Kirje Arthur Thesleffille

Karri Kokko
Ulkomaat 30.1.2007 13:15

Kirje Arthur Thesleffille, argentiinalaisen Colonia Finlandesan perustajalle.

Hyvä Arthur,

Sopiiko, että sinuttelen?

Emme tavanneet koskaan, sillä en ollut vielä syntynyt sinun elinaikanasi 1871-1920, mutta silti minusta tuntuu, että olet jotenkin tuttu minulle.

Jätit paljon viitteitä siitä, millainen ihminen olit. Kirjoitit tutkielman Suomen romaneista (Kaale Roma) ja matkustelit kaukomailla: Tiibetissä, Madagaskarissa, Saharassa ja Argentiinassa.

Society
Ryhmäkuva seuraintalon edustalla, todennäköisesti 20-luvulta tai
30-luvun alusta.

Koillis-Argentiinaan perustit sata vuotta sitten suomalaisen siirtokunnan. Hankkeen kotimaassasi saama kielteinen julkisuus ja ensimmäisen suomalaisryhmän siellä kokemat vastoinkäymiset murskasivat toiveesi satojen suomalaisten asuttaman kolonian luomisesta.

Monet haasteet odottivat niitä yli sataa uudisraivaajaa, jotka asettuivat asumaan Colonia Finlandesaan. Vaikeuksia aiheuttivat viranomaisten kanssa käydyt maanjakokiistat, heinäsirkat, kuivuus, metsäpalot ja eläminen erittäin alkeellisissa olosuhteissa.

arthur thesleff (oik.)
Colonia Finlandesan perustaja Arthur Thesleff oikealla.
Kuva: Museovirasto

Itse taisitkin karistaa kolonian pölyt jaloistasi jo vuonna 1909.

Alkuvaiheen vastoinkäymisistä huolimatta Colonia Finlandesassa oli niin paljon suomalaisia, että se veti puoleensa lisää uudisasukkaita. Heitä tuli Brasiliasta 1910-luvulla ja Kiteeltä 1920-luvulla.

Vaikkei vanhassa siirtokunnassa ole nykyään muuta suomalaista kuin sen espanjankielinen nimi Colonia Finlandesa, se yhä kiinnostaa meitä ja kiehtoo mielikuvitustamme.

Johtuneeko se siitä, että Colonia Finlandesan alkuperäinen tavoite viehättää edelleen joitakuita? Koloniastahan piti tulla paikka, missä asukkaat voivat elää tyytyväisinä ikuisen kesän maisemissa.

Törmäsin nimeesi ensi kerran Buenos Airesissa, kun nuorena miehenä ryhdyin hankkimaan Colonia Finlandesaa koskevia taustatietoja. Kun marraskuussa 1977 kävin siellä ensi kerran, en päässyt näkemään neitseellisen atlanttisen sademetsän elämää sykkivää kauneutta, joka sinulle avautui silmiesi eteen yli sata vuotta sitten.

Sinuun tekivät varmaankin vaikutuksen korkeuksiin kohoavat yli 30-metriset puut, kuten jousisoihtupuut, Parapiptadenia rigidat ja vaatimattomammatkin, kuten atlantinassaipalmut.

Misionesin provinssissa luonto on monimuotoisempaa kuin missään muualla Argentiinassa. Kasvilajeja on parituhatta ja matelijoita ja kaloja hyvin monenlaisia, mutta näkemäsi sademetsä on ollut jo varsin kauan puolustuskannalla. Joidenkin lähteiden mukaan Misionesin alkuperäisestä metsäalasta on hävinnyt peräti kuutisenkymmentä prosenttia.

Jokainen Colonia Finlandesaan asettunut siirtolainen oli tuomittu köyhyyteen. Koska sikäläinen maaperä on laihaa ja kivistä, uudisasukkaiden täytyi kasketa peltoja jatkuvasti saadakseen uuden sadon kasvamaan. Joka kerran puita kaataessaan he köyhtyivät entisestään – ikään kuin silmukka olisi kiristynyt hiljalleen heidän kaulansa ympärille.

Jos pääsisit kurkistamaan sadan vuoden päähän tulevaisuuteen, pettyisit siihen lohduttoman rähjäiseen autiuteen, joka avautuisi silmiesi eteen.

Viime käynnilläni koloniassa vuonna 1998 oivalsin kuitenkin, mikä oli houkutellut sinut ja monet muut juuri tähän Argentiinan kolkkaan. Vastaus piili sadeveden muodostaman lammikon reunalla sen polun varressa, jota pitkin kuljin syvemmälle siirtokunnan sisäosiin.

Ohittaessani lammikon sen viereltä pelmahti lentoon satoja vihreän ja valkoisen kirjavia perhosia niin kuin ilmaan olisi singottu karnevaalikulkueista tuttua värikästä paperisilppua. Jotkin niistä lensivät edelläni ikään kuin oppaina, ennen kuin kääntyivät paluumatkalle.

Illansuussa rehevänvihreänä kumpuilevaa maisemaa vasten piirtyvien perhosten kauneus hivelee silmääni, mutta pian tällä seudulla jatkuvasti vallitseva kaikkinainen köyhyys tempaisee minut takaisin todellisuuteen.

Tekemissäni haastatteluissa ja taustatutkimuksissa tuli kerran toisensa jälkeen esiin yksi vitsaus: alkoholi.

Gunilla Lundgren kuvailee Tukholman-kotiasi Rolf Lagerborgin mukaan näin:

”Hänen kotinsa oli museon ja antiikkikaupan sekoitus… Siellä oli myös salaperäisten eläinten, kuten syntymättömän vasikan taljoja, sarvia ja hampaita sekä perhosen kokoisia lintuja ja linnun kokoisia perhosia, ja kaiken tämän keskellä Neitsyt Marian kuvia, käsikirjoituspinoja ja pyramideista peräisin olevia muistoesineitä.

Nämä jäivät viimeisiksi näkymiksi, jotka piirtyivät silmiisi, kun köyhtyneenä ja alkoholisoituneena riistit hengen itseltäsi perjantaina 17. joulukuuta 1920.

Tuntematon ei sinua pelottanut; suhtauduitko kuolemaankin kuin uuteen suurisuuntaiseen matkaan – vai oliko se paikka, missä levoton sielusi vihdoin löysi rauhan?

Enrique Tessieri

Kirjoittaja on julkaissut siirtokunnan historiaa käsittelevän kirjan Kaukainen maani: päätepysäkki Colonia Finlandesa, WSOY 1986.