Vahinkoja sattuu, kun muusta ei sovita – Näin Brysselistä tuli EU:n ”pääkaupunki”
EU:n tunnetuimman hallintorakennuksen, Brysselin Schuman-aukion laidalla sijaitsevan EU-komission Berlaymontin paikalla oli vielä 1950-luvun lopussa nunnaluostari. © Mika Horelli
Nykyisin lähes kaikilla on Belgian pääkaupungista jonkinlainen mielipide. Joillekin Bryssel on eurooppalaista byrokratiaa tarkoittava kirosana, toisille pysyvän eurooppalaisen rauhan symboli.
Brysselin tie EU:n ykköskaupungiksi ei kuitenkaan ole ollut niin yksinkertainen kuin nykyisestä asemasta voisi päätellä. Kyseessä on tarina, jossa suurimpia rooleja näyttelevät monikansallisen päätöksenteon vaikeus ja puhdas sattuma.
Kaikki alkoi toukokuussa 1950, kun Ranskan ulkoministeri Robert Schuman ehdotti kuuluisassa puheessaan, että Euroopan maiden tulisi ryhtyä yhdessä hallinnoimaan maanosan hiilivaroja ja terästeollisuutta.
Kysymys oli rauhanprojektista. Schumanin ajatuksen taustalla oli estää maailmansotien kaltaiset murhenäytelmät ottamalla Euroopan tärkeimmät luonnonvarat yhteiseen hallintaan.
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
