Vaatimus: Rahan voimalla julistavat imaamit kuriin

Ranskassa pohditaan kiihkeästi, mistä radikaali islam kumpuaa.
Eurooppa 12.1.2015 20:00
Anne Kuorsalo
Tasavaltalaisen marssin osallistujan kyltti Pariisissa 11. tammikuuta 2015. © JOEL SAGET / AFP / Lehtikuva

Miten kauan kestää tammikuun 11. päivän henki ja kuinka se muuttuu käytännön toimiksi? Tätä pohdittiin Ranskassa maanantaina viikonlopun kansalaisyhteiskunnan voimannäytön jälkeen.

Optimistien mukaan maa ei ole entisellään, pessimistien mukaan tunnemyrsky on ohi muutamassa viikossa.

Mielenosoitusten yhtenäisyys on muuttunut lehtien palstoilla kiistelyksi, jossa toinen puoli vaatii kovempia otteita terrorismin torjumisessa ja vastakkainen varoittaa ylilyönneistä herkässä tilanteessa.

Kansalaisten tuki oli sunnuntaina turvakoneiston puolella: mielenosoituksissa taputettiin poliiseille, joita on perinteisesti kutsuttu halveksien kytiksi.

Televisiokommenteissa on kiitelty, miten François Hollande on toiminut ensimmäisen kerran kuten presidentin pitää.

Voi olla, että Hollande korjaakin terrorisiskusta suurimman poliittisen hyödyn, vaikka alkuun sen arveltiin menevän kansallisen rintaman FN:n Marine Le Penin pussiin.

 

Ranskassa – samoin kuin muissa Euroopan maissa – osa yleistä mielipidettä ei halua myöntää, että meillä voi olla vihollisia, jotka haluavat tuhota meidät, arvioi sosiologi Jean-Pierre Le Goff Le Figarossa.

Tutkija arvostelee näkemystä, jonka mukaan viha ja rikolliset teot eivät ole muuta kuin seurausta syrjinnästä tai sosiaalisista ja taloudellisista tekijöistä.

Le Goffin mukaan Ranska on sodassa islamilaista terrorismia vastaan, halusipa se tai ei. Hän uskoo, että nyt koettu yhtenäisyys johtaa siihen, että harhaisista käsityksistä päästään eroon. Samalla hän vaatii selvittämään, miten Ranskassa on vuosikausia sallittu radikaalin islamin levittäminen.

Sosiologin mukaan on aika puhua suoraan moskeijoiden rahoituksesta ja saman rahan voimalla julistavista imaameista, vaikka toimintaa rahoittaviin maihin on hyvät suhteet. Tulilinjalla ovat Saudi-Arabia ja Qatar, joilla on suuria sijoituksia Ranskan talouselämässä.

Samasta rahasta puhuu egyptiläinen kirjailija Alaa El-Aswany Le Point -lehdessä. Hän katsoo, että ongelmat islamin suhteen alkoivat, kun raha alkoi virrata Saudi-Arabiaan vuoden 1974 öljykriisin myötä.

El-Aswany viittaa siihen, miten Isisin ja Saudi-Arabian käsitykset eivät ole kovin erilaisia. El-Aswany ottaa esimerkiksi, miten naiset eivät saa ajaa autoa Saudi-Arabiassa, mutta öljyn takia siitä ei meteliä nosteta.

El-Aswanylta on ilmestymässä kirja ääriuskonnollisuudesta, ja lehtihaastattelussa hän ihmettelee, miten länsi on suvainnut moskeijoiden mukana tulleet wahhabismia edustavat imaamit. El-Aswanyn mielestä Ranskassa ei ole puututtu asiaan juuri Saudi-Arabian vaikutusvallan vuoksi.

 

Monet ovat valittaneet Ranskan turvakoneiston pettäneen, mutta kaikki eivät kritiikkiä niele.

Mikään terrorismin vastainen toiminta ei takaa aukotonta tulosta, muistuttaa tutkija Marc Hecker Ranskan ulkopoliittisesta instituutista. Hänestä keskeinen ongelma Ranskassa on radikalisoitumisen ehkäisytoimissa.

Hecker viittaa siihen, miten esimerkiksi Englannissa maltilliset imaamit voivat käydä vankiloissa ja yrittää taivutella radikaaleja nuoria muslimeja luopumaan äärikannoistaan. Ranskassa imaamien meno vankilaan sotii valtion ja kirkon erottavaa maallisen yhteiskunnan periaatetta vastaan.

Jo ennen viime viikon iskuja Ranskassa oli todettu vankiloiden olevan uskonnollisen radikalisoitumisen keskuksia. Niissä pikkurikollisina uransa aloittaneet voivat kääntyä jihadia julistaviksi uskovaisiksi.

Hecker kiinnittää kirjoituksessaan Libérationissa huomiota myös siihen, että aikoinaan epäiltyinä olleet voivat tehdä iskuja useita vuosia myöhemmin. Juuri tällainen tausta oli Charlie Hebdon toimitukseen iskeneillä.

 

Kaikkein kriittisimmin sunnuntain Pariisin mielenosoitusta arvioivat Charlie Hebdon toimituksen jäsenet Libérationissa.

Toimittaja Laurent Léger sanoo, että mielenosoituksessa oli sellaisia, joita siellä ei olisi pitänyt olla ja mainitsee muun muassa Turkin pääministerin ja Venäjän presidentti Vladimir Putinin edustajan. Samalla hän arvelee, että mielenosoitukseen osallistuneista 90 prosenttia ei koskaan ole lukeneet lehteä, jonka nimeen vedottiin.

Pilapiirtäjä Luz toteaa, ettei lehti ole etsinyt kansallista yhtenäisyyttä vaan taistellut typeryyttä vastaan. Samalla hän vaatii tämän uskonnollisen, poliittisen ja taloudellisen typeryyden vastaisen taistelun jatkamista.

 

Yritysturvallisuuden asiantuntija Alain Juillet puuttuu Les Echos -talouslehdessä siihen, kuinka helppoa Ranskassa on pimeiden aseiden hankinta.

Hän muistuttaa, miten Jugoslavian sodan samoin kuin Tšetšenian ja Libyan konfliktien seurauksena Ranskan suurien kaupunkien ongelmalähiössä kukoistavat huume- ja asekauppa.

Libération on yrittänyt tavoittaa Pariisin ongelmalähiössä asuvien ja sunnuntain suurmielenosoituksen väliin jättäneiden tunnelmia. Monet lehden haastattelemat valittavat, kuinka suositun koomikon Dieudonné M’bala M’balan juutalaisvastaisiin puheisiin on tartuttu, mutta Charlie Hebdo sai ivata profeetta Muhammadia.

Yhden haastatellun tyttöystävällä on sama sukunimi kuin juutalaiseen kauppaan perjantaina iskeneellä terroristilla. Onko hänen helppo saada töitä, kysyy nuorukainen.

Jo aikaisemmin arabitaustaiset ovat testanneet, kuinka ranskalaisnimellä tehty työpaikkahakemus tuo yhteydenottoja, mutta oman nimen ilmoittaminen ei.

Islamin käyttö yhtenä selityksenä ranskalaisen yhteiskunnan ongelmille on lopetettava, naulaa professori Ali Benmakhlouf Libérationissa. Hänestä silloin, kun joku tapetaan uskonnon nimessä, kyse ei ole uskosta vaan yksinkertaisesti lakien rikkomisesta.

”Olen yrittänyt kuvata elokuvassani äärimmäiseen väkivaltaan kykenevät jihadistit normaalin ihmisen näköisinä”, sanoo puolestaan ohjaaja Abderrahmane Sissako Le Pointissa.

Hän vastaa samalla viime viikon terroritekoihin syyllistyneiden naapureiden ihmettelyyn siitä, miten kukaan ei osannut arvata mitään. Malilaisen Sissakon elokuva Timbuktu on erinomainen johdatus terrorin maailmaan.