Turkki pitää rajojaan ”luonnottoman ahtaina”, Kreikka seuraa uhoa asevoimat hälytystilassa ­– Nato-maat ajautuivat sodan partaalle

Turkin ja Kreikan välit eivät koskaan ole olleet lämpimät, mutta näin lähellä aseellista yhteenottoa maat eivät ole olleet vuosikymmeniin.
Eurooppa 31.7.2020 11:12
Turkin armeijan panssarivaunuja paraatissa Kyproksen turkkilaisessa osassa 20. heinäkuuta.
Turkin armeijan panssarivaunuja paraatissa Kyproksen turkkilaisessa osassa 20. heinäkuuta. © Birol Bebek / AFP / LEHTIKUVA

Turkin ja Kreikan ilmavoimien hävittäjät ilmestyivät keskellä heinäkuista iltapäivää Kastellorizon lomasaaren ylle Kreikassa ja härnäsivät toisiaan valeilmahyökkäyksin.

Hävittäjät rikkoivat myös äänivallin, mikä aiheutti korvia särkeneen pamauksen ja lähes paniikin saksalais- ja belgialaisturistien kansoittamalla rannalla. Ihmiset nappasivat pyyhkeensä ja juoksivat hädissään hotellihuoneisiinsa.

Kuvankaunis Kastellorizon pikkusaari sijaitsee suomalaisillekin tutun Rodoksen lähellä, muutaman kilometrin päässä Turkin rannikolta.

”Paikalliset ihmiset eivät pelkää, sillä ilmataisteluja ja ilmatilan loukkauksia tapahtuu päivittäin. Nyt koneet olivat kuitenkin ilmassa 2,5 tuntia, kun tavallisesti lennot kestävät viisi minuuttia”, Kastellorizon apulaispormestari Dimitris Achladiotis kuvasi tapausta Ethnos-sanomalehdessä.

Poikkeuksellisen pitkä ”ilmataistelu” käytiin 23. heinäkuuta. Sen taustalla oli Turkin uusin ilmoitus aloittaa maakaasun etsinnät itäisellä Välimerellä, tällä kertaa Kreikkaan kuuluvien Kastellorizon, Rodoksen ja Karpathosin saarten edustalla.

Kreikka piti Turkin ilmoitusta provokaationa ja vastasi siihen asettamalla asevoimansa hälytystilaan.

Kreikan ja Turkin välit eivät koskaan ole olleet lämpimät, mutta nyt aseellisen yhteenoton vaara kahden Nato-maan välillä on kasvanut suuremmaksi kuin koskaan sitten Kyproksen kriisin.

Kypros jakautui kahtia vuonna 1974, kun Turkki miehitti sen pohjoisosan vastatoimena Kreikan sotilasjuntan tukemalle vallankaappausyritykselle. Saaren kahtiajakoon ei ole vieläkään löytynyt ratkaisua useista neuvottelukierroksista huolimatta.

 

Anu Leinonen työskentelee Turkin tutkijana Suomen Lähi-idän instituutissa Beirutissa. Hän sanoo olleensa tähän asti sitä mieltä, etteivät Kreikka ja Turkki voi ajautua sotaan.

”Nyt tilanne on muuttumassa erittäin huolestuttavaksi. Talousongelmista kärsivä Kreikka on Turkille hyvä painostuskohde. Turkki puolustaa omia etujaan hyvin aggressiivisesti, ja se voi pahimmassa tapauksessa johtaa selkkauksiin.”

Itäisellä Välimerellä on arvioitu olevan merkittäviä kaasu- ja öljyesiintymiä, ja Turkki vaatii nyt osaansa niistä. Ongelma on kuitenkin se, että Turkki sekä sen naapurit Kreikka ja Kyproksen tasavalta ovat eri mieltä aluevesirajoistaan ja navigoivat Välimerellä kukin omien karttojensa mukaan.

Turkki on lähettänyt tutkimusaluksiaan tekemään koeporauksia Kyproksen tasavallan alueelle, sillä sen tulkinnan mukaan myös saaren eteläpuoleisia vesialueita kuuluu Pohjois-Kyprokseen. Kreikalle viimeinen pisara oli Turkin uhkaus aloittaa koeporaukset myös Kreikan saaristossa.

 

Kreikan ja Turkin välit ovat olleet muutenkin poikkeuksellisen kireät kevättalven pakolaiskriisin jäljiltä. Turkki päästi – tai joidenkin arvioiden mukaan kuljetti itse  Kreikan rajalle kymmeniä tuhansia turvapaikanhakijoita ja siirtolaisia, jotka Kreikka työnsi takaisin – myös väkivaltaa käyttäen.

Myös Turkin päätös muuttaa Istanbulissa sijaitseva Hagia Sofia museosta moskeijaksi on viilentänyt Kreikan ja Turkin suhteita.

Hagia Sofia rakennettiin 500-luvun Konstantinopolissa kirkoksi, ja ortodoksiselle Kreikalle rakennus on kristillisyyden symboli. Osmani-imperiumissa Hagia Sofia toimi moskeijana, ja museoksi se muutettiin 1935, kun Turkista tuli maallinen tasavalta Mustafa Kemal Atatürkin johdolla.

Kun uutiskuvat presidentti Recep Tayyip Erdoğanista rukoilemassa eturivissä Hagia Sofiassa levisivät Kreikassa, ääriryhmät vastasivat siihen polttamalla Turkin lipun pohjoiskreikkalaisessa Thessalonikissa. Kreikan ulkoministeriö tuomitsi teon jyrkästi.

Turkin pullistelu Välimerellä, uuden pakolaiskriisin uhka sekä Hagia Sofian kohtalo äsyttävät myös Kreikan talouselämän edustajia, jotka puuhaavat kauppaboikottia Turkkia vastaan. Kreikka vie Turkkiin enemmän kuin se tuo sieltä.

”Kauppataseemme saattaa olla ylijäämäinen. Mutta ylijäämä pyyhkiytyy pois, jos huomioon otetaan kulut, joita Kreikalle syntyy laittoman siirtolaisuuden torjunnasta ja sotilaallisesta suojautumisesta Turkin provokaatioita vastaan”, sanoo Pireuksen kauppa- ja teollisuuskamarin puheenjohtaja Vassilis Korkidis.

 

Turkin oli tarkoitus tehdä koeporauksia Kreikan saarten edustalla 2. elokuuta asti.

Kansainvälinen painostus ja Saksan liittokansleri Angela Merkein puhelut Ankaraan ja Ateenaan saivat kuitenkin presidentti presidentti Recep Tayyip Erdoğanin perääntymään neuvottelutauolle. Tutkimusalus Oruc Reis pysyi ankkurissa kotisatamassaan Antalayassa.

Kreikka ei kuitenkaan luota Turkkiin, ja on pitänyt asevoimansa valmiustilassa. Kreikka syyttää Turkkia uhkailusta ja kiristämisestä.  Turkki jatkoi uhittelua Välimerellä lähettämällä 29. heinäkuuta tutkimusalus Barbarosin kohti Kyproksen aluevesiä.

”Emme voi käydä vuoropuhelua Turkin kanssa aseen piippu ohimolla”, kuvasi tilannetta Kreikan ulkoministeri Nikos Dentias.

 

 

Välimerellä on vaarallinen konfliktipesäke, johon liittyvät Turkin, Kreikan ja Kyproksen lisäksi myös Syyria ja Libya. Erdoğanin Turkki pitää nykyisiä, Lausannen rauhansopimuksessa 1923 piirrettyjä rajojaan ”luonnottoman ahtaina”.

”Erdoğanin sanoja lainaten koko entisen Osmanivaltion alueet ovat Turkin psykologista kotimaata”, sanoo tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.

Alarannan mukaan Turkki haluaa myös huomattavasti enemmän sananvaltaa kansainvälisessä politiikassa. Erdoğan on useasti viitannut YK:n turvalluusneuvoston viiteen jäsenmaahan toteamalla, että ”maailma on suurempi kuin ne viisi”.

”Erityisesti Turkki on närkästynyt itäisen Välimeren ja Kyproksen status quosta. Kyproksen tasavalta pyrkii hyödyntämään aluevesiensä energiavaroja, joista Turkki katsoo osan kuuluvan ilman muuta sille”, Alaranta sanoo.

”Uhittelu omien alusten kanssa Välimerellä on Erdoğan mielestä tehokas tapa toimia. Se perustuu ajatukseen, että jos me emme pääse hyötymään, niin sitten ei hyödy kukaan muukaan.”

 

Tutkija Anu Leinonen näkee Turkin pullistelun taustalla sisäpoliittisia syitä. Erdoğanin ja vallassa olevan Oikeus ja kehitys -puolueen (AKP) suosio ovat olleet laskussa. Talouden kurjistyminen näkyy tavallisten turkkilaisten arjessa.

”Yhtenäisyyttä luodaan nationalismilla, 2000-luvun populismin hengessä ja vanhan hokeman mukaisesti, että turkkilaisen ainoa ystävä on turkkilainen”, Leinonen kuvaa.

”Tuntuu kuin tarkoituksella haettaisiin paheksuvia lausuntoja, jotta Erdoğan voisi sitten jyrähtää ja syyttää ulkomaita puuttumisesta Turkin sisäisiin asioihin. AKP:n ja opposion yhteinen pohjaoletus on, etteivät Yhdysvallat ja Eurooppa edes halua Turkin parasta.”

Leinonen seuraa tarkkaan Turkin mediaa, ja sen perusteella hän näkee myös oikeutuksen Turkin logiikalle ja retoriikalle.

Miksi Turkki ei saisi päättää, mitä sen omistamalle historialliselle rakennukselle tehdään? Miksi Turkilla ei ole oikeutta etsiä kipeästi tarvitsemaansa energiaa lähialueiltaan? Miksi Turkin pitää kantaa lähes neljästä miljoonasta pakolaisesta aiheutuva taloudellinen ja yhteiskunnallinen taakka?

”Se, että uusi pakolaisaalto mahdollisesti heikentäisi EU:n yhtenäisyyttä ja nostaisi populistien kannatusta, olisi varmaan lisäbonus Turkin kannalta.”