Jäätiköiden sulaminen kiihtyy – vai kiihtyykö?

Jukka Ukkola
Ulkomaat 24.9.2009 14:31

Maapallon suuret jäätiköt sulavat odotettua nopeammin, kertovat satelliittikuvat ja paikan päällä olevat tutkijat. Silti pohjoiset jäät eivät ole pariin vuoteen sulaneet yhtä vähiin kuin vuonna 2007.

Sulava jäävuori Ammassalik-saaren lähistöllä Grönlannissa heinäkuussa 2007. Kuva JOHN MCCONNICO / AP / Lehtikuva.

Uudet satelliittikuvat paljastavat, että jääkentät Grönlannissa ja Etelämantereen länsiosissa sulavat nopeammin kuin tiedemiehet ovat luulleet, ja paikoin sulautuminen on edennyt jo ”runaway-tilaan”, eli karannut käsistä, kirjoittaa Nature-lehden verkkoversio torstain numerossaan.

Joissakin osissa Etelämannerta jääpeite on Naturen mukaan ohentunut keskimäärin peräti 30 jalkaa eli yli yhdeksän metriä vuodessa vuodesta 2003 lähtien. Jääkuoren keskimääräinen paksuus on noin 1600 metriä.

Pohjoisessa, Grönlannin ja Huippuvuorten välissä sijaitsevassa Framinsalmessa on parhaillaan joukko tutkijoita Greenpeacen Arctic Sunrise -aluksella tutkimassa pohjoisen napa-alueen merijäätä. Myös heidän havaintonsa ovat samansuuntaisia kuin satelliittikuvien paljastukset: Pohjoisen jäämeren jääpeite on kutistunut jatkuvasti viimeiset 30 vuotta, mutta sulamisvauhti on kiihtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Vuonna 2007 merijää saavutti kesällä minimilaajuuden, jonka tutkijat olivat ennustaneet vasta vuodelle 2080. Uusien ennusteiden mukaan jopa Pohjoisnapa saattaa olla sulan veden aluetta suunnilleen jo vuonna 2030.

”On selvää, ettemme voi enää luottaa nykyisiin merijään sulamisennusteisiin, sillä aina 1980-luvulta lähtien sulaminen on ollut ripeämpää kuin laskelmamme ovat ennustaneet, sanoo tutkijaryhmää johtava Cambridgen yliopiston professori Peter Wadhams Cisionwire-verkkouutispalvelun välittämässä haastattelussa.

”Jo viiden vuoden kuluttua suurin osa arktisesta merialueesta saattaa olla kesällä sula, lukuun ottamatta pientä aluetta Ellesmeren saaren pohjoispuolella. Kokonaan jää saattaa sulaa kesällä jo parinkymmenen vuoden päästä.”

Arctic Sunrisen tutkijaryhmän mukaan pohjoisella napa-alueella ahtojää sulaa muuta merijäätä nopeammin. Ahtojääalueet sisältävät puolet koko arktisen merijään massasta. Jääkarhujen ja hylkeiden tärkeimpiin asuinalueisiin kuuluvat ahtojäät voivat kasautua pitkiksi harjanteiksi, joista suurin osa on vedenpinnan alla.

Paluu minimistä?

Syyskuun 12. päivänä 2009 arktisen jään laajuudeksi mitattiin 5,10 miljoonaa neliökilometriä, joka on kolmanneksi pienin arvo sen jälkeen, kun satelliittimittaukset aloitettiin vuonna 1979. Tuo laajuus jäi tämän vuoden pienimmäksi, koska syksyn tullen jääpeite alkoi taas lisääntyä. Se on kuitenkin yli puoli miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin vuosi sitten ja lähes miljoona neliökilometriä enemmän kuin ennätysvuonna 2007.

Amerikkalaisen lumen ja jään tutkimuskeskuksen NSIDC:n tutkijat ovat kuitenkin vielä varovaisia päättelemään, merkitseekö parin vuoden kehitys vielä käännettä jään sulamisvauhdissa, koska vaihtelut saattavat johtua muun muassa mittausmenetelmien eroista. Tarkempia tulkintoja on luvattu lokakuisen asiantuntijapalaverin jälkeen.

Aiheesta lisää
Jäätikköuutisia ja tilastoja pohjoisen napajään pinta-alasta (NSIDC)

Keskustelu

Viitaten Naturen artikkeliin, toimittaja voisi tarkistaa vielä kerran mitä siellä sanotaan. Ja mitä sanottu tarkoittaa.

Otsikko kertoo jäätiköistä, mutta jutussa puhutaan myös merijään laajuudesta (merijään sulaminen ei nosta merenpintaa). Jäätikkö on maan päällä olevaa jäätä.

Maailman jäätiköistä 90 prosenttia on etelämantereella. Sen ympärillä olevan merijään laajuus on 2000-luvulla ollut suurempi kuin 30-vuotinen keskiarvo.

Ei ihme, että pohjoinen merijääkään ei enää pienene, globaali ilmasto kun 2000-luvulla on kääntynyt kylmenevään suuntaan.

http://hadobs.metoffice.com/hadcrut3/diagnostics/global/nh+sh/annual.png

Tämä myönnetään jo IPCC:n piirissäkin. Kylmeneminen jatkuu 10, jopa 20 vuotta, totesi Mojib Latif YK:n ilmastokokouksessa Genevessä kesällä 2009. Tätä ei Suomessa juuri ole uutisoitu.

Vuoristojäätiköiden sulaminen käynnistyi jo 1800-luvulla pienen jääkauden jälkeen. Niiden alta on paljastunut asutuksen jäänteitä, jotka todistavat jäätikköjen olleen aiemminkin paljon pienempiä. Dramaattisin todiste tästä on ”jäämies Ötzi”.

Tällä pitkälti toista sataa vuotta kestäneellä jäätikköjen sulamisella ei ole mitään tekemistä hiilidioksidipitoisuuden kanssa.

Ei ainakaan ennen 1940-luvun loppua, jolloin Ihmiskunnan CO2-päästöt lähtivät rajuun nousuun. Silloin maapallon ilmastossa tosin alkoi noin vuoteen 1978 kestänyt kylmenemisvaihe.

Nyt kauhisteltu lämpeneminen kesti noin vuodet 1978 – 1998. Tämä näkyy hyvin yllä olevasta linkistä Englannin ilmatieteen laitoksen (MetOffice) grafiikkaan.

Jos toimittaja ei halua muokata juttuaan vastaamaan todellisuutta, niin kehotan poistamaan kohdan jossa viitataan Naturen artikkeliin. Vinkki, ”dynamic thinning” ei liity sulamiseen.

No johan nyt on itsepäinen toimittaja.

Se Naturessa julkaistu tutkimus kannattaisi varmaan lukea ja sisäistää. Vai onko sopivaa julkaista ihan mitä mieleen tulee?

Itsepäinenkin ehkä olen, mutta ei ihan kaikki siitä johdu, vaan yksinkertaisesti matkoista ja kokouksista, joiden aikana ei aina pääse netin ääreen. Kiitoksia vain Jarkolle tarkkaavaisuudesta, sillä eihän tuossa Naturen jutussa tosiaankaan puhuta samasta asiasta kuin Suomen Kuvalehden jutussa. Syynä on se, että yritimme olla nopeita, (tällä kertaa vähän liikaakin), ja julkaisimme jäätikköuutisen kuvatoimiston välittämän lyhyen ennakkotiedon perusteella (ks. alla). Valitettavasti se ei tällä kerralla pitänyt paikkaansa. Ensimmäisen kappaleen jälkeinen osuus SK:n jutusta perustuu muihin lähteisiin, joista osa on jutussa mainittukin. En vieläkään ole varsinaisen työkoneeni ääressä, mutta sinne päästyäni korjaan tekstin oikeaan muotoon. Mielenrauhaa toivottaa Jukka Ukkola.

”New satellite information shows that ice sheets in Greenland and western Antarctica continue to shrink faster than scientists thought and in some places are already in runaway melt mode. In some parts of Antarctica, ice sheets have been losing 30 feet a year in thickness since 2003, according to a paper published online Thursday in the journal Nature.”

Uusi ja tarkennettu juttu pohjoisen ja etelän jäistä on nyt päivitettynä SK-netissä.