Korkeita ihanteita ja rumaa reaalipolitiikkaa - "FBI ei ole Amerikan pimeä puoli"

FBI
Teksti
Marko Maunula
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
New York Times -lehden entinen toimittaja Tim Weiner kirjoitti menestyskirjan Yhdysvaltojen liittovaltion poliisista. Kuvat Maija Tammi.

FBI:n tarina on kuin Yhdysvaltojen historia: kertomus korkeiden ihanteiden ja ruman reaalipolitiikan kamppailusta. Tarinaan mahtuu väärinkäytöksiä, valehtelua, salaisia operaatiota, massiivisia virheitä, vainoharhaista pelkoa, rasismia ja liki hätkähdyttävää kyvyttömyyttä.

Toisaalta liittovaltion poliisin tarina kertoo myös rohkeista ja ihanteellisista miehistä ja naisista, jotka ovat parhaansa mukaan pyrkineet palvelemaan maataan – ja paikoitellen koko maailmaa. FBI:llä on ollut merkittävä kansainvälinen rooli kommunismin, fasismin, ja terrorismin vastaisessa taistelussa. Organisaatio on oppinut virheistään ja kasvanut ymmärtämään paitsi voimansa myös vastuunsa.

“FBI ei ole Amerikan pimeä puoli,” sanoo Tim Weiner. “Se on Amerikka.”

Pulitzer-palkittu toimittaja-kirjailija on puheliaalla tuulella. Hän on pari päivää aikaisemmin palannut kirjanjulkistamismatkalta, joka suuntautui Saksaan, Alankomaihin ja Britanniaan.

Hänen uusin kirjansa FBI – liittovaltion poliisin historia on niittänyt kiitosta ympäri maailmaa. Teos on käännetty 24 kielelle, ja sen suomenkielinen versio ilmestyi pääsiäisviikolla.

“Yleensä kansakunnat, jotka ovat kokeneet tiedustelutoiminnan ja pimeiden operaatioiden traagiset puolet, ovat kiinnostuneita aiheesta”, Weiner sanoo. “Edellinen kirjani CIA myi Saksassa liki 100 000 kopiota – melkein yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa.”

Vakoilun noviisit

Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden rakennus valmistui vuonna 1935.

Weiner kiinnostui tiedustelusta vuonna 1987 ensimmäisellä työkeikallaan Afganistaniin, mistä hän raportoi amerikkalaislukijoille mujahedin-sissien taistelusta neuvostojoukkoja vastaan.
Palattuaan Yhdysvaltoihin hän sai kutsun CIA:han kertomaan näkemästään laitoksen tiedustelijoille. Päämajan massiivisen aulan seinällä oli kissan kokoisin, kullatuin kirjaimin lainaus Johanneksen evankeliumista: “Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.”

Mahtipontinen julistus sytytti lampun. “Olin välittömästi koukussa tiedusteluun”, Weiner sanoo.

“Toisaalta [saksanjuutalaisen] enoni onnistui muun perheen kera paeta Hitlerin Saksasta ajoissa, ja sodan jälkeen hän palveli liittoutuneita saksalaisten sotarikollisten kuulustelijana Nürnbergissä. Ehkäpä tiedustelu on minulla myös geeneissä.”

Weiner keskittyi toimittajan työssään New York Times -lehdessä amerikkalaisen tiedustelutoiminnan seuraamiseen ja alkoi valmistella aiheesta kirjatrilogiaa. Sarjan ensimmäinen osa Legacy of Ashes: The History of the CIA (suom: CIA) ilmestyi vuonna 2008. FBI on toinen osa, ja Weiner aikoo päättää sarjansa Pentagonia käsittelevään kirjaan, jonka hän toivoo saavansa valmiiksi vuoteen 2015 mennessä.

FBI on noussut New York Timesin best seller -listalle, ja arvostelut ovat olleet myönteisiä. “Kirjan vastaanotto on ylittänyt hurjimmatkin odotukseni,” Weiner sanoo.

Teoksen suosio on helppo ymmärtää. Weiner kirjoittaa kokeneen reportterin säästeliästä proosaa. Entinen toimittaja on tottunut selittämään monimutkaisia asioita kansantajuisesti. Hän kiteyttää FBI:n yli satavuotisen historian tarinaksi, jonka kerronta polkee eteenpäin kuin hyvä vakoiluromaani.

Lopputulos on kiehtova mutta karmaiseva tarina. Weiner osoittaa, miten häilyvä FBI:n institutionaalinen moraali on pahimmillaan ollut. FBI on salakuunnellut kymmeniätuhansia syyttömiä amerikkalaisia, murtautunut heidän koteihinsa ja tehnyt heidän normaalin elämänsä liki mahdottomaksi. Tarkoitus on pyhittänyt keinot liian usein, ja organisaatio on paikoitellen pitänyt pilkkanaan jopa Yhdysvaltain perustuslakia.

Kertomukset FBI:n kyvyttömyydestä antavat kirjalle myös tragikoomisia sävyjä. Vuosikymmenten saatossa organisaatio on tuhlannut resurssejaan ja jahdannut vääriä vihollisia. Amatöörimäiset vakoiluoperaatiot ovat herättäneet sääliä jopa vastustajissa. “Kuin eksyneet lapset metsässä”, kommentoi eräs neuvostoliittolainen vakooja.

“Kannattaa pitää mielessä, että meillä amerikkalaisilla ei ole pitkää kokemusta vakoilusta”, Weiner sanoo.

“Eurooppalaiset ovat vakoilleet toisiaan jo vuosisatoja, ja kiinalaisen tiedustelun historia ulottuu parin vuosituhannen päähän. Amerikkalaiset ovat noviiseja tällä alalla.”

Vihollinen: kommunismi

Salakuuntelu Watergate-talokompleksissa kaatoi presidentti Richard Nixonin.

FBI perustettiin vuonna 1908 presidentti Theodore Rooseveltin käskystä, mutta nykyinen FBI on pitkälti legendaarisen johtajan J. Edgar Hooverin luomus.

Hoover aloitti oikeusministeriön palveluksessa 22-vuotiaana saatuaan oikeustieteen opintonsa päätökseen. Hän nousi FBI:n johtoon 29-vuotiaana vuonna 1924 ja palveli tehtävässä aina kuolemaansa saakka vuonna 1972.

Weiner tietää, mikä teki Hooverista vahvan. “Hän oli hallinnollinen nero, aikakautensa paras byrokraatti ehkä koko maailmassa.”

Hoover oli myös hyvä lukemaan ihmisiä, erityisesti presidenttejä. Hän tiesi, että presidentit haluavat informaatiota maan oikeista ja kuvitelluista vihollisista. Vastikkeeksi tiedoista Hoover sai valtaa. Vuosikymmenten saatossa hänestä tuli Yhdysvaltain tiedustelun ja oikeuslaitoksen vahvin vaikuttaja, joka juoksutti jopa oikeusministereitä, omia esimiehiään.

Hoover tunnisti Amerikan viholliset jo varhain. Tavalliset rikolliset olivat uhka laille ja järjestykselle, mutta kommunistit vaaransivat koko maan tulevaisuuden. Hooverista tuli antikommunismin ristiretkeläinen, joka väsymättä muistutti amerikkalaisia punaisesta vaarasta.

“Hoover oli amerikkalaisen antikommunismin isä”, Tim Weiner sanoo. “Muiden amerikkalaisten kylmä sota käynnistyi toisen maailmansodan jälkeen. Hooverille se oli alkanut ensimmäisestä maailmansodasta ja Venäjän vallankumouksesta.”

FBI keskitti Hooverin käskystä suuren osan resursseistaan kommunistien valvomiseen. Organisaatio onnistui soluttautumaan jopa Yhdysvaltain kommunistisen puolueen johtopaikoille. Jos kommunistien johtoryhmän tapaamisessa oli kymmenen osanottajaa, FBI sai tapaamisesta kaksi tai kolme raporttia.

Tunnollinen työ kantoi hedelmää. Hoover ja FBI onnistuivat pysäyttämään kommunistisen puolueen kasvun pian toisen maailmansodan jälkeen. He myös rajoittivat kommunistien valtaa ammattiliittojen sisällä.

Toisaalta Hooverin pakkomielle johti virhearviointeihin. Mafia sai kasvaa suhteellisen rauhassa, kun FBI haaskasi voimavarojaan pienten hihhulivasemmistolaisten lukupiirien vakoiluun.

Hooverin kommunismi-paranoia ja rasismi saivat FBI:n myös luokittelemaan afroamerikkalaisten kansalaisoikeusliikkeen kommunistien hallitsemaksi Amerikan kaatajien salaliitoksi.

Hoover suhtautui huomattavasti epäilevämmin kansalaisoikeusaktivisteihin kuin heidän vastustajiinsa, kuten Ku Klux Klaniin, joka oli aikakauden väkivaltaisin terroristijärjestö.

“Kun presidentti Lyndon B. Johnson lopulta pakotti Hooverin ryhtymään toimiin klaania vastaan, FBI soluttautui järjestöön ja miltei tuhosi sen”, Weiner sanoo.

“Hän ei ollut homo”

Hooverin siviilielämä kiinnosti amerikkalaisia loputtomasti. Todennäköisesti suurempi osa amerikkalaisista tietää homohuhuista kuin esimerkiksi Hooverin toimista Ku Klux Klania vastaan.

Huhut alkoivat jo 1930-luvulla. Hoover asui yhdessä äitinsä kanssa aina tämän kuolemaan saakka, ja myöhemmin hän jakoi suuren osan elämästään avustajansa, apulaisjohtaja Clyde Tolsonin kanssa. Hoover ja Tolson olivat työkavereita, läheisiä ystäviä ja vannoutuneita poikamiehiä.

Populaarikulttuurissa Hooverista on tullut liki itseään vihaavan homon karikatyyri. Tim Weiner ei kuitenkaan pitkän ja huolellisen tutkimuksen jälkeen usko huhuja.

“Hoover ei ollut homo. Siitä ei ole mitään näyttöä.”

Hooverilla ei ollut vahvaa seksuaaliviettiä suuntaan tai toiseen, Weiner sanoo. Avioliitto ei kiinnostanut miestä, sillä “Hoover oli naimisissa FBI:n kanssa”. Vuosien myötä Hooverista on tullut fantasioissa paitsi homo myös pedofiilisiä taipumuksia omaava drag-kuningatar.

“Sitkeä huhu Hooverin transvestismistä perustuu yhden henkilön lausuntoon. Mutta nainen, joka väitti nähneensä Hooverin drag-vetimissä, oli epäluotettava henkilö, joka oli tuomittu väärästä valasta.”

Vapaus vai turvallisuus?

FBI:n pitkäaikaisen johtajan J. Edgar Hooverin kotitalo Washingtonissa.

Hooverin kuoleman jälkeen FBI on ollut ajoittain pahoin eksyksissä. Monet sopimattomat tai suorastaan huonot johtajat ovat vahingoittaneet organisaation tehokkuutta tai vieneet huomion pois olennaisesta. William Sessionsin eettiset ongelmat ja Louis Freehin yksityiskohtiin takertuva hallintotapa, haluttomuus uudistaa FBI:n tietojenkäsittelyjärjestelmiä sekä huonot suhteet presidentti Bill Clintoniin vaikeuttivat laitoksen työtä, Weiner kertoo kirjassaan.

FBI ei onnistunut estämään ensimmäistä terrorihyökkäystä World Trade Centeriin vuonna 1993, Oklahoman pommia vuonna 1995, Nairobin Yhdysvaltojen-suurlähetystön tuhoa vuonna 1998 eikä 9/11-iskuja. Samaan aikaan se ryvetti maineensa Ruby Ridgen ja Wacon katastrofeissa.

Nykyinen johtaja Robert Mueller saa kirjassa kiitosta, ja Weiner jatkaa kehumista lausunnoissaan. Weiner sanoo FBI:n olevan nyt tehokkaampi ja eettisempi organisaatio kuin koskaan aikaisemmin.

“Maassamme on nyt presidentti, joka ymmärtää perustuslain merkityksen paremmin kuin kukaan hänen viimeaikaisista edeltäjistään. Mueller on sanonut, ettei halua kaulaansa mitalia, jossa lukee, että voitit sodan terroria vastaan, mutta tuhosit kansalaisoikeudet.”

“Jo Yhdysvaltojen perustajaisät ymmärsivät turvallisuuden ja vapauden välisen jännitteet. Voimme saavuttaa liki täydellisen turvallisuuden, mutta se vaatisi liian pitkälle meneviä uhrauksia yksilönvapauksiimme. Toisaalta täydellinen vapaus tekee meistä turvattomia. Nykyinen presidentti ja FBI:n johto ovat vihdoinkin löytäneet tasapainon turvallisuuden ja vapauden välillä.”

Toisin kuin organisaation pimeinä vuosina, Muellerin johtama FBI asettui vastustamaan George W. Bushin suosimia laittomia operaatioita.

“Mueller kirjoitti eronpyyntönsä valmiiksi, marssi presidentti Bushin puheille ja ilmoitti eroavansa, ellei hallinto lopeta laitonta salakuuntelua. Bush antoi periksi, sillä jos huhut operaatioista olisivat vuotaneet siinä vaiheessa, hallinto olisi mahdollisesti kaatunut.”

Weiner on tutkinut amerikkalaista yhteiskuntaa sen pahimpina hetkinä, tilanteissa joissa hallitukset ovat valehdelleet, presidentit vakoilleet kansalaisiaan ja virkavalta käyttäytynyt kuin orwellilainen koneisto. Vieläkö hän uskoo Yhdysvaltain hallinnon pohjimmaiseen hyvyyteen?

“Usko on teologinen konsepti, eikä sillä ole välttämättä paljoakaan tekemistä valtion ohjaamisen kanssa Uskon silti perustuslakiin, ja minun on pakko luottaa lain voimaan.”

Eräs synkimmistä hetkista kansalaisoikeuksien historiassa koitti noin kymmenen vuotta sitten. Syyskuun 11. päivän jälkeen monet amerikkalaiset, sen korkein johto etunenässä, sekosivat pelosta, Weiner sanoo: “Pelko säteili suoraan Valkoisesta talosta.”

“Miltei jokainen eurooppalainen pääkaupunki on miehitetty tai pommitettu jossain vaiheessa historiaa. Meille tämä on uutta, ja syyskuun 11. päivän iskut järkyttivät meitä perinpohjin.”

Terrori-iskujen jälkeisten ylilyöntien aikana FBI puolusti lain voimaa ja kansalaisvapauksia, Weiner muistuttaa. Hän uskoo, että pahin pelko on haihtunut ja amerikkalaiset ovat oppineet elämään uudessa maailmanjärjestyksessä. Mutta mitä jos pahin tapahtuu?

“Jos uusi isku tulee, se johtaa valtavaan taisteluun kansalaisvapauksista.”

Aiheesta lisää
FBI – turvallisuus vastaan vapaus

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 14-15/2012.