Kultaiset kahleet

Kansanedustajien toimet nostivat esiin keskustelun Kiinan vaikuttamispyrkimyksistä eri puolilla läntistä maailmaa.

Presidentti Xi Jinping nosti juhlapuheensa päätteeksi maljan Kiinan Tie ja vyö -investointiohjelman tilaisuudessa Pekingissä 26. huhtikuuta 2019.
Presidentti Xi Jinping nosti juhlapuheensa päätteeksi maljan Kiinan Tie ja vyö -investointiohjelman tilaisuudessa Pekingissä 26. huhtikuuta 2019. © NICOLAS ASFOURI / AFP / LK

Perussuomalaisten kansanedustajat Mika Niikko ja Ville Vähämäki lähtivät vuonna 2017 vähin äänin osakkaiksi kiinalaismiehen perustamaan teknologiayhtiöön. Yhtiön piti saada mittava rahoitus Kiinan valtion rahoitusyhtiöltä.

Suomen Kuvalehti uutisoi yhtiöhankkeesta 16. tammikuuta.

Kansanedustajien yhtiökumppani Hang Si on toiminut viime vuosina erilaisissa kiinalaisissa teknologiavaihto- ja yritysyhteistyöhankkeissa. Hän työskenteli myös Nokialla. Hang Si rahoitti Niikkoa vaaleissa 2015.

Niikko ei pystynyt antamaan SK:lle ymmärrettävää selitystä yrityshankkeen taustoista. Vähämäki ei vastannut mitään. Niikko selitti kuitenkin, että suomalaisen Realmax-yhtiön osakkuus kesti kuukausia, minkä jälkeen hän vetäytyi ”jääviyssyistä”.

Tämän jälkeen Niikko isännöi eduskunnassa tilaisuutta, jonka yhteydessä Kiinan valtion sijoitusyhtiö ja kiinalainen Realmax Group kertoivat miljoonainvestoinnistaan.

Tätä miljoonaa ei toimitusjohtaja Hang Sin mukaan koskaan tullut. Epäselväksi jäi, miksi korkea-arvoinen delegaatio kävi Suomessa kertomassa miljoonasijoituksesta, jota ei sittemmin koskaan tehty.

Jostain syystä julkisuuteen haluttiin antaa kuva siitä, että Realmax Oy:n taustalla on Kiinan valtion upporikas sijoitusyhtiö. Samalla yhtiö pidettiin juridisesti yksityishenkilöiden omistamana.

Niikko näyttää itsekin kokeneensa yhteytensä kiinalaiseen tukijaan ongelmallisena. Tähän viittaa se, että vain viikkoa ennen yrityksen perustamista hän päivitti kaksi vuotta vanhaa vaalirahoitusilmoitustaan ja sai poistettua Hang Sin nimen asiakirjasta.

Perussuomalaisten kansanedustajat Mika Niikko (vas.) ja Ville Vähämäki.

Perussuomalaisten kansanedustajat Mika Niikko (vas.) ja Ville Vähämäki. © Heikki Saukkomaa / LK

On ennenaikaista arvioida, onko ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana toimivan Niikon ja kansanedustaja Vähämäen Kiinan-kuvioissa kyse jonkinlaisesta Kiinan valtioon kytkeytyvästä vaikuttamisoperaatiosta.

Sekä Niikko että Hang Si vakuuttivat SK:lle, ettei heidän yrityksellään ole mitään tekemistä Kiinan valtion kanssa.

”Näin teidän maalaavan minusta kuvaa Kiinan hallituksen edustajana Linkedin-profiilini perusteella. Se on todella hassua!” Hang Si kirjoittaa sähköpostissaan toimitukselle.

Hän selittää työhistoriaansa kommunistisen puolueen valvomassa tiedejärjestössä. Järjestö kertoo toimivansa ”linkkinä Kiinan kommunistisen puolueen ja Kiinan hallituksen sekä maan tiede- ja teknologiayhteisön välillä”. Johdossa istuu Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen.

”Roolini CAST:in neuvonantajana on vapaaehtoistyötä (voluntary social work). En saanut heiltä lainkaan palkkaa! Tuo on todellinen vitsi!”

 

Niikon asema ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana antaa kuitenkin aihetta ottaa vakavasti kysymykset kiinalaisten kanssa tehtävän yhteistyön luonteesta.

Kiinan vaikuttamisoperaatiot ovat viime aikoina herättäneet kasvavaa huolta länsimaissa. Monet vaikuttamis- ja vakoiluepäilyt ovat liittyneet kiinalaisiin teknologiayhtiöihin ja niiden yhteistyöhön länsimaisten yritysten kanssa. Mittavan teollisuusvakoilun rinnalle on noussut huoli suorasukaisesta poliittisesta tiedustelusta ja vaikuttamisesta.

Keskustelu on ollut kiivasta Australiassa. Vuonna 2017 pisimmän yhtäjaksoisen talouskasvuennätyksen rikkonut maa saa kiittää kehityksestään isolta osin kauppasuhteitaan Kiinaan.

Yhteistyötä on monien muiden länsimaiden tavoin leimannut taloudelliseen hyötyyn keskittyminen. Arvoristiriidat ja ihmisoikeusloukkaukset ovat jääneet taka-alalle. Nyt kiinalaisen rahan ”kultaiset kahleet” ovat alkaneet hiertää. Australian suhteet Kiinaan ovat kiristyneet etenkin viimeisen vuoden aikana.

Vuonna 2017 uutisoitiin, että Australian tiedustelupalvelu oli varoittanut poliitikkoja ottamasta rahaa kahdelta kiinalaisliikemieheltä. Miehet olivat syytäneet miljoonia euroja poliittiseen tukeen Australiassa.

Tiedustelutiedot yhdistivät miehet Kiinan kommunistiseen puolueeseen ja sen laajaan vaikuttamiskampanjaan. Viime helmikuussa Australia vei oleskeluluvan toiselta heistä.

Loppuvuonna 2019 Australian mediassa nousi esiin toinen tapaus. Kiinalaisvakoojaksi itseään väittänyt, turvapaikkaa anonut kiinalaismies antoi haastattelun. Hän kertoi Kiinan yrityksestä soluttaa vakooja Australian parlamenttiin.

Miehen mukaan Kiinan tiedustelu oli tarjonnut toiselle, australiankiinalaiselle miehelle miljoonaluokan vaalirahoitusta. Tarjouksen kohde oli yli varojensa elänyt ja talousrikoksiin sotkeutunut luksusautokauppias.

Kauppias oli kertonut ehdotuksesta Australian tiedusteluviranomaisille. Pian tämän jälkeen, keväällä 2019, kauppias löydettiin kuolleena. Australian viranomaiset tutkivat tapausta edelleen, eikä vakoiluväitteille ole virallista vahvistusta.

Kadonneiden kirjakauppiaiden kuvia ripustettiin aitoihin Hongkongissa tammikuussa 2016.

Kadonneiden henkilöiden kuvia ripustettiin aitoihin Hongkongissa tammikuussa 2016. © James Ma / Newscom / MVPHOTOS

Autokauppiaan tapauksen paljastanut loikkari kertoi myös roolistaan tapauksessa, jossa viisi hongkongilaisen kirjakaupan ja kustantamon johtajaa katosi vuonna 2015. Neljä heistä vapautettiin.

Yksi on kertonut, mitä hänelle tapahtui. Kiinan viranomaiset olivat pitäneet häntä kuukausia pidätettynä, ja häneltä oli yritetty saada tietoja niin kirjakaupan asiakkaista kuin Kiinan vallanpitäjistä kiusallisia väitteitä esittäneiden kirjojen kirjoittajista.

Yksi henkilöistä on edelleen kateissa. Hänellä, Gui Minhailla, on myös Ruotsin kansalaisuus. Ruotsin ulkoministeriö on yrittänyt saada häntä vapaaksi.

Gui Minhaille annettiinkin vuonna 2018 lupa matkustaa Pekingiin Ruotsin suurlähetystöön tapaamaan lääkäriä. Matkalla hänet kaapattiin uudelleen suoraan häntä saattamassa olleiden ruotsalaisdiplomaattien edestä.

Neuvottelut menivät pahasti solmuun, kun Ruotsin Pekingin-suurlähettiläs Anna Lindstedt alkoi hoitaa asiaa. Hän järjesti tammikuussa 2019 Tukholmassa tapaamisen Gui Minhain tyttären Angela Guin sekä kahden Kiinaan kytkeytyvän liikemiehen kanssa.

Tilaisuuden jälkeen tytär kertoi, että liikemiehet olivat painostaneet häntä vaikenemaan. Toinen oli tarjonnut hänelle töitä. Lisäksi tämä oli antanut ymmärtää, että nainen ei näkisi isäänsä enää, mikäli hän yhä pitäisi asiaa esillä julkisuudessa.

Angela Guin mukaan suurlähettiläs Lindstedt ei puuttunut uhkailuun.

Turvallisuuspalvelu Säpo aloitti suurlähettilään toiminnasta esitutkinnan, sillä tapaamiselle ei ollut ulkoministeriön lupaa. Suurlähettiläs on saanut syytteen omavaltaisuudesta vieraan vallan kanssa toimimisessa. Oikeudenkäynti alkaa maaliskuussa 2020.

 

Lindstedtin tilaisuudessa Kiinaa edustaneet liikemiehet olivat kiinalainen Kevin Liu ja Sri Lankassa syntynyt, Australian kansalaisuuden saanut John Meewella. Heidän kauttaan tapaus kytkeytyy Suomeen.

Kevin Liun ei olisi pitänyt edes päästä Ruotsiin, sillä hänet oli merkitty epäilyttäväksi henkilöksi. Viranomaiset olivat havainneet hänen käyttävän matkustaessaan eri henkilöllisyyksiä. Tästä huolimatta hän oli onnistunut saamaan viisumin Schengen-alueelle Suomen pääkonsulaatista Hongkongissa.

Meewella on asunut pitkään Oulussa, missä hän työskenteli yliopiston työelämäprofessorina vuoteen 2018 saakka. Sen jälkeen Meewella on johtanut Kevin Liun yhtiön perustamaa yrityskiihdyttämöä. Sillä on yhteistyösopimuksia myös oululaisyritysten kanssa.

Meewella on verkostoitunut Oulun päättäjien ja yrittäjien kanssa. Hänen suomalainen vaimonsa toimi kevään 2019 vaaleissa keskustan ehdokkaan kampanjapäällikkönä.

Long Play -julkaisu haastatteli Meewellaa vuonna 2019. Haastattelussa hän ei suoraan kiistänyt Guin kertomaa. Hänen mukaansa nainen oli itse kysynyt töitä.

”Minä en ole poliitikko Kiinassa, enkä ole poliitikko Ruotsissa. Olen Piilaakson toimitusjohtaja, ja jos joku haluaa työskennellä minulle, minulla on oikeus sanoa, miten hänen pitää Kiinassa käyttäytyä ja mitä hän voi ja ei voi tehdä”, Meewella kertoi.

Myös toisella Ruotsia puhuttaneella tapauksella on Suomi-yhteys. Keväällä 2018 Ruotsissa tuomittiin vakoilusta vankilaan tiibetiläismies. Tuomion mukaan hänet oli solutettu Ruotsin tiibetiläispakolaisten yhteisöön vakoilemaan heitä Kiinan laskuun.

Syytteen tueksi esitettiin todisteita miehen tapaamisista Kiinan tiedustelijoiksi uskottujen ihmisten kanssa Suomessa ja Puolassa.

Kiina on alkanut solmia siteitä Euroopan oikeistopopulisteihin.

Suojelupoliisin arvion mukaan Suomeen on pysyvästi sijoitettu kymmeniä ulkomaisten tiedustelupalvelujen henkilöitä. Saman verran käy vuosittain Suomessa lyhyillä tehtävillä. Supo on harvinaisen suorasanaisesti nimennyt Kiinan tiedustelupalvelun Venäjän ohella aktiivisimmaksi toimijaksi.

Kiinan pyrkimyksiin on havahduttu ehkä liian myöhään. Kiinalla on jo tukeva ote monien maiden taloudesta kauppasuhteiden ja investointien vuoksi. Vuonna 2017 Kreikka esti EU:n yhteisen julkilausuman Kiinan ihmisoikeusloukkauksista. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan syynä oli se, että Kiina oli ostanut enemmistöosuuden Kreikan suurimmasta satamasta.

Yhtenä keskeisenä vaikuttamiskeinona on pidetty Kiinan lupailemia jätti-investointeja. Kiinasta on ollut määrä tulla myös miljardi-investointi Kemin biojalostamoon. Hanke on lykkääntynyt lykkääntymistään.

Uutistoimisto Bloombergin haastattelemien asiantuntijoiden mukaan Kiina on perinteisesti pitänyt yhteyksiä valtavirran puolueisiin ja entisiin kommunisteihin Euroopassa. Nyt se on alkanut solmia siteitä oikeistopopulisteihin. Kommunistiselle puolueelle aatteellisesti erikoinen liittoutuminen näyttää olleen kannattavaa, sillä populistit ovat nousseet valtaan monissa maissa.

Italia liittyi Kiinan kiisteltyyn Tie ja vyö -nimellä tunnettuun investointiohjelmaan vuonna 2019. Tämä tapahtui, kun oikeistopopulistinen Viiden tähden liike oli noussut maan suurimmaksi puolueeksi.

Viktor Orbánin johtama Unkari puolestaan on toistuvasti vesittänyt EU:n kriittisiä kannanottoja Kiinan ihmisoikeustilanneesta. Asiantuntijoilla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä, onko motiivina enemmän Kiina-myönteisyys vai EU-vastaisuus.

The Washington Post -lehdelle puhuneen korkean EU-virkamiehen mukaan ”Kiinalla on käytännössä veto-oikeus” EU-päätöksentekoon.

 

Viime viikonloppuna Ruotsin yleisradioyhtiö SVT uutisoi Kiinan painostavan voimakkaasti ruotsalaista mediaa. 

Kahdeksasta kyselyyn vastanneesta suurimmasta toimituksesta seitsemän kertoi saaneensa useita yhteydenottoja Kiinan suurlähetystöltä viimeisen kahden vuoden aikana.

Osa yhteydenotoista oli koettu uhkaaviksi. Kiinan suurlähetystö oli kohdistanut arvosteluaan myös yksittäisiin toimittajiin.

Selvitys valiokunnalle

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Mika Niikon (ps) Kiina-yhteydet saattavat nousta esille valiokunnassa.

Suomen Kuvalehti kertoi, että Niikko ja kansanedustaja Ville Vähämäki (ps) olivat 2017 perustamassa Realmax-yhtiötä, josta kumpikin omisti 20 prosenttia. Yhtiön taustalla on kiinalainen Realmax Group -teknologiakonserni.

Ennen liiketoimia Niikko sai tulevalta kiinalaiselta yhtiökumppaniltaan tukea 2015 eduskuntavaaleihin 4 997 euroa. Myöhemmin tuki muutettiin lainaksi ja nimi poistettiin Niikon vaalirahailmoituksesta.

Valiokunnan jäsen Anne-Mari Virolainen (kok) vaati Niikolta selvitystä. Puhelinkeskustelun jälkeen Virolainen sanoi olevansa tyytyväinen, mutta ei kertonut, mitä Niikko oli hänelle selvittänyt.

Tiedotteessaan Niikko kiisti toimineensa kaksoisroolissa. Hän lähetti saman tekstin valiokunnan jäsenille ja lupasi tehdä blogin, ”jossa käyn SK:n jutun virheitä hieman yksityiskohtaisemmin läpi”.

Blogissaan Niikko kuitenkin tyytyi vain puolustamaan kansanedustajan oikeutta edistää yritystoimintaa. Hän korosti, ettei ole tehnyt kirjansa myynnin lisäksi mitään kauppoja tai sijoituksia toimiessaan valiokunnan puheenjohtajana.

Valiokunnan seuraava kokous on 11. helmikuuta. Silloin Niikko voi joutua tekemään tarkemmin selkoa yhteyksistään.

Valiokunta ei pysty erottamaan puheenjohtajaansa. Sen voi tehdä vain eduskunnan täysistunto. Niikon siirtäminen syrjään vastoin hänen tahtoaan olisi poikkeuksellinen ratkaisu. Se ei kuitenkaan olisi ainutkertainen tilanne.

Kansanedustaja Jussi Halla-aho (ps) suostui 2012 luopumaan hallintovaliokunnan puheenjohtajuudesta sen jälkeen, kun korkein oikeus oli tuominnut hänet päiväsakkoihin uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.Tuomioon johtanut kirjoitus oli julkaistu vuonna 2008. Halla-aho ei ollut silloin kansanedustaja.

Heikki Vento

Sisältö