Georgian pääministerin tiekartta demokratiaan: Seuraavaksi kirkko eroon valtiosta

Georgian miljardööripääministeri Bidzina Ivanišvili tekee maastaan pikavauhdilla demokratiaa. Ja heti sen jälkeen hän jättää politiikan.
Georgian pääministeri Bidzina Ivanišvili (vas.) vieraili Jerusalemissa kesäkuussa 2013. © Abir Sultan / EPA

Taksi kipuaa kohti vuorenharjaa. Siellä on Georgian pääministerin Bidzina Ivanišvilin futuristinen lasikartano, joka kurottaa uhkaavana maan pääkaupungin Tbilisin ylle.

Avaruuspalatsin lähestyessä mieleen tulevat väkisinkin 007-elokuvien oudot maailmanvalloittajat. Asumuksen lisäksi myös muut tunnusmerkit täsmäävät.

Pienikokoinen Ivanišvili herää aamuisin viideltä joogaamaan. Maatilallaan hänellä on muun muassa seeproja, pingviineitä ja kenguruita. Hänen poikansa Bera on suosittu albiinoräppäri.

Ivanišvilin omaisuus oli Forbesin mukaan tämän vuoden maaliskuussa 5,3 miljardia dollaria. Tilinsä hän teki 1990-luvulla Venäjän kaivosbisneksessä. Kriitikoiden mukaan on selvää, että rahat on hankittu likaisin keinoin.

Monen georgialaisen mielestä Ivanišvili ei kuitenkaan ole hämärä bisnesmies. Omaisuutensa vuoksi hänen ei uskota olevan kiinnostunut julkisten varojen kavaltamisesta, mikä on useissa entisissä neuvostotasavalloissa maan tapa.

Superrikkaaksi hän on myös poikkeuksellisen tavallinen. Toimittajakin pääsee hänen puheilleen ilman minkäänlaista turvatarkastusta. Se uhkaava lasipytinkikin on sisältä aivan normaalin toimistotalon näköinen, mitä nyt seinillä roikkuu muutama Roy Lichtensteinin ja Damien Hirstin nykytaideteos.

”Muutamme koko georgialaisen elämäntyylin perustan”

Kun pienikokoinen Ivanišvili pääsee ääneen, hän lataa heti kovat piippuun.

”Aiomme muuttaa koko georgialaisen elämäntyylin perustan ja kääntää maan kohti todellista demokratiaa”, hän sanoo.

Tavoite ei ole vaatimaton, mutta valtakirjakin on viime vuoden lokakuun parlamenttivaalien yllätysvoiton jälkeen vahva.

Ivanišvilin koreasti nimetty Georgian unelma -koalitio kukisti presidentti Mihail Saakašvilin Yhdistyneen kansanliikkeen prosenttiluvuin 55-40.

Saakašvilin puolueen tyyli oli muuttunut loppua kohden yhä itsevaltaisemmaksi, ja sen talouspolitiikka lähenteli äärioikeistolaista.

Ivanišvilin johtaman ideologisesti löyhän kuuden puolueen koalition ainoa yhteinen vaaliteema oli vanhan vallan vastustaminen, ja se riitti voittoon. Vaalien jälkeen ero kannatusluvuissa on yhä kasvanut.

”Meillä oli autoritäärinen valtio, joka oli luisumassa kohti diktatuuria. Yksi porukka jakoi keskenään koko maan rikkaudet. Se oli katastrofi”, Ivanišvili sanoo.

Nyt Georgia näyttäisi suuntaavan kohti demokratiaa. Se ei kuitenkaan ole vain Ivanišvilin ansiota, vaan tahaton sankari saattaakin olla kukistettu presidentti.

Vuoden 2003 ruusuvallankumouksen valtaan nostaman Saakašvilin eniten Georgian asiaa edistänyt teko oli nimittäin se, että hän uskalsi hävitä vaalit.

Se oli ensimmäinen perustuslaillinen vallanvaihto maan historiassa. Kaukasuksella valtikan siirtyminen eteenpäin on usein tarkoittanut verenvuodatusta.

Ei Saakašvili vallanvaihtoa kuitenkaan halunnut. Hän ajoi ennen vaaleja läpi perustuslakimuutoksen, joka siirtää merkittävästi valtaa presidentiltä pääministerille ja parlamentille.

Saakašvili yritti toistaa Venäjän presidentin Vladimir Putinin tunnetuksi tekemän ”tornituksen”: hypätä pääministeriksi ja jatkaa vallankahvassa presidenttikausien rajan tullessa vastaan. Se kuitenkin epäonnistui.

Georgian presidentti syytteeseen?

Georgian sisäpolitiikkaa on leimannut viime vuoden vaalien jälkeen paha pattitilanne. Uusi hallitus haluaisi toteuttaa aiempaa sosiaalisempaa politiikkaa, mutta Saakašvili jarruttaa lakialoitteita presidentin valtaoikeuksillaan.

”Hän yrittää vahingoittaa meitä kaikin keinoin. Hänellä on vain allekirjoituksensa, hän ei osallistu politiikkaan muuten millään tavoin”, Ivanišvili sanoo.

Umpisolmu aukesi, kun Georgiassa järjestettiin presidentinvaalit lokakuun 27. päivänä. Voittaja on eilisillan ovensuukyselyjen mukaan Ivanišvilin koalition ehdokas Giorgi Margvelašvili. Perustuslaki muuttuu vaalituloksesta huolimatta. Saakašvili ei voinut enää olla ehdolla.

Kiistat eivät kuitenkaan ole kadonneet. Ivanišvilin toimista eniten vastustusta on herättänyt Saakašvilin entisen pääministerin Vano Merabišvilin toukokuinen pidätys.

Kriitikot pitävät Merabišviliin kohdistettuja korruptiosyytöksiä poliittisina. Saakašvili on verrannut pidätystä Ukrainan entisen pääministerin Julija Tymošenkon tapaukseen. Asiaan on puuttunut jopa Euroopan parlamentin EPP-ryhmä.

Ivanišvili tyrmää väitteet valikoivasta oikeudesta.

”Kun juttuun perehtyy, sen huomaa olevan täysin pitävä. Tämä ei missään nimessä ole poliittinen oikeudenkäynti”, hän sanoo ja muistuttaa, että myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut entisen hallituksen toimet.

Merabišvilin tapaus ei ole ensimmäinen eikä jää viimeiseksi. Kaikkein kovin peli saattaa olla vasta alkamassa: Ivanišvilin mukaan myös Saakašvili saattaa joutua syytteeseen, kun hänen valtakautensa päättyy.

”Se on mahdollista”, hän sanoo.

Kirkko eroon valtiosta

Poliittiseti tulenarat oikeudenkäynnit ovat pientä Ivanišvilin toiseen vetoon nähden. Hän on asettunut avoimesti poikkiteloin Georgian ikivanhan vallan eli ortodoksikirkon kanssa.

Kirkon kohtalon sinetöivät kuluvan vuoden toukokuun 17. päivän tapahtumat.

Kourallinen mielenosoittajia puolusti Tbilisin keskustassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. He saivat vastaansa kirkon mobilisoiman, jopa kymmentuhatpäisen raivokkaan kansanjoukon.

Ainakin 30 ihmistä loukkaantui. Muiden muassa kahta pappia epäillään tapahtuneesta. Itse Georgian patriarkka Ilia II oli ennen mielenosoitusta yllyttämässä kansaa kaduille sanomalla, että maa ”ei kaipaa Sodomaa ja Gomorraa”.

Ivanišvilin johtopäätös on selvä. Hän haluaa erottaa kirkon valtiosta.

”Kirkon rooli oli erittäin ikävä. Mutta vakuutan, että georgialaiset eivät ole aggressiivisia, vaan suvaitsevaisia”, hän sanoo.

Jos väistyvien vallanpitäjien vieminen käräjille ja kaduilla juoksentelevat homofobiset kansanjoukot eivät kuulosta nykyaikaiselta menolta, kannattaa luoda silmäys Georgian lähihistoriaan.

Maan kolme edellistä johtajaa ovat taistelleet kukin valtakaudellaan katkeran sisällissodan, ja sitä ennen 70 vuoden ajan sai olla vain yksi puolue.

Taustaan nähden Georgian kehitys on ollut jopa huimaavan nopeaa. Seuraavaksi Ivanišvilin listalla on aidon opposition luominen, jopa hallitusrintama särkemällä. Demokratiaintoilun alkuperä on selvä.

”Olemme eurooppalaisia ja haluamme Eurooppaan”, Ivanišvili sanoo.

Venäjä esteenä EU- ja Nato-tiellä

Georgian julkilausuttu tavoite tavoite on päästä EU:n ja Naton jäseneksi. EU-jäsentiellä seuraava merkkipaalu on Vilnan huippukokous marraskuussa, jolloin Georgian assosiaatiosopimukseen laitetaan hyvällä lykyllä nimiä alle.

Naton osalta Ivanišvili toivoo Georgian jäsenyyssuunnitelmaan allekirjoituksia ensi vuoden aikana. Eikä hän malttaisi odottaa täysjäsenyyttäkään.

”Kummankin jäsenyys enintään viidessä vuodessa”, Ivanišvili sanoo.

Tavoite on suoraan sanoen epärealistinen. Tiellä on Venäjä, mutta Ivanišvili unelmoi siitä huolimatta.

”On se mahdollista, mutta vaikeaa se on.”

Ivanišvilin suhtautuminen Venäjään on varsin erilainen kuin Saakašvilillä, joka uhitteli, pullisteli ja aloitti elokuussa 2008 sodan luottaen amerikkalaisten apuun.

Sitä ei tullut, ja sota päättyi Georgian kannalta täydelliseen nöyryytykseen. Putin uhkasi hirttää Saakašvilin palleista, ja Venäjän joukot miehittävät yhä Georgian kapinallismaakuntia Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa.

”Venäläisten rauhoittelemisen sijaan Saakašvili ärsytti heitä Nato-puheillaan”, Ivanišvili sanoo.

Hänen mukaansa Georgian ainoa keino saada menetetyt alueet takaisin on lisätä omaa houkuttelevuuttaan.

Se onnistuisi etenkin talouden kohentamisella, minkä suhteen tärkeintä on päästä takaisin Venäjän markkinoille. Se onkin hiljalleen tapahtumassa.

Kriitikoiden mielestä Ivanišvili ajaa Georgiaa Venäjän syliin, mutta hän vakuuttaa tärkeimmän liittolaisen löytyvän yhä Atlantin takaa.

”Yhdysvallat on tärkein kumppanimme. Teemme parhaamme, jotta he eivät menetä mielenkiintoaan meihin.”

”Hyvä, eurooppalaistyylinen yhteiskunta”

Ivanišvilin tavoitteet ovat poikkeuksellisen suuria ottaen huomioon hänen tekemänsä lupauksen.

Vuonna 2011 hän sanoi jättävänsä politiikan kahden vuoden päästä. Siitä hän pitää yhä kiinni.

”Kaksi vuotta tulee täyteen nyt lokakuussa, ja pysyn tehtävässäni luultavasti pari kuukautta sen jälkeen”, Ivanišvili sanoo.

Ivanišvili aikoo siis jättää tehtävänsä jo kuluvan vuoden aikana.

Lokakuulla hän viittaa tietysti presidentinvaaleihin. Viesti on selvä: ennen vetäytymistä on varmistettava Saakašvilin lopullinen kukistuminen. Kun se on hoidettu, Ivanišvili voi vetäytyä legendana.

Entä kuka on hänen seuraajansa pääministerinä?

”Tiedän sen jo, mutten voi kertoa sitä”, Ivanišvili myhäilee.

Georgialaisia Ivanišvilin vetäytyminen huolestuttaa, mutta ei hän isänmaataan ole hylkäämässä. Hän aikoo ryhtyä vieläkin tärkeämpänä pitämäänsä tehtävään, kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen.

”Suurin haaste on yhteiskunta. Meillä ei ole poliittista kulttuuria, emme osaa äänestää kunnolla emmekä valvoa valitsemiamme päättäjiä”, Ivanišvili sanoo.

”Ei vika ole aina presidentissä tai pääministerissä. Tarvitsemme hyvän, eurooppalaistyylisen yhteiskunnan.”

Koko yhteiskunnan ja poliittisen kulttuurin muuttaminen ei ole pieni tavoite. Ivanišvili asettaa kuitenkin tyylilleen uskollisena sillekin aikarajan.

”Georgialaiset menevät ymmälleen ja hermostuvat, kun sanon että siihen menee 20 vuotta. Mutta ei se ole helppo prosessi. Euroopalla meni satoja vuosia.”

Haastattelu on tehty ennen presidentinvaaleja 27. lokakuuta.