Itä-Timor kompuroi kohti demokratiaa

demokratia
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kymmenen vuotta sitten itätimorilaiset äänestivät itsenäisen pikkuvaltion puolesta.

Mies maalaa
Itä-Timorin pääkaupunki Dili on rauhoittunut viime vuosien levottomuuksien jälkeen. Kuva Dita Alangkara / AP PHOTO / Lehtikuva

Syksyllä 1999 Itä-Timor nousi tuon tuosta otsikoihin. Vuosia jatkunut, pääosin rauhanomainen vastarinta Indonesian miehitystä vastaan pakotti lopulta YK:n järjestämään kansanäänestyksen.

Vaikka pienessä Itä-Timorissa asuu alle miljoona asukasta, noiden vuosien tapahtumien merkitys ulottuu pitkälle yli Itä-Timorin maantieteellisen koon. Jättiläisnaapuri ei voinut enää kohdella pientä kansakuntaa jalkamattonaan, vaan myös pieni sai oikeutta.

Kansanäänestyksen tulos oli selvä. 80 prosenttia väestöstä tahtoi lopun vuonna 1975 alkaneelle miehitykselle. Äänestysprosentti kipusi lähes 99:ään.

Äänestystuloksen selviämisen jälkeen Indonesian armeija pakotti kansainväliset tarkkailijat pois maasta ja paikalliset vuorille. Armeija pakkosiirsi noin 200 000 itätimorilaista Indonesiaan perustamilleen leireille ja tuhosi Itä-Timorin raunioiksi.
YK hallitsi Itä-Timoria vuoteen 2002, jolloin maa itsenäistyi.

YK-hallinto tuki monipuoluerakenteen syntymistä, mutta koulutusjärjestelmän, terveydenhoidon tai infrastruktuurin rakentamisessa maailmanjärjestö oli tehoton. Toukokuussa 2002 YK-eliitti vain vaihtui paikalliseen eliittiin.

Vuonna 2006 koko poliittinen koneisto halvaantui. Valtaan nousseen, vuoden 1975 sisällissodan eläneen sukupolven sisäiset epäluulot kärjistyivät. Poliisin ja armeijan keskuudessa synnytettiin aseellisia yhteenottoja.

Nuoriso, joka oli elänyt lapsuutensa miehittäjän mielivallan alla, otti Dilin kadut valtaansa. Kymmeniä ihmisiä tapettiin, omaisuutta tuhottiin ja ryöstettiin. Tilanne rauhoittui vasta, kun YK-poliisit lähetettiin paikalle.

Itä-Timorin armeija ja poliisi eivät ole saavuttaneet sellaista ammatillista tasoa, että niiden voitaisiin luottaa kunnioittavan oikeusvaltioperiaatetta ja kansalaisten perustuslaillisia oikeuksia.

Ruandassa vaikuttanut ja Shake Hands with the Devil -kirjan kirjoittaja, kanadalainen senaattori Romeo Dallaire sanookin, että YK:n ja sen jäsenvaltioiden tulisi varautua tukemaan raunioista ja syvistä traumoista nousevia valtioita ainakin 20 vuotta.

Itätimorilaisia vaivaavat yhä menneisyyden selvittämättömät rikokset. 24 miehitysvuoden aikana yli 200 000 ihmistä koki väkivaltaisen kuoleman. Indonesian sotilaista ainakin 10 000 menetti henkensä.

Maan presidentti, rauhannobelisti ja itsekin murhayrityksen kohteeksi joutunut Jose Ramos-Horta ja itsenäisyyssankari sekä pääministeri Xanana Gusmao eivät kuitenkaan tahdo ärsyttää jättiläisnaapuri Indonesiaa.

Paikalliset ihmisoikeusjärjestöt ja Amnesty International vaativat silti YK:ta perustamaan erityisen oikeusistuimen selvittämään Indonesian miehityksen aikaisia rikoksia.

Indonesia asetti vuosikymmenen alussa kansainvälisen painotuksen alla oman ad hoc tuomioistuimen, jossa kaikki 18 syytteessä ollutta upseeria todettiin syyttömiksi.

Pelko vieläkin läsnä

Peräti 70 prosenttia itätimorilaisista elää yhä maataloudesta; monet heistä kädestä suuhun. 40 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja työttömyysaste lähentelee 40:tä. Yksi nainen 35:stä kuolee synnytykseen.

Helpotusta talouden ahdinkoon ovat tuoneet Timorin meren kaasun ja öljyn hyödyntämisestä saatavat tulot. Niistä kuitenkin leijonan osan haukkaa Australia, joka tuki aikanaan Indonesian miehitystä yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Se ei ole suostunut kansainvälisten merioikeusäädösten mukaiseen jakoon.

Arkielämä Itä-Timorilla on viime vuosina kuitenkin rauhoittunut, lapset uskaltavat leikkiä Dilin kaduilla.

Seuraavat vaalit pidetään vuonna 2012. Presidentti Ramos-Horta on pyytänyt YK:ta pysymään maassa siihen asti, mutta YK on jo alkanut supistaa poliisimissiotaan ja Australia vetää rauhanturvajoukkojaan.

Erityisesti kansalaisjärjestöt korostavat, että maassa tarvittaisiin poliisien lisäksi enemmän ulkomaisia konfliktineston ja siviilikriisinhallinnan osaajia sekä demokraattisen kehityksen tukijoita.

Pienistä valtioista erityisesti Norjalla ja Irlannilla on ollut näkyvä rooli demokratian tukemisessa.
Passiivisuuteen vetäytyneellä Suomella olisi näiltä valtioilta paljon opittavaa.

Teksti Kalle Sysikaski

Kirjoittaja koordinoi suomalaisten YK-tarkkailijoiden toimintaa kansanäänestyksessä 1999.