Uskalias väite: ”Maatalous­kenraalit” petkuttivat presidentti Putinia – ”Emme elä yksin juustosta”

Maaseudulla on suorastaan hirveää köyhyyttä, sanoo riippumattoman maatalousjärjestön johtaja Vasili Melnitšenko.
Eurooppa 17.7.2017 14:30

Juustola Krutovossa 220 kilometriä Moskovasta itäään Venäjällä 5. elokuuta 2015. © ALEXANDER ZEMLIANICHENKO / AP / Lehtikuva

Presidentti Vladimir Putinia petkutettiin, kun elintarvikkeiden tuontikieltoja perusteltiin Venäjän oman maatalouden kehittämisellä.

Näin sanoo Suomen Kuvalehdelle Vasili Melnitšenko, joka johtaa riippumatonta venäläistä maatalousjärjestöä.

Melnitšenko kutsuu presidenttiä harhauttaneita suuryksiköiden omistajia ”maatalouskenraaleiksi” ja suurtiloja latifundioiksi.

”Niissä on yhdistetty raaka-aineiden tuotanto ja jalostus. Ne omistavat valtaisia maa-alueita. Miljoonan hehtaarin tila ei voi olla yksityisomistuksessa.”

Näkemyksen Melnitšenko perustelee sillä, että jättitilojen alueella voi asua jopa miljoona ihmistä. He kaikki ovat riippuvaisia yhdestä ihmisestä, nykyajan kartanonherrasta.

Latifundioista suurimmat ovat Miratorg ja Prodimex.

Neljäntenä suurten listalla on Venäjän nykyisen maatalousministerin Aleksandr Tkatševin isän Nikolain perustama yritys Agrokomplex. Sille kuuluu 640 000 hehtaaria maata ja kauppaketju.

”Näiden tilojen omistajat ottavat maata haltuunsa kuin feodaaliherrat konsanaan”, Melnitšenko rinnastaa.

Melnitšenko kuuluu entisen valtiovarainministeri Aleksei Kudrinin johtamaan reformiryhmään, joka on suunnitellut uudistusohjelmaa Putinin todennäköiselle neljännelle presidenttikaudelle.

Melnitšenkoa kannattaa siis kuunnella – ja tarkkaan. Hän elää viljelijän ja maaseudun arkea kaukana Moskovasta ja tuntee viljelijöiden ja asukkaiden aseman omakohtaisesti.

Melnitšenko myös uskaltaa puhua, koska haluaa kehittää maataloutta niin, että siitä hyötyisivät muutkin kuin suurtilalliset.

”Ei saatu, mitä toivottiin. Tuotteet kallistuivat.”

Viljelijät innostuivat Venäjän määrättyä tuontikieltoja EU:sta tuleville elintarvikkeille kesällä 2014. Ne olivat vastatoimi EU:n pakotteille Venäjää vastaan.

Vasili Melnitšenko muistuttaa, miten presidentti tuolloin lupasi, että kauppoihin tulee kotimaisia, edullisia mutta laadukkaita tuotteita, jotta maahan ei syntyisi sosiaalisia jännitteitä.

”Ei saatu, mitä toivottiin. Tuotteet kallistuivat. Laadustakin kuluttajat nyt näkevät, että se on itse asiassa heikonlaista. Valitettavasti ei liioin tapahtunut varsinaista maatalouselinkeinon kehittämistä.”

Erityisesti Melnitšenkoa harmittaa pienten ja keskisuurten maatalousyritysten kohtalo.

”Muutokset ovat olleet kielteisiä. Yrityksiä alkoi kaatua, koska vuoden 2014 lopulla ja varsinkin vuonna 2015 kohosivat koneiden hinnat. Varaosat kallistuivat kuusinkertaisesti ja kannattavuus romahti.”

 

Taustalla vaikutti ruplan romahdus joulukuussa 2014. Lisävaikeuksia on tuonut maailmanmarkkinahintojen lasku. Esimerkiksi juuri viljan hinta on alentunut.

”Meille on selitetty, että tämän takia myös kotimaiset tuottajahinnat ovat alhaisia. Jos maan eteläisillä alueilla on vielä pieni mahdollisuus toimia kannattavasti, niin keskiosissa ja erityisesti Siperiassa tuotto on alhaista ja viljely jopa tappiollista.”

”Niinpä maanviljelijänä en näe myönteisiä muutoksia, vaan on menty huonoon suuntaan.”

Toki Melnitšenko lisää päälle tietävänsä, että juuston valmistus on kasvanut. Joidenkin mielestä venäläiset juustot eivät ole kiellettyjä eurooppalaisia laatujuustoja huonompia.

”Emme kuitenkaan elä yksin juustosta. Varsinainen ongelman ydin on siinä, ettei ole luotu edellytyksiä maatalousalueiden kehittymiseen kuten luulin.”

Valtiolla olisi ollut Melnitšenkon mukaan  mahdollisuus ohjata kehitystä oikeaan suuntaan ottamalla opiksi muista maista, jossa on hyvin toimivia osuuskuntia ja pientuotantoa.

”Meillä suunnattiin suuryksiköiden luomiseen.”

”Pieni Italia tuottaa elintarvikkeita enemmän kuin iso Venäjä.”

Melnitšenko näkee jättifarmeihin panostamisen tragediana eikä vain maanviljelijöille.

”Se on tragedia 37 miljoonalle Venäjän maaseudulla asuvalle ihmiselle. Kyse on heidän elämänsä läpäisevästä murhenäytelmästä. Mitä enemmän on pieniä maatalouden tuotantoyksiköitä, sen enemmän on itsenäisiä ihmisiä.”

Esimerkkinä pienten tuottajien vahvuudesta Melnitšenko ottaa Italian, jossa tilojen keskikoko on 4,6 hehtaaria.

”Pieni Italia tuottaa elintarvikkeita enemmän kuin iso Venäjä. Jos katsotaan Suomea, teilläkin on yksityisviljelijöihin nojaava tuotantomalli. Minusta tämä periaate on hyvä, jos tavoitteena ovat edulliset, laadukkaat tuotteet.

”Juuri tähän olisi yksityisen viljelyn kehitys voinut johtaa meilläkin, mutta se edellyttäisi maareformia. Silloin voisivat kukoistaa suurtilojen sijasta kaltaiseni pientuottajat.”

Melnitšenko johtaa ”Galkinskoje”-nimistä maatalousyritystä, jonka pinta-ala on 720 hehtaaria. Toki suomalaisittain hänenkin tilansa on suurfarmi. Viljalla on 300 hehtaaria, perunalla 70 ja heinällä 350 hehtaaria. Lisäksi teuraskaneja kasvatetaan 1 200 kappaletta vuodessa.

 

Viljelijöiden murheista suurin ovat maanomistukseen liittyvät epäselvyydet, jotka voivat nykyisin johtaa tilojen menettämiseen.

Melnitšenko viittaa traktorimarssiin, jonka tilakaappauksen uhreiksi joutuneet viljelijät ovat järjestäneet pyrkiäkseen Putinin puheille avun saamiseksi.

Yrittäjällä ei ole Melnitšenkon mukaan lain turvaa, kun oikeuden kautta tekaistuilla rikosjutuilla tiloja otetaan haltuun.

”Näitä juttuja on vireillä kaikkialla. Krasnodarskin alueella etelässä ja Moskovan lähellä, missä voi menestyä maatalousyrittäjänä. Kun viljelijä pääsee jaloilleen, löytyy rakenteita, jotka näkevät, että omaisuuden voi kaapata ja niin tehdään.”

Pienyrittäjien tilat päätyvät suurten haltuun – ja jälleen törmätään latifundioihin.

Lainaa 26 prosentin korolla.

Maiden haltuunotossa käytetään hyväksi myös viljelijöiden taloudellisia vaikeuksia.

Melnitšenko viittaa pankkijärjestelmän kehittymättömyyteen ja toteaa, etteivät pankit nykyisellään ole todellisia pankkeja vaan rahanvaihtokonttoreita.

Hän muistuttaa, miten Venäjän liittyessä kansainväliseen kauppajärjestöön WTO:hon puhuttiin paljon siitä, miten halutaan tasavertaiset kilpailuehdot.

Nyt venäläiset viljelijät eivät hänestä ole samalla viivalla läntisten tuottajien kanssa. Näkemyksen hän perustelee juuri luottoihin liittyvillä eroilla.

”Keskuspankilla pitää olla nollakorko niin, että pankit voisivat luotottaa kahden kolmen prosentin korolla kuten muualla. Jos otan lainaa 26 prosentin korolla, mutta Puolassa kollega lainaa kolmella prosentilla, niin en enää ole kilpailija.”

Viljelijöiden rasitteena ja painostuskeinona on vielä monimutkainen tilin- ja kirjanpitovaatimus.

”Siedettävät verot voi maksaa, mutta kirjanpito on todella hirveää. Se on tulkinnanvaraista ja johtaa monenlaisiin sakkoihin.”

Jos Venäjä yksinkertaistaisi näitä maatilojen tilinpitovaatimuksia, se johtaisi yritystoiminnan kehittymiseen maaseudulla, Melnitšenko uskoo.

Hänen johtamansa kansalaisjärjestön, liittovaltion maaseutuneuvoston, tavoitteena ovat olosuhteet, joissa työtä tekemällä päästäisiin yltäkylläisyyteen.

”Tällä hetkellä erityisesti maaseudulla on suorastaan hirveää köyhyyttä. Varsinkin hyviä asuntoja on vähän, mutta niitä ei tule ennen kuin ihmisillä on kunnon palkat.”

”Me emme pyydä, että valtio auttaisi, vaan haluamme, että lainsäädäntö loisi yritystoiminnalle suotuisat edellytykset.”

Ihmiset ovat Melnitšenkon mukaan kyllä halukkaita tekemään työtä. Tämä näkyy juuri siinä, miten pienet juustolat ovat lisääntyneet.

Tulevaisuuden näkymiä varjostaa kuitenkin ostovoiman heikkous.

 

Melnitšenko kiinnittää huomiota, miten vihannesviljely kehittyy isojen kaupunkien ympärillä, missä on kuluttajia. Vastaavasti niiden lähellä on 20-30 lehmän karjatiloja, joilla niin ikään on markkinoita.

”Kauempana maaseudulla ei ole vastaavia mahdollisuuksia. Jos meillä olisi kehitetty osuuskuntatoimintaa, maanviljelijät voisivat elää myös etäällä keskuksista.”

Periaatteessa Venäjä voisi Melnitšenkon mukaan turvata elintarvikkeiden omavaraisuuden, jos maataloutta haluttaisiin kehittää elämänmuotona eikä teollisena toimintana.

”Ilmastollisesti Venäjällä on jopa hedelmien tuotantoon sopivia alueita. Aivan samoin voitaisiin kasvattaa vihannekset. Lihakarjan pidolle on edellytykset, ja Keski-Venäjällä on maitoalue.”

Kehityksen jarrumiehiksi Melnitšenko nimeää valtaa lähellä olevat oligarkkiryhmät, joita ei kiinnosta pienten ja keskisuurten yritysten kasvu sen paremmin maataloudessa kuin teollisuudessakaan.

”Öljyllä, kaasulla, metalleilla ja lannoitteilla kauppaa käyvät piirit myyvät miljardeilla dollareilla raaka-aineita ja puolivalmisteita. Niistä kertyvät voitot eivät kuitenkaan riitä näille piireille. Ne haluavat tuoda maahan tuotteita, ostavat huonolaatuista tavaraa ja tekevät näin rahaa myös elintarvikkeilla.”

Näiden tuojien etujen mukaista on oman maatalouden huono tilanne.

”Suuret maatalousyhtymät ovat toki kiinnostuneita tuotannosta kotimaassa mutta niin, että tuotteet myydään kalliiseen hintaan. Niitäkään ei kiinnosta, että pieni- ja keskisuuri yritystoiminta kehittyisi, sillä se olisi kilpailija.”

”Siksi on keksitty erilaisia esteitä pienille ja keskisuurille yrityksille. Kyse ei ole yrittämiseen liittyvästä mentaliteetista, joka estäisi ihmisiä toimimasta.”

”Ei saa vain varastaa.”

Vallitsevaa tilannetta Melnitšenko kuvaa niin, että isot yritykset ovat kasvaneet yhteen valtion kanssa.

Tämän sisäpiirin ulkopuolella isotkin toimijat menettäisivät omaisuutensa eikä niiden toiminta liioin olisi kannattavaa, sillä esimerkiksi niiden velkoja ei annettaisi anteeksi.

”Kun nämä valtion kanssa yhteen kasvaneet ryhmät rakentavat navettoja, yksi lehmän paikka maksaa kymmenen jopa kaksitoista kertaa enemmän kuin silloin, jos navetan rakentaisin minä tai joku muu yksityinen maanviljelijä. Mutta valtio korvaa näille suurille rakentamiskuluja eli siihen liittyy korruptiota.”

Korruption lisäksi viljelyn tukemista vaikeuttaa Melnitšenkon mukaan jättiläistauti, jossa rahat keskitetään yhteen kohteeseen. Siinäkin yritetään hyötyä budjetin kautta tulevasta rahoituksesta.

Hän ottaa käytännön esimerkin omalta kotiseudultaan Galkinskojen kylästä Sverdlovskin alueelta, Uralilta. Kylässä on tällä hetkellä vapaata varastotilaa 12 000 tonnille vihanneksia, mutta valtio haluaa rakentaa vielä uutta varastotilaa 30 000 tonnille.

”Se tehdään budjettirahoilla ja sitä tulee isännöimään joku päälliköistä. Jos joku rakentaisi omalla rahallaan, niin kaikin mokomin. Miksi valtio ei halua, että osuuskunnat rakentavat näitä varastoja?”

”Olisi erinomaista, jos viljelijät olisivat logistiikkakeskusten ja jatkojalostajien omistajia. Näin pitäisi olla, koska silloin tilanne on oikeudenmukainen. Ei saa vain varastaa.”

 

Myös kuluttajien kannalta pienet ja keskisuuret yritykset olisivat Melnitšenkon mukaan parempi vaihtoehto. Hän vetoaa toistamiseen Putinin sanoihin, miten pitää tuottaa edullista ja laadukasta.

”Tuen näitä sanoja ja haluan osallistua tavoitteen saavuttamiseen.”

”Ymmärrän myös, miten lopputulokseen voidaan päästä. En siksi, että olen niin viisas vaan siksi, että kaikkialla maailmassa näin tapahtuu ja muissa maissa maataloustuotantoa kehitetään erilaisissa tuotantoyksiköissä.”

 

Haastattelu on tehty Skypellä.