G8-kokouksen tavoitteille ristiriitainen vastaanotto

Karri Kokko
Ulkomaat 8.7.2008 19:00

Kansalaisjärjestöt ja kehittyvät maat haukkuivat tiistaina G8-ryhmän asettamia päästörajoitustavoitteita, joita G8-maiden poliitikot puolestaan ylistivät historiallisiksi.
g8-maiden johtajat istuttavat puita toyakassa japanissa
G8-maiden johtajat istuttavat puita Toyakassa Japanissa. Kuvassa Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, Japanin pääministeri Yasuo Fukuda, Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, Venäjän presidentti Dmitri Medvedev, Kanadan pääministeri Stephen Harper ja Euroopan unionin presidentti Jose Manuel Durao Barroso.

Tärkeimpien teollisuusmaiden G8-ryhmä lupasi tiistaina ottaa tavoitteekseen maapallon kasvihuonekaasupäästöjen puolittamisen vuoteen 2050 mennessä.

Kokouksen varovaisesti muotoillussa julkilausumassa todettiin, että pitkän tähtäimen tavoitteen lisäksi tarvitaan myös välitavoitteita. Välitavoitteista ei kuitenkaan sovittu mitään sen tarkempaa.

Maat totesivat myös, että jokainen maa saa asettaa itse omat päästörajoitustavoitteensa, jotta voidaan ottaa huomioon eniten ja vähiten kehittyneiden maiden väliset erot.

Liian vähän liian myöhään

Kansalaisjärjestöjen mielestä tavoite on liian pieni ja liian kaukana.

”Jäätiköt sulavat ja G8 vain lykkää toimimista. Jos tämä lasketaan edistysaskeleeksi, emme ikinä estä ilmastokaaosta ajoissa”, sanoi ympäristöasiantuntija Daniel Mittler Greenpeacesta.

”G8-maat matelevat eteenpäin aikana, jona tarvittaisiin jättimäisiä loikkauksia”, sanoi puolestaan Peter Grant kristitystä kehitysapujärjestöstä Tearfundista.

Oxfam International kutsui päätöstä viivytystaktiikaksi ja sanoi sen pahentavan maapallon miljoonien köyhien ahdinkoa.

”Jos tavoitteeksi otetaan ”50 prosenttia vuoteen 2050:een mennessä”, saadaan myös 50 prosentin todennäköisyys, että maapallo sulaa”, järjestö pelotteli.

Tyytymättömyytensä G8-maiden tavoitteeseen ilmaisi tiistaina myös viiden kehittyvän maan ryhmä, joka on useina vuosina kutsuttu vieraiksi G8-kokouksiin. Ryhmään kuuluvat Brasilia, Etelä-Afrikka, Intia, Kiina ja Meksiko.

Näiden maiden mielestä rikkaiden G8-maiden pitäisi asettaa huomattavasti kunnianhimoisempi tavoite: päästöjä olisi vähennettävä vähintään 25-40 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

Suomalaisasiantuntija positiivinen

Kansainvälisiä järjestöjä positiivisemmin G8-maiden julistukseen suhtautuu vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen.

”Se, että Yhdysvallat ylipäänsä sitoutuu tällaiseen tavoitteeseen on arvokas signaali”, valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntija Tynkkynen huomauttaa.

Yhdysvallat tunnetaan vastahankaisena ilmastonsuojelijana. Se on ainoa merkittävä teollisuusmaa, joka ei ole mukana Kioton ilmastosopimuksessa.

”G8-kokouksia tulkitaan usein peruspessimistisesti ja sanotaan, että taaskaan ei ole saatu riittävästi aikaan. Haluaisin kääntää näkökulman niin päin, että hirveän paljon edistystä on tapahtunut lyhyessä ajassa”, Tynkkynen miettii.

”Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on kahdessa viime vuodessa tapahtunut merkittävä käänne. Poliittista tahtoa edetä ilmastonmuutoksen torjumisessa on nyt ihan toisessa määrin kuin kaksi vuotta sitten.”

Tynkkynenkin pitää kuitenkin huolestuttavana sitä, ettei G8 sopinut päästörajoituksista lyhyen aikavälin tai edes keskivälin tavoitteita.

”Siinä näkyvät G8-maiden sisäiset ristiriidat. EU-maat ovat olleet koko ajan vaatineet tiukempia kannanottoja, kun taas Yhdysvallat on ollut vastahankaan.”

Erimielisyyttä päästörajoituksista

Yhdysvaltojen vastahankaisuus ilmastoasioissa on ollut paljon esillä tiedotusvälineissä, mutta eivät seitsemän muutakaan G8-maata ole olleet vuosien varrella samoilla linjoilla päästörajoituksista.

Oras Tynkkynen sanoo EU-maiden olleen aina ryhmän aktiivisimpia päästörajoitusten puolestapuhujia. Erityisesti hän kiittelee Saksaa ja Britanniaa asian esillä pitämisestä.

Tämän vuoden kokouksessa isäntämaa Japani on yrittänyt vakuuttaa maailmalle olevansa ympäristön ystävä, mutta Tynkkyseltä se ei saa erityiskehuja.

”Japani on ollut hankala. Se haluaa kansainvälisiä pitkän aikavälin tavoitteita mutta ei ole ollut kovin innokas asettamaan lyhyitä.”

Kanadaa Tynkkynen kuvaa ailahtelevaiseksi. Maan sisäpoliittinen tilanne on vaikuttanut paljon siihen, miten se on kulloinkin suhtautunut ympäristönsuojeluun. Välillä se on ollut vahvasti Yhdysvaltojen linjoilla, välillä taas suhtautunut positiivisemmin päästöjen rajoittamiseen.

Itänaapuristamme asiantuntijalla on ristiriitainen kuva.

”Venäjä on perinteisesti haastava kumppani ilmastopolitiikassa, mutta G8:ssa se ei käsittääkseni ole aktiivisesti vastustanut tämänpäiväisen tyyppisiä kannanottoja.”

Teksti Maria Annala (STT–AFP–DPA)

Kuva Dmitry Astakhov / AP Photo / RIA Novosti / Presidential Press Service / LK

Ilmastosopimus vuosi vuodelta

1992: YK:n ilmastokokous Rio de Janeirossa Brasiliassa. Yli 150 maata allekirjoittaa ilmastosopimuksen, jonka tavoite on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

1997: YK:n ilmastokokous Kiotossa Japanissa. Rion sopimuksen pohjalta laaditaan niin sanottu Kioton pöytäkirja, jonka tavoite on pienentää teollisuusmaiden päästöjä 5,2 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuosien 2008-2012 aikana.

2004: Kioton pöytäkirja astuu voimaan kun Venäjä ratifioi sen. Voimaan tulon edellytyksenä oli, että sopimukseen liittyy vähintään 55 maata, joiden vuoden 1990 päästöt olivat vähintään 55 prosenttia maapallon kasvihuonepäästöistä.

2005-2006: Montrealissa Kanadassa ja Nairobissa Keniassa pidetyissä kokouksissa pohditaan Kioton sopimuksen päättymisen jälkeistä ilmastopolitiikkaa. Kehitysmaat eivät halua suostua uusiin rajoitteisiin.

2007: G8-kokous Heiligendammissa Saksassa. Liittokansleri Angela Merkel nostaa ympäristönsuojelun kokouksen pääaiheeksi. Lopulta maat päätyvät kuitenkin vain sopimaan, että ne harkitsevat vakavasti päästörajoituksista sopimista.

2007: Ilmastokokouksessa Balilla sovitaan uusien ilmastoneuvotteluiden aloittamisesta ja lyödään lukkoon niin sanottu tiekartta, jonka mukaan neuvottelujen on tarkoitus edetä.

2008: G8-kokous Toyakossa Japanissa. Maat sopivat tavoitteekseen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä.

2009: Kööpenhaminassa Tanskassa on tarkoitus saada aikaan uusi ilmastosopimus, joka astuisi voimaan vuonna 2012, kun Kioton sopimus umpeutuu.