Venäjälle nousee liki kolme kirkkoa päivässä – Mihin ihmeeseen niitä tarvitaan, kysyvät venäläiset

Kirkosta ja valtiosta on tullut Venäjällä erottamattomat. Jekaterinburgin kirkkokapina horjutti välejä, ja patriarkka Kirill riensi pönkittämään kirkon asemaa.
Eurooppa 12.6.2019 20:50

Vladimirin kirkon restaurointi Pietarin keskustassa on kestänyt jo useita vuosia. Kupolien kultaus on ulospäin korjaustöiden näkyvin osa. © Maarit Uber

Jekaterinburgissa asukkaat nousivat toukokuussa vastustamaan puistoon suunniteltua kirkkoa. Tuhannet jekaterinburgilaiset osoittivat päiväkausia mieltään kirkon rakentamista vastaan, ja näyttävät viimein voittaneen kiistan.

Kyseessä ei ollut ensimmäinen kirkkokapina. Uusien kirkkojen pystyttäminen on herättänyt Venäjällä jo aiemmin paikallista vastarintaa ja epäluuloja. Kirkkojen rakentamista vastustavia mielenosoituksia on nähty lukuisia.

Se ei ole ihme, sillä kirkkoja on rakennettu viime vuosikymmenen aikana kiivasta tahtia. Kokonaismäärästä tosin on ollut epäselvyyttä.

Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Kirillin mukaan Venäjä rakentaa kolme uutta kirkkoa päivässä. Tämä tekee yli tuhat kirkkoa vuodessa.

Kirillin mukaan Venäjälle on noussut viimeisten kymmenen vuoden aikana jopa 30 000 uutta kirkkoa. Se tarkoittaisi keskimäärin jopa kolmeatuhatta uutta kirkkoa vuodessa eli käytännössä kolminkertaista määrää patriarkan ensin ilmoittamaan lukuun nähden.

Kirkon tiedotusosasto joutui korjaamaan patriarkan lausahduksia. Tiedotusosaston johtajan Vladimir Legoidan mukaan kyse on vajaasta 9 400 eikä 30 000 uudesta kirkosta.

Vuoden 2009 alussa maassa oli Legoidan mukaan vajaat 30 000 kirkkoa. Vuoden 2019 alussa luku oli noin 39 000. Kymmenessä vuodessa kirkkojen määrä Venäjällä on siis joka tapauksessa kasvanut liki kolmanneksella.

Patriarkka Kirill liioitteli uusien kirkkojen rakentamisnopeutta provinssikaupunki Jekaterinburgin toukokuisten protestien jälkimainingeissa. Ortodoksikirkon johtajan mahtailevat puheet sopivat tilanteeseen, jossa kirkko joutuu taistelemaan vaikutusvallastaan Jekaterinburgissa.

Väkivaltaisuuksien alettua presidentti Vladimir Putin määräsi äänestyksen kirkon rakentamisesta. Ortodoksikirkko koki harvinaisen takaiskun, sillä lähes kolme neljästä jekaterinburgilaisesta äänesti kirkon rakentamista vastaan.

 

Patriarkka Kirill tunnetaan kohua herättävistä puheistaan, jotka eivät sisällön puolesta aina vastaa todellisuutta. Hän on vastaava hämmennyksen luoja kuin Venäjän ulkoministeriön viestintäjohtaja Maria Zaharova. Heidän kaltaisensa julkisuuden käyttäjät tukevat osuvasti Kremlin politiikkaa ja ovat Venäjän johdolle oivallisia liittolaisia.

Ortodoksikirkko sekaantuu johtonsa suulla yhä useammin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jotka eivät sille venäläisten mielestä edes kuulu.

Kreml tukee vastapalveluksena ortodoksikirkkoa entistä voimakkaammin. Tuen siivittämänä kirkon vaikutusvalta on laajentunut selvästi viime vuosina.

Ortodoksikirkko saa merkittävän osan rahoituksestaan valtion budjetista erilaisten kulttuuriin ja sosiaalisiin perusteisiin liittyvien pykälien perusteella. Valtio myöntää kirkolle varoja esimerkiksi ”kulttuuriperinnön kannalta merkittävien” kohteiden suojeluun.

Patriarkka Kirillin mukaan kirkkoja ei rakenneta siksi, että ortodoksikirkolla olisi liikaa rahaa.

Moskovan patriarkaatin aloitteesta nousevilla kirkoilla on usein yksityisiä rahoittajia. Venäjällä rahoittajat eivät välttämättä ole mukana vapaaehtoisesti, vaan kirkon tai valtion suunnasta tulevan painostuksen seurauksena.

”Kulttuurisesti merkittävien kirkollisten kohteiden” rahoittajina on etenkin valtionyrityksiä. Tämä lisää valtion ja kirkon sidonnaisuuksia entisestään.

Kirkosta ja valtiosta on tullut Venäjällä käytännössä erottamattomat. Jos vastustaa kirkkoa, vastustaa myös valtiota. Tämä siitäkin huolimatta, että virallisesti valtio ja kirkko ovat erillisiä toimijoita.

Patriarkka Kirill hyötyy tiiviistä suhteistaan Kremliin myös henkilökohtaisella tasolla. Kremlin on uutisoitu myöntäneen yli 38 miljoonaa euroa Pietarin eteläpuolella sijaitsevan, Kirillin käyttöön kunnostettavan luksuskartanon remontoimiseen.

 

Jekaterinburgin tapahtumat ovat saaneet venäläiset kysymään, mihin maa tarvitsee tuhansia uusia kirkkoja.

Patriarkka Kirill haluaakin viimeaikaisilla puheillaan maalata kuvaa venäläisistä uskovaisena kansana. Tosiasiassa venäläiset ovat yhtä lailla maallistuneita kuin muutkin eurooppalaiset.

Kirkkokapinoissa vastustus ei tosin kohdistu yleensä suoranaisesti kirkkoihin, vaan niiden rakentamisen aiheuttamaan lähiympäristön muuttumiseen. Kirkkoja on tapana rakentaa puistoihin ja muihin vehreisiin, ihmisten vapaa-ajanvieton kannalta tärkeisiin paikkoihin.

Venäjän valtion rahoittaman tutkimuslaitoksen FOM:n mukaan noin kaksi kolmasosaa venäläisistä on ortodokseja. Reilu viidennes ei pidä itseään uskovaisina.

Ortodoksikirkon oman käsityksen mukaan jopa neljä viidesosaa venäläisistä olisi ortodoksikristittyjä. Kirkolla ei kuitenkaan ole omaa tutkimuslaitosta väitettä vahvistamassa.

Todellisten uskovaisten osuus on kirkon esittämiä lukuja alhaisempi. Moni venäläinen nimittäin pitää jo ortodoksisuutta sinänsä omaan kulttuuriin, kansallisuuteen ja etnisyyteen kiinteästi liittyvänä asiana, vaikkei itse olisi missään määrin uskonnollinen. He kokevat ortodoksisuuden tutkimuksissa vaihtoehtoina annetuista uskonnoista itselleen läheisimmäksi ja ilmoittavat olevansa ortodokseja, vaikkeivat käytännössä harjoittaisi uskontoa lainkaan.

Asiaa tarkemmin kartoittavien tutkimusten mukaan aktiivisia ortodokseja on Venäjällä reilusti alle kymmenen prosenttia väestöstä. He käyvät kirkossa ja muun muassa paastoavat pääsiäisen alla.

Jo nykyiset kirkot riittävät tyydyttämään kirkkoja aktiivisesti käyttävien venäläisten tarpeet. Venäläiset tuskin muuttuvat aktiivisiksi ortodokseiksi ja tulevat kirkon vaikutuspiiriin vain siksi, että heille rakennetaan urakalla uusia kirkkoja.

Samaan aikaan kun uusia kirkkoja nousee, moni vanhempi kirkko kaipaisi kipeästi perusteellista restaurointia. Venäjän ortodoksikirkko kerää rahaa kirkkojen kunnostukseen yksityisten sponsorien lisäksi myös kirkossa kävijöiltä.

 

Patriarkka selittää lukuisten uusien kirkkojen rakentamista sillä, että neuvostoajan ateismi sai aikaan patoutunutta tarvetta. Hänen mukaansa venäläiset ovat ymmärtäneet sekä mielessään että sydämessään, että ilman Jumalaa mikään ei onnistu.

Patriarkan mukaan paikat, joissa voi tuntea läheisyyttä Jumalaan, ovat välttämättömiä nykyihmisten jokapäiväisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kirkkojen suuri määrä suorastaan lisää ihmisten onnellisuutta.

Patriarkka muistuttaa, että Neuvostoliitossa yritettiin kaikin voimin rakentaa onnellista elämää ilman Jumalaa, mutta siinä ei onnistuttu. Hänen mukaansa venäläiset ottivat opikseen ja tietävät, että ilman Jumalaa ei voi olla onnellista elämää.

Kirillin mielestä myös länsimaiden olisi välttämätöntä vahvistaa kansalaistensa henkistä elämää. Venäjällä on tapana esittää länsimaat Venäjään verrattuna maallistuneina ja turmeltuneina.

Patriarkka kiinnitti huomiota ”uskovaisten oikeuksien suojelun välttämättömyyteen” jo ennen Jekaterinburgin tapahtumia. Kirillin mukaan kirkkojen rakentamista vastustavat ovat raivopäitä, jotka yrittävät periaatteellisista syistä estää ortodoksisten yhteisöjen vahvistumisen. Joukko on pieni mutta aktiivinen, ja sillä on käytössään hyvin toimivat viestintäkanavat.

Venäjän ortodoksikirkko on itsekin viime vuosina vahvistanut näkyvyyttään muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Kirill on kehottanut maallikko-ortodokseja puolustamaan uskovaisten oikeutta rakentaa kirkkoja ja kehittää kirkollista yhteisöään.