Europarlamentti käveli komission yli puolustaakseen tilisiirtojen tietosuojaa

EU:n komissio
Teksti
Jussi Tuormaa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansainvälisten tilisiirtojen automaattinen virta Euroopasta Yhdysvaltoihin lakkaa. Europarlamentti kumosi helmikuun alusta voimaan astuneen tilapäisen SWIFT-sopimuksen, jonka EU-komissio ja sisäministerien EU-neuvosto sitä kuulematta olivat sopineet Yhdysvaltojen kanssa.

Eurokansanedustajien selvä enemmistö (äänin 378-196) asettui puolustamaan tietosuojaa, samoin kuin omaa demokraattista päätäntävaltaansa.

Hollantilaisen liberaalipoliitikon Jeanine Hennis-Plasschaertin esitystä tukivat mepit kaikista poliittisista ryhmittymistä – ja lähes kaikki suomalaismepit.

Äänestys korosti europarlamentin profiilia itsenäisenä elimenä käyttäessään sille Lissabonin sopimuksessa myönnettyä päätös- ja veto-oikeutta. EU-komission ja EU-maiden sisäministerien on vastedes opeteltava kuulemaan ja kunnioittamaan europarlamenttia ja meppejä tähänastista enemmän.

EU-komissio ja sisäministerien EU-neuvosto olivat yrittäneet painostaa europarlamentin hyväksymään belgialaisen SWIFT-palvelun välittämien kansainvälisten tilisiirtojen tuetojen siirtymisen automaattisesti amerikkalaisten viranomaisten käyttöön.

SWIFT (eli Society for Worldwide Interbank Financial Telecommunication) on belgialainen finanssipalveluyhtiö, jonka asiakasverkostoon kuuluu 8000 pankkia 200 maassa. Sen kautta välittyy päivittäin 15 miljoonaa kansainvälistä tilisiirtoa, eli noin 90 prosenttia kansainvälisestä maksuliikenteestä.

Vuosikausia jatkunut tietovirta paljastui vuonna 2006, jolloin EU-komissio aloitti neuvottelut siitä amerikkalaisten kanssa. Sen ja sisäministerien EU-neuvoston hyväksymä väliaikainen sopimus raukesi europarlamentin päätöksellä, jota finanssipalveluyritys SWIFT oli ilmoittanut jo aiemmin kunnioittavansa ja jäänyt odottamaan.

SWIFT-sopimusta vastustaneet europarlamentaarikot ihmettelivät, miten EU-komissio ja EU-neuvosto olivat voineet hyväksyä sopimukseen yksipuolisen käytännön, jossa amerikkalaisilta ei oltu vaadittu vastavuoroisuutta tarpeellisiksi todettujen tietojen saamiseksi eurooppalaisten käyttöön.

Tärkein vasta-argumentti oli kuitenkin puolustaa tietosuojaa, jota terrorismin vastaisen taistelun nimissä oli taas kerran menty nakertamaan liian pitkälle. Turvallisuusviranomaiset saisivat tässäkin tapauksessa tyytyä normaaleihin valtuuksiinsa tietojen haravoimiseen vain tarpeen vaatiessa.

Äänestyksessä SWIFT-sopimusta vastustivat eurokansanedustajat kaikista poliittisista ryhmistä. Sen puoltajia taas löytyi Espanjan ja Ison-Britannian sosialidemokraateista ja Itä-Euroopan ja Välimeren maiden konservatiiveista.

Sopimuksen konservatiiviset vastustajat löytyivät lähinnä Itävallasta, pohjoismaista ja Saksasta.

SWIFT-sopimusta vastusti suomalaisista mepeistä 11: Carl Haglund (rkp), Heidi Hautala (vihr), Satu Hassi (vihr), Liisa Jaakonsaari (sd), Anneli Jäätteenmäki (kesk – ilmoittaen kantansa poissaolleena), Eija-Riitta Korhola (kok), Riikka Manner (kesk – poissaolleena), Sirpa Pietikäinen (kok), Mitro Repo (sd), Timo Soini (ps) ja Hannu Takkula (kesk).

Suomalaisista mepeistä halusivat siunata jo solmitun SWIFT-sopimuksen vain Sari Essayah (krist) ja Ville Itälä (kok). Essayah olisi halunnut lykätä äänestystä, mutta asettui siinä sopimuksen kannalle. Itälän avustaja kertoi hänen korostaneen “yhteistyön merkitystä terrorismin torjunnassa”.

Hannu Takkula oli turvallisuusnäkökulmasta valmis hyväksymään sopimuksen, mutta näki sitten asiassa liian monia “kysymysmerkkejä ja aukkokohtia”. Timo Soini kertoi äänestäneensä tietojen luovuttamista vastaan, koska “tällaisen toiminnan pitää olla vastavuoroista”.

Eija-Riitta Korhola ja Sirpa Pietikäinen äänestivat sopimusta vastaan. Pietikäinen totesi, että vaakakupissa olivat kansalaisvapaudet ja turvallisuus. Hän halusi sopimuksen hylkäämisellä korostaa tietosuojaa, ja lisäksi parantaa EU:n arvovaltaa ja jatkoneuvotteluasemia amerikkalaisten kanssa.

Anneli Jäätteenmäki ja Riikka Manner olivat äänestyksestä poissa, jälkimmäinen äitiyslomalla. He kertoivat, että olisivat vastustaneet SWIFT-sopimuksen siunaamista sellaisenaan perusteinaan ennen kaikkea yksilön tietosuojan turvaaminen.

SWIFT-tietojen automaattista luovuttamista vastaan olivat myös Liisa Jaakonsaari ja Mitro Repo. Jaakonsaari kertoi yllättyneensä saadessaan tietää kansalaisten pankkitietojen levittelystä ja totesi, että onneksi parlamentti ei toistanut EU-maiden tekemää virhettä sopimuksen hyväksymisessä. Carl Haglund totesi, että parlamentin puoltoa ei voinut edellyttää, kun sille ei annettu kaikkia sen pyytämiä tietoja. Satu Hassi ja Heidi Hautala iloitsivat äänestyksen tuloksesta, jota pitivät historiallisena.

Hautala piikitti vielä EU-sisäministereitä: “Neuvosto tajunnee nyt, ettemme taivu, jos kansalaisten peruoikeuksia loukataan. Tämä sopimus oli yksinkertaisesti mahdoton hyväksyä – syy ei ole Yhdysvaltojen, vaan omat kansalaisensa unohtaneen EU:n ministerineuvoston”.

Teksti Jussi Tuormaa