Kaksivuotiaan Haddilen karkotustapaus: Pahat vastaan hyvät

karkotukset
Teksti
Susan Heikkinen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Kaksivuotias Haddile Brobyssa Ruotsissa. Kuva Bosse Nilsson / Scanpix Sweden / Lehtikuva.

Ruotsia parhaillaan kuohuttava tapaus Haddile Khemice vaikuttaa ensikatsomalta päivänselvältä. Pahat vastaan hyvät.

Pahat:

1) Äiti, jolle tyttö syntyi Ruotsissa Lundin ylipistosairaalassa kesäkuussa 2010. Algerialaistaustainen äiti hylkäsi lapsen tämän ollessa kolmiviikkoinen ja katosi jäljettömiin.

2) Äidin algerialaissyntyinen miesystävä, jonka hoteisiin vauva jäi. Nelikuisena vauva toimitettiin sairaalaan aliravittuna ja kasvot vammoilla. Miesystävää, joka ei ollut lapsen biologinen isä, epäiltiin lapsen pahoinpitelystä, mutta sitä ei voitu todistaa.

3) Maahanmuuttovirasto, jonka mielestä tyttö ei kuulu Ruotsiin, koska hänellä on biologisen äitinsä peruina Ranskan passi. 21. syyskuuta tuli julkisuuteen viraston päätös lähettää tyttö yksin ranskalaiseen lastenkotiin, koska äidin olinpaikkaa ei tiedetty.

Hyvät:

1) Skoonelainen Liewehrin perhe, johon sosiaalitoimi sijoitti Haddilen sairaalahoidon jälkeen. Haddile on kasvanut ruotsinkieliseksi taaperoksi, joka on kiintynyt kasvattivanhempiinsa ja kutsuu heitä äidiksi ja isäksi. Perhe haluaisi adoptoida Haddilen.

2) Media, joka nosti Haddilen tapauksen julki. Ja muiden muassa ne yli 175 000 ruotsalaista, jotka parissa päivässä allekirjoittivat iltapäivälehti Aftonbladetin vetoomuksen Haddilen puolesta. Kansalaispaine ja lapsiasiamiehen puuttuminen asiaan sai maahanmuuttoviraston perääntymään: Haddile saa jäädä perhekotiinsa toistaiseksi.

3) Malmön maahanmuuttotuomioistuin, jos se päättää, että Haddile saa pysyvän luvan jäädä Ruotsiin. Ratkaisua odotetaan lokakuun aikana. Jos ratkaisu on kielteinen, Haddile pyritään yhdistämään äitinsä, isänsä tai muiden sukulaistensa kanssa. Nämä oleskelevat tiettävästi Algeriassa ja Ranskassa. Ellei tämä onnistu, tyttö saattaa yhä päätyä ranskalaiseen lastenkotiin.

Tarkemmin katsoen pahat eivät ehkä olekaan niin pahoja:

Äidin motiiveja on alettu arvuutella vasta nyt. Kansalaismielipiteessä hän on menettänyt oikeutensa lapseensa jo hylkäämällä tämän.

Entäpä jos pitää paikkansa, että Haddilea odottanut äiti ja isä tulivat Ruotsiin pakoon kunniaväkivaltaa? Sijaisäiti Malén Liewehr on vuotanut julki tiedon, että tuloillaan ollut lapsi on ollut avioton, ja että lähisukulainen on uhannut tappaa äidin ja tulevan lapsen.

Jos tämä on totta, äidin toiminta asettuu uuteen valoon. Äidinrakkaus voisi teettää juuri sellaisen teon – hylkäämisen ja katoamisen.

Kun Haddile oli vuoden ikäinen, hänen äidikseen esittäytynyt nainen oli tiedustellut häntä Algerian Tukholman-lähetystön kautta, mutta kadonnut jälleen. Nyt äidin väitetään oleskelevan Algeriassa, työskentelevän opettajana, nähneen tyttärensä kuvia internetissä ja ilmoittaneen, että hän haluaa tytön itselleen. Lähde on mies, joka esiintyi omilla kasvoillaan Ruotsin televisiossa kertoen olevansa äidin entinen miesystävä ja olleensa tähän yhteydessä puhelimitse. Viranomaiset eivät ole vahvistaneet, että äiti olisi löytynyt.

Epäinhimilliseksi parjattu Ruotsin maahanmuuttovirastokin noudattaa vain lakeja. Haddile on EU:n kansalainen, mutta alaikäinen, joten hänen olinpaikastaan päättävät vanhemmat. Ruotsi ei voi “kidnapata” ranskalaista lasta, vaikka vanhempien olinpaikkaa ei tiedetäkään. Ruotsin laki sallisi huoltajuuden riistämisen vasta, kun Haddile on ollut sijoitettuna perhekotiin kolme vuotta.

Entä tarinan hyvikset?

Ainakin medialla olisi aihetta pohtia omaa tasapuolisuuttaan.

“Kaksivuotiasta rakastavat kaikki”, on kirjoittanut Expressenin toimittaja Niklas Orrenius. Hän on huomauttanut, että useimmat Ruotsista yksinään käännytettävät lapset ovat teinipoikia Afganistanista ja Somaliasta. He eivät saa osakseen samanlaista mediamyötätuntoa kuin parhaassa söpöilyiässä touhuava ja tuttia lutkuttava lettipäinen tyttötaapero.

Haddile itse tepastelee pahuuden ja hyvyyden tuolla puolen. Jos hänen äitinsä löytyy, riittääkö äidinrakkaus myös myöntämään, että kaksivuotiaalta ei saa riistää tuttua, turvallista elinpiiriä? Ja jos äiti kuitenkin haluaa lapsensa, löytyisikö jokin satumainen ratkaisu, jossa Haddile saa elämäänsä sekä biologiset vanhemmat että ottovanhemmat?

Lähteet: Svenska Dagbladet, Skånska Dagbladet, Aftonbladet, Expressen, SVT