari tarvitaan puurtamaan pelloilla tai katukaupassa perheen päätavoitteen eli hengissä pysymisen hyväksi.

Lapsi päästetään näistä oloista kouluun usein siinä vaiheessa kun vanhemmat ymmärtävät, että hän voi vähitellen oppia siellä ammatin ja ansaita jatkossa enemmän kuin nyt esimerkiksi liikennevaloihin pysähtyneiden autojen ikkunoita pesemällä.

Mutta automekaanikoksi, puusepäksi tai lähihoitajaksi ei voi opiskella etänä. Eikä ainakaan silloin, jos etäyhteyttä ei edes ole.

Edessä on paluu lapsityöhön. Koulunkäynnin keskeytyminen varhaisvaiheessa on varmin sinetti köyhänä ja oikeudettomana pysymiselle.

Samalla katoaa tärkeä suojaverkko. Kehitysmaissa koulu on yksi lapsen merkittävimmistä arjen turvatakuista. Päivittäin opettajien ja muiden koululaisten silmissä olevaa lasta ei huomion ja seurausten pelossa uskalleta pahoinpidellä ja runnella ainakaan liian näkyvästi.

”Eristystoimet merkitsevät, että lapsiin kohdistuvat perheväkivalta, hyväksikäyttö ja kaltoinkohtelu kasvavat, kun ollaan taas enemmän neljän seinän sisällä piilossa”, Madi sanoo.

 

Monen kehitysmaan syrjäkolkalla nuoruus on yhä käytännössä tuntematon käsite. Lapsuudesta siirrytään aikaisin suoraan aikuisuuteen, omien vanhempien raadannan jatkajiksi. Yksi tärkeä kehitysvaihe jää elämättä.

Koulu tarjoaa tilan, jossa lapsi voi kasvaa turvallisesti nuoreksi.

”Koulupudokkaita uhkaavat esimerkiksi lapsiavioliitot. Siksi koulunkäynti ja sen jatkuminen ovat varsinkin tytöille erittäin tärkeä asia.”

Koronakriisistä voi silti seurata hyvääkin. Madi näkee sen tarjoavan otollisen tilaisuuden kehittää etäopetusta ja sen laatua.

”Tavoitteena on muutenkin saada tulevaisuudessa kaikki maailman koulut internetyhteyteen, ja nyt sitä on mahdollista edistää.”

Tärkeisiin houkuttimiin päästää lapsi kouluun kuuluu kouluruokailu. Monelle lapselle se on merkinnyt päivän tärkeintä ateraa, toisinaan ainoaa.

Koulujen sulkeminen merkitsee, että lähes 370 miljoonaa lasta 143 maassa jää ilman päivittäistä kouluateriaa, laskee YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP.

”Seuraus on selvä, aliravitsemus kasvaa huomattavasti”, toteaa Madi.

Jo nyt noin 200 miljoonaa lasta maailmassa kärsii pysyvästä aliravitsemuksesta. Se madaltaa heidän vastustuskykyään ja tekee myös covid-19-taudista heille vakavamman.

Liikkumisrajoitusten takia kouluateriaa on vaikea korvata. Mitä suurempi osa yhteiskunnan arjesta on seisahduksissa, sitä vähemmän lasten vanhemmille jää mahdollisuuksia tehdä töitä ja hankkia elantoa.

Arviolta 140 miljoonaa ihmistä putoaa äärimmäiseen köyhyyteen pandemian takia tänä vuonna, ennustaa köyhyyden ja aliravitsemuksen vähentämiseen pyrkivä kansainvälinen tutkimusinstituutti IFPRI.

Heistä 42–66 miljoonaa on lapsia, muistuttaa Unicef.

”Jos toimeentulo loppuu kokonaan, on pakko tinkiä ruuasta ja terveydenhoidosta. Koronakriisi voi lisätä lapsikuolemia sadoillatuhansilla tänä vuonna”, Madi sanoo.

 

Useat kymmenet maat ovat keskeyttäneet tai lykänneet rokotusohjelmiaan koronapandemian takia. Unicef toimitti vuonna 2018 yli 373 miljoonaa tuhkarokkorokotetta 84 maahan. Nyt järjestö arvioi, että yli 117 miljoonaa lasta 37 maassa on jäämässä tänä vuonna ilman tuhkarokkorokotusta.

”Se on suuri huolenaihe. Tuhkarokko on hyvin helposti ehkäistävissä, mutta myös leviää erittäin helposti jos saa tilaa. On erittäin tärkeää, että perusterveydenhuolto ja tautien ennaltaehkäisy voivat koko ajan jatkua myös koronakriisin aikana.”

Koko kansainvälisen Unicefin ylin johto työskentelee tällä hetkellä hajallaan eri puolilla maailmaa.  Myös Madi tekee parhaillaan koronan vuoksi töitä Suomesta käsin eikä järjestön pääkonttorissa New Yorkissa.

Eristystoimet eivät Madin mukaan silti ole luoneet mustia aukkoja, joiden tapahtumista Unicef ei saa tietoa tai joissa se ei voi toimia.

”Meillä on toimivia verkostoja ja yhteistyökumppaneita 190 maassa.”

Unicef on hankkinut koronakriisin aikana suojatarvikkeita yli 40 miljoonalle terveydenhuollon ammattilaiselle, antanut tukea noin 30 miljoonalle lapselle etäopiskeluun ja jakanut yli 800 miljoonalle ihmiselle tietoa koronaviruksesta ja keinoista suojautua siltä.

Unesco, Maailman ruokaohjelma WFP, Maailmanpankki ja Unicef ovat myös valmistelleet eri maiden viranomaisten työkaluksi puitemallin siitä, millä tavalla ja milloin koulut voidaan taas avata uudelleen.

Aivan yhtä keskeistä on kuitenkin varmistaa, ettei kaikkea rahoitusta nyt ohjata vain koronapandemian hoitoon. Perustyötä ei saa unohtaa”, painottaa Madi.

Tätä perustyötä on muun muassa köyhimpien valtioiden vesi-, sanitaatio- ja hygieniaolojen kohentaminen.

Maailman terveysjärjestön WHO:n perusohjeet covid-19-taudin välttämiseksi ovat samat kaikkialla: pysy kotona, pese kätesi, säilytä turvaetäisyys ja vältä sosiaalisia kontakteja.

Lähes kahdelta miljardilta ihmiseltä puuttuu silti puhdas vesi,jolla pestä kädet.

Iso osa heistä asuu tiheissä ja epävirallisesti rakennetuissa slummeissa, joissa ei ole vesi- tai viemäriverkostoa ja joissa ei säilytetä etäisyyttä naapureihin.

Esimerkiksi Intian suurimman kaupungin Mumbain valtavalla Dharavin slummialueella asuu 277 000 ihmistä neliökilometrillä, Afrikan suurimmassa slummissa Kenian pääkaupungin Nairobin keskustan liepeillä 300 000 ihmistä neliökilometrillä.

Vertailun vuoksi: hiljattain koronakaranteeniin muutamiksi viikoiksi suljetulla Uudellamaalla asuu 170 ihmistä neliökilometrillä. Suomen tiheimmässä asutuskeskuksessa Helsingissä sama luku on 2 741.

Entä miten pysytellä kotona, jos kotia ei ole? Näin kysyy YK:n kestävien asumishankkeiden erityisraportoija Leilani Farha.

Asunnottomia on maailmassa 150 miljoonaa, Farha muistuttaa – noin kolmenkymmenen Suomen väkiluvun verran. Heidän joukossaan on miljoonia katulapsia.