Kiinan kansankongressin kapinallinen

Karri Kokko
Ulkomaat 16.7.2008 07:58

Wu Qing on poikkeuksellinen kiinalainen kansanedustaja. Hän hyökkää uhmakkaasti kommunistipuolueen yksinvaltaa vastaan.Wu Qing

Teksti Teppo Tiilikainen, Peking Kuva Kaisa Rautaheimo

Wu Qing, 70, on poikkeuksellisen rohkea nainen. Hän on Kiinan parlamentin eli kansankongressin jäsen ja aikoo haastaa maata yksinvaltaisesti hallitsevan kommunistipuolueen oikeuteen perustuslain rikkomisesta. Hänellä on apunaan asiaan vihkiytyneitä tuomareita, jotka pohtivat parhaillaan tulevaa taktiikkaa.

”En tiedä, onko minulla mitään mahdollisuuksia, sillä oikeuslaitos ei ole riippumaton, mutta en piittaa siitä. Haluan viedä jutun oikeuteen ja taistella asiani puolesta. Demokratia ei tule ilmaiseksi, sitä pitää puolustaa”, Wu sanoo painokkaasti olohuoneensa sohvalla.

Wu asuu miehensä kanssa Pekingin luoteislaidalla yliopiston opettajille aikoinaan rakennetulla asuinalueella kolmen huoneen ja keittiön kerrostaloasunnossa. Hän on siviiliammatiltaan englannin kielen professori.

Wu puhuu virheetöntä englantia amerikkalaisella korostuksella. Hän työskenteli Yhdysvalloissa vierailevana tutkijana pariin otteeseen 1980- ja 1990-luvulla. Sohvan takana on noilta ajoilta muistona lomamatkalla Las Vegasissa otettu valokuva.

Wu valittiin kansankongressin jäseneksi 1984, ja hän on uusinut paikkansa kerta kerran jälkeen kovasta painostuksesta huolimatta.

”En ole kuulunut koskaan puolueeseen. Minua pyydettiin aikoinaan ehdokkaaksi, koska kansankongressiin kaivattiin koulutettuja keski-ikäisiä naisia”, hän sanoo.

Ei-ääni parlamentissa

Wu tuli tunnetuksi 1988 ensimmäisenä kiinalaisena kansanedustajana, joka rohkeni äänestää puolueen päätöksiä vastaan kansankongressissa. Hän ei hyväksynyt sitä, että hallituksen virkamiehiä valittiin valiokuntiin, jossa he valvoivat omaa toimintaansa. Hän vastusti äänekkäästi myös perinteistä tapaa nimittää jo pitkään eläkeiässä olleita miehiä kansankongressin puheenjohtajistoon.

”Yksi näistä vanhuksista väitti, ettei sosialistimaissa ole sukupuolten välisiä ristiriitoja. Minä sanoin, että se on hevonpaskaa – kaikissa maissa on sellaisia ongelmia.”

Wun käyttäytyminen tuomittiin jyrkästi, sillä protestiääniä ei tuohon aikaan suvaittu. Kansankongressin tyyli on sittemmin muuttunut, ja äänestykset ovat Wun mukaan nyt aidompia.

”Silloin äänestettiin vielä viittaamalla, se aiheutti tietysti paineita. Nykyisin äänestetään nappia painamalla – monesti jopa sata edustajaa saattaa vastustaa jotakin tiettyä päätöstä”, Wu sanoo.

Wu äänesti ainoana vastaan myös silloin, kun Kiina päätti hakea olympiakisoja, jotka alkavat elokuussa Pekingissä. Hänellä ei ole mitään olympialaisia vastaan, mutta hänen mielestään Kiina olisi tarvinnut kisoihin uhratut miljardit muuhun käyttöön.

”Maanviljelijöitä pitäisi tukea, sillä heidän tulonsa ovat laskeneet yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 lähtien Kiinan WTO-jäsenyyden ja muiden syiden takia. Olemme kärsineet myös monista luonnonkatastrofeista. Niiden jälkihoitoon tarvittaisiin enemmän varoja”, Wu sanoo.

”Sitä paitsi olympiakisat ruokkivat korruptiota. Kiinassa kukaan ei pysty valvomaan, että rahat menevät todella oikeaan tarkoitukseen.”

Perustuslaki kunniaan

Wu pitää työtään tärkeänä, vaikka kansankongressilla ei ole todellisuudessa paljoakaan valtaa. Hän saarnaa demokratian ja avoimuuden puolesta, jotta hallinnon korruptio saataisiin kuriin. Hän käyttää aseinaan Kiinan perustuslakia ja puolueen päätöksiä muistuttaessaan maan johtoa vääryyksistä sekä toteutumattomista lupauksista.

”Haluan, että Kiinasta tulee oikeusvaltio. Haluan kertoa totuuden, sillä uskon demokratiaan”, Wu sanoo.

”Olen varma, että laillisuusperiaate voittaa ennen pitkää. Kun kierrän maaseudulla huomaan, että yhä useammat ihmiset ovat valmiita sanomaan, mitä he todella ajattelevat.”

Kiinan perustuslaki on kunniapaikalla Wun olohuoneessa ja hän kantaa sitä yleensä mukanaan, missä liikkuukin. Hän siteeraa pitkän pätkän perustuslain pykälästä, jonka mukaan mikään instituutio ei saa asettua lain yläpuolelle.

”Silti kommunistinen puolue tekee juuri niin. Se on hyvin ristiriitaista.”

Wu kiihtyy omista puheistaan. Hänen äänensä kohoaa ja hän ryhtyy saarnaamaan kuin poliittisessa kansankokouksessa. Hänen mielestään Kiinan poliittisen järjestelmän ongelmat kumpuavat historiasta.

Wu muistuttaa, että Kiina oli vuosisatoja yhden miehen, keisarin hallitsema feodaalinen maa. Mao Zedongin johdolla perustettu Kiinan kansantasavalta kunnioitti aluksi demokraattisia periaatteita mutta muuttui jo 1950-luvulla kommunistiseksi diktatuuriksi.

”Se johtui luokkataistelusta. Kaikki, jotka uskalsivat esittää poikkeavia näkemyksiä, leimattiin vastavallankumouksellisiksi. Se oli demokratian loppu ja uuden feodalismin alku!”

Wu uskoo, että yksinvaltaisuus kumpuaa patriarkaalisesta perinteestä, jonka mukaan isä määrää perheessä kaikesta, ja isoisä on suvun päämies. Vallankumouksen jälkeen puoluesihteeri kaappasi vallan kylänvanhimmilta, eikä kukaan uskaltanut asettua vastustamaan häntä.

Lue lisää SK:sta 28/2008 (ilm. 11.7.2008)