Facebook muuttaa ystävyyttä

SK:n toimitus
Ulkomaat 27.7.2009 07:00

Ihmisen sosiaalinen verkosto on ollut saman kokoinen ainakin kivikaudelta lähtien. Nyt Facebook mullistaa suhteita.

Facebook muuttaa ystävyyttä
Facebookissa käyttäjällä saattaa olla enemmän kuin 150 ystävää. Kuvitus Outi Kainiemi

Ihmisellä voi olla korkeintaan 148 tuttavaa. Näin väitti brittiläinen antropologi Robin Dunbar 16 vuotta sitten, aikana ennen internetin Facebook-yhteisöä. Hänen mukaansa ihmisen aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn suuruisia sosiaalisia verkostoja, ja korkein luku tuollaiselle verkostolle on 148. Tuo luku pyöristettiin 150:een ja siitä tuli kuuluisa Dunbarin luku.

Luvun on todettu pitävän paikkansa niin kivikautisten kyläyhteisöjen kuin muinaisen Rooman valtakunnan armeijan sotilasyksiköiden koon suhteen. Brittiläinen The Economist -lehti toi alkuvuodesta esille Dunbarin luvun aivan uudessa yhteydessä. Dunbarin luku näyttäisi pitävän paikkansa myös internetin suositussa Facebook-kaveriyhteisössä.

Economist tiedusteli asiaa Facebookin omalta sosiologilta Cameron Marlow’lta. Marlow kävi läpi Facebookin tietokantoja ja huomasi, että Facebookin käyttäjillä on keskimäärin 120 ystävää palvelussa – eli Dunbarin väittämä näyttäisi toteutuvan myös internetmaailmassa.

Joillakin käyttäjillä tosin oli jopa yli 500 Facebook-kaveria. Hurjimmissa tapauksissa puhutaan tuhansista. Herra Dunbar itse on todennut, että internet voi mahdollistaa suuremman määrän tuttavia kuin perinteisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä.
Suhteiden kultakaivo

Facebook on todellisen elämän jatke. Facebook-kaveripiiriin pyydetään ihmisiä, jotka käyttäjä tuntee jo entuudestaan. Kavereita, työkavereita, sukulaisia, vanhoja koulukavereita, lapsuuden kavereita.

Alunperin palvelu oli tarkoitettu vain yhden amerikkalaisen yliopiston opiskelijoille, mutta vähitellen se avattiin kaikille käyttäjille. Suomalaiset innostuivat palvelusta vuonna 2007. Facebook ei julkaise maakohtaisia käyttäjätietoja, joten suomalaiskäyttäjien tarkkaa määrää ei tiedetä. Sen arvioidaan kuitenkin olevan vähintään useita satoja tuhansia. Maailmanlaajuisesti käyttäjiä on jo yli 200 miljoonaa.

Alkuinnostuksen jälkeen palvelusta on tullut monelle suomalaiselle luonteva osa sosiaalista kanssakäymistä. Siksi onkin erikoista, että Suomessa ei ole vielä ryhdytty tekemään Facebookista laajempaa sosiologista tutkimusta. Yliopistojen sosiologian laitosten mukaan tutkimuksia ei ole nyt tekeillä, mutta Tampereen yliopistossa yksi opiskelija on tehnyt kandidaatin tutkielmansa Facebookista ja Vaasan yliopistossa yksi opiskelija suunnittelee aiheesta pro gradua.

Yhdysvalloissa Facebook on mullistanut sosiologian tutkimuksen. Nettiyhteisöä on kuvailtu sosiologien kultakaivokseksi.

Jenkkitutkijat ovat muun muassa pystyneet selvittämään, miten ihmisten erilaiset maut, tavat ja arvot vaikuttavan ystäväpiirien muodostumiseen – ja kuinka toisaalta ystäväpiiri vaikuttaa makujen, tapojen ja arvojen muodostumiseen.

”Makujen vaikutus ystävyyteen ja se, missä määrin ystävyys määrittää makua, on yhteiskuntatieteen Graalin malja”, totesi Harvardin yliopiston sosiologian professori Jason Kaufman taannoin New York Times -lehdelle.

Professori Kaufman oli mukana tutkimusryhmässä, joka käytti Facebookia tutkimuksessaan jo kaksi vuotta sitten.

”Yhteiskuntatieteet ovat käännekohdassa”, totesi puolestaan Harvardin yliopiston sosiologi Nicholas Christakis, joka tutki Facebookia Kaufmanin kanssa.

”Edeltäjämme saattoivat vain unelmoida sellaisesta tiedosta, joka meillä on käytettävissä.”

Siteiden vahvistaja

Toinen teema, jota sosiologit ovat voineet pohtia uudessa valossa Facebookin avulla, on ihmisten sosiaalisissa verkostoissa vaikuttavat ”vahvat siteet” ja ”heikot siteet”. Nämä käsitteet toi sosiologiaan 1970-luvulla Mark Granovetter. Granovetterin väittämä oli, ettei yhteisö tarvitse pelkästään vahvoja siteitä sukulaisten ja ystävien välillä, vaan myös heikkoja siteitä satunnaisten tuttavuuksien kanssa.

Heikot siteet yhdistävät ystäväverkostoja ja toimivat kanavana, jota pitkin ideat, villitykset ja trendit leviävät.

Aikansa vaikutusvaltaisimpiin sosiologeihin kuulunut Granovetter väitti, että vähän heikkoja siteitä sisältävä yhteisö on pirstaloitunut ja hajanainen. Siksi heikkojen siteiden vähenemistä aiheuttavat ilmiöt tulisi pysäyttää.

Uusi teknologia näyttäisi olevan sekä hyvästä että pahasta heikoille siteille. Kännykät ovat vähentäneet heikkoja siteitä, kun ihmiset puhuvat tai viestittelevät kavereidensa ja sukulaistensa eli vahvojen siteidensä kanssa julkisilla paikoilla. Kännykkään puhuva tai tekstiviestiä näpyttelevä ei näin ollen aloita spontaania keskustelua tuntemattoman kanssa bussipysäkillä tai lentoasemalla. Uusi heikko side jää muodostumatta.

Tietokoneiden pelättiin vielä 1990-luvulla aiheuttavan ihmisten erakoitumista. Toisaalta jo tuolloin netin sosiaaliset palvelut, keskustelupalstat, olivat suosittuja. Keskustelupalstoilla esiinnyttiin kuitenkin yleensä nimimerkillä, eikä netissä solmittu juuri ihmissuhteita, jotka olisivat siirtyneet todelliseen elämään.

2000-luvun sosiaaliset nettipalvelut kuten Facebook, Twitter ja LinkedIn ovat kääntäneet tilanteen päälaelleen, sillä näissä palveluissa esiinnytään omalla nimellä ja kuvalla. Facebookissa voi myös kertoa itsestään tarkemmin vaikkapa suosikkielokuvia ja -musiikkia listaamalla.

Facebookissa on eri vahvuisia vahvoja siteitä. Monella on puolituttuja Facebook-kaverinaan. Facebookin kautta heikko vahva side voi vahvistua: tuttavat saattavat huomata jakavansa samat mielenkiinnon kohteet ja ystävystyä paremmin.

Ystäviä ja hyviä ystäviä

Suomalaisilla sosiologeilla olisi Facebookista ammennettavaa, sillä yhteisöpalvelu on vaikuttanut suomalaisten sosiaaliseen kanssakäymiseen monin tavoin.

Ajatellaan vaikka 1970-luvulla syntyneitä, pienistä maalaiskaupungeista isoihin kaupunkeihin opiskelemaan ja töihin tulleita, nyt lapsiperheen kiireistä arkea eläviä aikuisia. Facebook tarjoaa mahdollisuuden pitää yhteyttä ystäviin, mutta myös vanhoihin koulukavereihin, joihin yhteydenpito on saattanut katketa vuosiksi pitkien välimatkojen ja kiireiden takia.

Nyt vanhat lapsuudenystävät ja koulukaverit voivat lukea toistensa arkisia kuulumisia ja kommentoida niitä. Pienten lasten isien ja äitien sosiaalinen elämä saa uusia ulottuvuuksia virtuaalimaailmassa.

Mutta jokaisen elämää ei ehdi seurata, kun Facebook-kavereiden määrä kasvaa tasaisesti. Facebook on reagoinut tähän niin, että esimerkiksi kuulumisia ei ole pakko jakaa kaikkien kanssa, vaan niitä varten voi laatia oman kaverilistan. Käyttäjällä saattaa olla Facebook-kavereina vaikkapa hyvän ystävän vanhemmat. Käyttäjä ei välttämättä halua heidän lukevan kaikkia kuulumisiaan, niin sanottuja tilapäivityksiään.

Sosiologit ovat havainneet, että Dunbarin määrittelemän verkoston lisäksi ihmisillä on usein huomattavasti pienempi ydinverkosto. Esimerkiksi yhdysvaltalaisilla voi olla paljon kavereita, mutta vain muutamia sellaisia, joille voi todella uskoutua.

Facebook-sosiologi Marlow havaitsi saman ilmiön selvitellessään The Economist -lehden pyynnöstä, kuinka monta kaveria Facebook-käyttäjillä on. Marlow havaitsi, että keskiverto mieskäyttäjä reagoi yleensä vain seitsemän kaverinsa kuulumisiin. Naiskäyttäjät reagoivat eli kommentoivat keskimäärin kymmenen kaverinsa kuulumisia.

Ihmisellä voi siis olla Facebookissakin paljon ystäviä, mutta vain pieni määrä todella hyviä ystäviä.

Eikä Facebook välttämättä vaikuta vain itse ystävyyteen. Se voi vaikuttaa myös siihen, mitä ystävyys oikeastaan tarkoittaa, pohtii sosiologian professori Hannu Ruonavaara Turun yliopistosta:

”Ystävän käsite tulee uudelleenmääritellyksi tavalla, jolla saattaa pitkän päälle olla merkitystä sille, miten sana arkikeskusteluissa aletaan ymmärtää.”

Teksti Teppo Kuittinen

Keskustelu

Mielenkiintoinen kirjoitus. Facebook ja muut sosiaaliset verkostot ovat vaikuttaneet ystävyyssuhteisiin ja myös tarjonneet mahdollisuudet viritellä vanhoja yhteyksiä, jotka ovat vuosien varrella hiipuneet tai katkenneet kokonaan. Olen kuitenkin huomannut, että on paljon suomalaisia, jotka eivät missään nimessä aio facebookkiin liittyä. Tällaisia ovat monet minunkin tuttavani. Ystäviä on monentasoisia irl:ssä ja facebookissa. On esimerkiksi monia henkilöitä, joiden kanssa ystävystyn, mutta en halua tätä ystävyyttä/kaveruutta facebookkiin viedä, vaikka päivittäin siellä itse käynkin omaa ja muiden tilaa päivittelemässä.

Ennen ystävyyttä ylläpidettiin kirjein ja kortein. Kirjoittaako joku vielä kirjeitä? Niihin kun mahtuu enemmän kuin 160 ( tai 140 by Twitter) merkkiä. Löysin joitakin aikoja sitten vanhan postikortin vuodelta 1923. Kortin teksti oli runollinen rakkauden tunnustus. Osattiin sitä ennenkin. Ilman merkkirajoituksia.

Tutkittavaa tässä kaikessa riittäisi monta väitöskirjallista.

Minusta mielenkiintoista tässä on se, että vasta nyt, visuaalisuuden aikakaudella internetissä, asia on ”levinnyt käsiin”. Olen jo 70 -luvun lopulta asti kuulunut mitä erilaisimpiin verkkoyhteisöihin. Nettihän ilmestyi Suomeen oikeasti 70-luvulla eikä 1995, kuten niin usein väitetään. Ensivaiheessa tietokoneita oli vähän, verkkoon pääsi vain firmojen kautta ja se oli kallista. Lisäksi toimittiin tekstipohjaisessa maailmassa ja käyttäminen oli hankalaa.

Mutta samat lainalaisuudet, toimintamallit, ideat ja yhteisöllisyys oli jo tuolloin olemassa. Oliko se maailma niin ”insinöörivetoinen” ettei sosíologinen tms. tutkimus ollut silloin muodissa (ts. sosiologit eivät olleet mukana). Minua kiinnostaisi tutkia myös yhteisöjen käytössä olevien työkalujen merkitystä esim. visuaalisuus ja medianomaisten elementtien omaehtoinen käyttö. Voihan olla niinkin, että vasta nyt toiminta on muuttunut mielenkiintoiseksi, koska voi todellakin puuhata paljon muutakin, kuin ”vain keskustella”. Se sosiaalinen piiri tulee sitten ikään kuin kaupan päälle. Mene ja tiedä.

Veikko Hiiri, mediatuottaja