”Suuri ja mahtava” Venäjä: Talous romahti – tutkijat soppajonossa, tehtaita suljetaan, hallitus voimaton

Yli 20 miljoonaa venäläistä elää köyhyysrajan alapuolella.
Ortodoksikirkon hyväntekeväisyysjärjestö jakaa ruokaa asunnottomille Moskovassa. © Petri Kaipiainen

Synkännäköiset miehet jonottavat keittolautasta pikkubussin edessä Moskovassa. Ortodoksikirkon hyväntekeväisyysjärjestö jakaa Kurskin rautatieasemalla myös puhtaita vaatteita, pesuvälineitä ja lääkkeitä. Ne tulevat tarpeeseen, valtaosa miehistä viettää yönsä asemilla tai ulkona pakkasessa.

Yksi heistä tulee juttusille. Hän esittäytyy Viktor Drusiniksi ja pyytää, ettemme julkaisisi soppajonosta otettua valokuvaa. Hän pelkää, että kuva päätyisi internetin kautta hänen tyttärensä käsiin, jolloin hänen alennustilansa paljastuisi.

”Olin vielä 1990-luvulla kunniallinen kansalainen”, Drusin sanoo. ”Olen koulutukseltani historioitsija, opetin kaksi vuotta jopa Miamin yliopistossa.”

Drusin on kotoisin yli tuhannen kilometrin päästä Samarasta. Talouskriisi on pakottanut hänet työnhakuun Moskovaan, mutta matka on ollut toistaiseksi tulokseton. Yli kuusikymppinen Drusin saa valtiolta pientä eläkettä. Se ei riitä elämiseen, sillä hän yrittää tukea tytärtään, joka opiskelee lääkäriksi Samarassa.

Venäjän talouskriisi on ajanut maakuntien keskiluokan ahdinkoon. Rupla on menettänyt kahdessa vuodessa puolet arvostaan. Palkat ovat pudonneet kymmenisen prosenttia, ja elintarvikkeet ovat kallistuneet tuntuvasti.

Drusin syyttää tilanteesta presidentti Vladimir Putinin hallintoa. Hän muistuttaa, että Venäjällä meni hyvin niin kauan kuin raakaöljyn hinta pysyi korkealla. Mutta nyt öljyn hinta on romahtanut ja venäläinen yhteiskunta sen mukana.

”Hallitus ei ole pystynyt kehittämään öljyn ja kaasun rinnalle mitään uutta tuotantoa, joka antaisi ihmisille töitä”, hän sanoo. ”Sitä paitsi Krimin valloitus tulee Venäjälle erittäin kalliiksi.”

 

Olga Aleksandrovskaja jakaa asunnottomille puhtaita vaatteita, teetä ja voileipiä Apostoli Jaakobin kujalla, Kurskin aseman toisella puolella. Kirkon pihalle pystytetyn parakin edessä jonottaa kolmisenkymmentä miestä ja muutamia naisia.

Valtaosa heistä on tullut maakunnista Moskovaan työnhakuun. Elämä Moskovan kaduilla on kuitenkin kovaa. Osa heistä on ryöstetty, ja he ovat menettäneet samalla henkilöpaperinsa.

”Kaikenlaisen avun tarve kasvaa”, Aleksandrovskaja sanoo. ”Ihmiset eivät enää pärjää provinssissa. Siellä maksetaan pieniä palkkoja ja osa yrityksistä jättää ne kokonaan maksamatta.”

Keskimääräinen kuukausipalkka on Venäjällä noin 30 000 ruplaa eli 360 euroa. Mutta monissa maaseutukaupungeissa maksetaan alle puolet siitä.

Yritysten palkat ovat myöhässä samalla tavalla kuin 1990-luvulla. Tehtaita suljetaan. Syrjäytyneiden alueiden työttömyys on kaksinkertaistunut viime vuodesta.

Tuoreiden tilastojen mukaan 22 miljoonaa venäläistä elää niin sanotun köyhyysrajan alapuolella, joka merkitsee alle 9 700 ruplan eli noin 117 euron kuukausituloja. Köyhien määrä kasvoi viime vuonna yli 2,3 miljoonalla. Mutta todellinen luku on vielä suurempi: valtiollisen VTsIOMin kyselytutkimuksen mukaan lähes 40 prosentilla venäläisistä perheistä on vaikeuksia saada rahat riittämään ruokaan ja vaatteisiin.

Natalia Markova johtaa Ystävät kadulla -nimisen avustusjärjestön toimintaa Moskovassa. Järjestön palveluksessa on noin 70 vapaaehtoista työntekijää, jotka hankkivat kodittomille ruokapaketteja ja vaatteita. He yrittävät auttaa heitä löytämään myös katon päänsä päälle.

Moskovassa on virallisten tilastojen mukaan kuusituhatta asunnotonta. Markovan mukaan todellinen luku on lähempänä kolmeakymmentätuhatta ja se kasvaa koko ajan.

”Noin 80 prosenttia avun tarvitsijoista tulee provinssista”, hän sanoo. ”Moskova on rikas kaupunki, mutta valtaosa Venäjästä on aivan surkeassa kunnossa.”

 

Talouskriisi koettelee myös Moskovan keskiluokkaa. Sadat asuntovelalliset ovat osoittaneet mieltään pankkien edustoilla ja vaatineet hallitusta apuun. He pelkäävät menettävänsä kotinsa. Syynä ovat valuuttalainat, joita pankit suosittelivat asunnonostajille vielä muutama vuosi sitten. Ruplan romahduksen jälkeen Sveitsin frangeissa, euroissa tai dollareissa otettujen lainojen reaaliarvo on paisunut kestämättömälle tasolle.

Hallitukselta ei heru apua, sillä julkinen sektori on kuralla. Valtio on saanut puolet tuloistaan öljystä ja kaasusta. Nyt tulopohja on romahtanut, sillä Venäjän tuottaman raakaöljyn hinta on pudonnut parissa vuodessa 110 dollarista noin 30 dollariin tynnyriltä.

Venäjä ja Saudi-Arabia sopivat helmikuussa, että tuotanto jäädytetään tammikuun tasolle hintojen nostamiseksi, mutta Iran ei ole suostunut sopimukseen. Öljyn hinta kohosi sopimuksen jälkeen pari dollaria. Venäjän budjetti perustuu 50 dollarin tynnyrihintaan.

Budjettia on paikkailtu hyvinä vuosina kartutetusta reservirahastosta, mutta senkin varat hupenivat jo viime vuonna lähes puoleen vuoden 2014 huippulukemista. Valtiovarainministeri Anton Siluanov pelkää, että rahasto kuivuu pahimmassa tapauksessa tyhjiin jo tämän vuoden aikana.

Venäjä ei voi paikata budjettivajetta lainoilla, sillä se on suljettu kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta Krimin valloituksen ja Ukrainan sodan vuoksi. Kremlin pettymykseksi myöskään Kiina ei ole ryhtynyt luotottamaan Venäjää.

Hallitus on ryhtynyt pakon edessä mittaviin säästötoimiin, budjettia on leikattu jo kymmenellä prosentilla. Armeijan menoihin ei ole kuitenkaan koskettu. Päinvastoin, sotilasmenot ovat kolminkertaistuneet neljässä vuodessa. Venäjä käyttää niihin 4,5 prosenttia bruttokansantuotteesta eli suuremman osuuden kuin Kiina tai Yhdysvallat.

 

Jelena Voskanin lihakaupassa Dorogomilovskin suuressa kauppahallissa ei ole yhtäkään asiakasta. Hän myy perhetilan tuotteita, fileitä, kyljyksiä ja keittolihaa. Ne kuljetetaan Moskovaan 450 kilometrin päästä Tambovista.

”Kauppa ei käy, ihmisillä ei yksinkertaisesti ole rahaa”, Voskan sanoo. ”Mutta kyllä tämä vielä kestetään, kunhan ei tulisi sotaa.”

Myös Natalia Bugrinin elintarvikekioskilla on hiljaista. Hän syyttää talouskurjuudesta öljyn hinnan romahduksen lisäksi Venäjän johtoa, joka käyttää valtavia summia turhaan sotimiseen Syyriassa.

Vähittäiskaupan myynti putosi Venäjällä jo viime vuonna kymmenen prosenttia. Monet kansainväliset yritykset kuten amerikkalainen General Motors ja saksalainen Adidas ovat vetäytyneet maasta, samoin suomalainen Stockmann, joka myi viime vuonna tavaratalotoimintansa viidellä miljoonalla eurolla.Venäjän suurin ja tunnetuin tavaratalo, Punaisen torin reunalla sijaitseva Gum menestyy edelleen, sillä se keskittyy ylellisyystuotteisiin.

Venäjän 144 miljoonasta asukkaasta yläluokkaan kuuluu noin miljoona ihmistä. Moskovassa asuu 68 dollarimiljardööriä, toiseksi eniten maailman kaupungeista New Yorkin jälkeen.

Naisten asusteisiin, käsilaukkuihin ja parfyymeihin erikoistunut ranskalainen Hermes on hankkinut Gumista lisää tilaa kasvaneen kysynnän vuoksi. Myös italialaisen Pradan liikevaihto kasvaa. Gumissa riittää asiakkaita, koska Venäjän raharikkaat matkustavat aikaisempaa vähemmän ulkomailla.

Autokauppa kutistui viime vuonna 36 prosenttia. Porschen, Bentleyn, Rolls-Roycen ja Lexuksen kaltaisten luksusautojen myynti kuitenkin kasvaa.

Myös BMW panostaa edelleen Venäjään. Gumin pohjakerroksessa esitellään urheilullista i8-hybridimallia. Auto maksaa 10,2 miljoonaa ruplaa eli 120 000 euroa. Summan tienaamiseen menisi venäläisellä keskipalkalla 340 kuukautta eli runsaat 28 vuotta.

 

Presidentti Putin on vakuuttanut toistuvasti, että talouskriisi alkaa olla lopuillaan. Hänen mukaansa ongelmat johtuvat halvasta öljystä ja maailmantalouden kasvun hidastumisesta.

Venäjän talousongelmat alkoivat kärjistyä pian sen jälkeen, kun Putin oli valittu kolmannelle kaudelleen vuonna 2012. Hallitus kiristi tuolloin yritysten ja kiinteistöjen verotusta sotakoneiston rahoittamiseksi. Rahaa on upotettu myös tehottomien valtionyhtiöiden pyörittämiseen.

”Putin on tehnyt virheitä alusta lähtien”, sanoo Moskovan Canergie-keskuksen taloustutkimusta johtava Andrei Movtšan.

”Hän kiristi verotusta öljyn hinnan noustessa. Öljytulojen ehtyessä hän kiristi verotusta uudelleen kerätäkseen rahaa valtion kanssaan.”

Movtšan laskee, että jopa 80 prosenttia valtion tuloista tulee öljystä ja kaasusta, jos kaikki yritysverot, valmisteverot ja energiateollisuuden palveluksessa olevien tuloverot otetaan huomioon. Luku on selvästi suurempi kuin Saudi-Arabiassa.

Venäjän taloutta vaivaavat monet rakenteelliset ongelmat. Työn tuottavuus on heikko ja työvoiman määrä vähenee väestön ikääntyessä. Eläkeläisten määrä kasvaa 400 000:lla vuodessa. Eläkeikää olisi nostettava nopeasti, sillä naiset pääsevät eläkkeelle jo 55-vuotiaina ja miehet 60-vuotiaina.

Ongelmille ei ole edes yritetty tehdä mitään. Hallitus on luottanut, että raakaöljyn hinta pysyy korkealla.

Valtiovarainministeri Siluanov ennustaa, että Venäjää uhkaa jopa 15 vuoden taantuma, ellei öljyn hinta nouse. Hän on ajanut hallituksessa varovaisia uudistuksia, mutta Putin jarruttaa. Hän pelkää, että leikkaukset johtaisivat samanlaisiin mielenosoituksiin kuin talvella 2011–12.

Venäjällä järjestetään syyskuussa parlamenttivaalit. Kahden vuoden kuluttua ovat vuorossa presidentinvaalit, joissa Putin pyrkii ilmeisesti neljännelle kaudelleen. Vaaleista on turha odottaa rehellisiä.

Putin on ollut vallassa jo 16 vuotta. Vuoden 2018 vaalien aikaan hän olisi Josif Stalinin jälkeen maan pitkäaikaisin johtaja lokakuun vallankumouksen jälkeen.

Mielipidemittausten mukaan venäläisten luottamus tulevaisuuteen horjuu pahasti. Putin on silti ylivoimaisesti suosituin poliitikko yli 80 prosentin kannatuksella.

Movtšanin mielestä mielipidemittaukset eivät kerro Putinin todellisesta kannatuksesta, sillä vaihtoehtoja ei ole. Valtaosa venäläisistä saa tietonsa valtion tv-kanavilta, jotka suoltavat Kremlin propagandaa.

”Putinin todellinen suosio lienee 50 prosentin hujakoilla”, Movtšan arvelee.

 

Raakaöljyn hinnan romahdus tuli Putinin kannalta pahaan aikaan. Hänen olisi säilytettävä kansan tuki ja pidettävä samaan aikaan eliitti tyytyväisenä. Tehtävä saattaa osoittautua mahdottomaksi, jos öljyn hinta pysyy nykytasolla vielä pitkään.

”Putinin ystäväpiiriin kuuluu 25–30 perhettä”, Andrei Movtšan sanoo. ”Ne rahoittavat käytännössä koko valtakoneiston toiminnan.”

Toinen tärkeä ryhmä ovat turvallisuuspalvelujen, puolustusministeriön ja sisäministeriön työntekijät eli niin sanotut silovikit. Putinin on huolehdittava siitä, että he pysyvät lojaaleina kaikissa olosuhteissa. Se maksaa paljon, sillä Venäjällä on Neuvostoliiton perintönä erittäin suuri turvallisuuskoneisto.

”Myös tavalliset virkamiehet ja tuomarit tarvitsevat lahjuksensa pysyäkseen tyytyväisinä”, Movtšan sanoo. ”Heidän varassaan on paljon, sillä he hyväksyvät vaalien väärentämisen ja muut hallinnon päätökset.”

Taantuman pitkittyessä alueiden kuvernöörit aiheuttavat kasvavia huolia Kremlille. Erityisesti Pohjois-Kaukasuksen tilanne on räjähdysherkkä. Kaukoidän tasavallat lähentyvät Kiinaa ja Japania. Movtšan arvelee, että ne saattavat pyrkiä irtautumaan Moskovan otteesta, jos talous kurjistuu edelleen.

Putinin kannatus perustuu julkisen sektorin työntekijöiden ja eläkeläisten tukeen. Vaalivuosina hän on yleensä nostanut sekä palkkoja että eläkkeitä. Esimerkiksi vuoden 2012 presidentinvaalien jälkeen palkkoja nostettiin yli kymmenen prosenttia, vaikka bruttokansantuote ei kasvanut käytännössä lainkaan.

Nyt vaalilahjuksiin ei ole enää varaa. Movtšan arvioi, että hallituksen rahat riittävät järjestelmän pyörittämiseen vielä 2–3 vuotta, jos öljyn hinta pysyy alhaalla.

”Todennäköisesti öljyn hinta kääntyy kuitenkin ennen pitkää nousuun. Siinä tapauksessa lopullinen katastrofi tulee eteen vasta 5–6 vuoden kuluttua.”

 

Päivälehti Kommersantin varapäätoimittaja Dmitri Butrin kirjoittaa parhaillaan kirjaa venäläisestä korruptiosta. Hänen mukaansa Putinin luoma yhteiskuntamalli hyödyttää pääasiassa maan eliittiä.

Oligarkkien sukupolvet ovat vaihtuneet Putinin kaudella moneen otteeseen. Tällä hetkellä suurinta omaisuusmassaa hallitsee kymmenkunta liikemiestä, joista tunnetuimpia ovat presidentin lapsuudenystävät Arkadi ja Boris Rotenberg sekä Gennadi Timtšenko. Boris Rotenbergilla ja Timtšenkolla on sekä Venäjän että Suomen kansalaisuus.

Heidän alapuolellaan on kolmisenkymmentä liikemiestä, joista osa on liittoutunut Putinin kanssa. Kilpailu on kovaa, ja asemat vaihtuvat nopeasti.

Butrinin mielestä Putinin luoma oligarkia kuvastaa hyvin nyky-Venäjää. Valtaosa väestöstä ajattelee edelleen samalla tavoin kuin Neuvostoliitossa. Todellisia muutoksia voidaan odottaa vasta seuraavien sukupolvien aikana.

Butrin seuraa työkseen Venäjän talouspolitiikkaa. Hänen mukaansa Putin ei ymmärrä talouden toimintamekanismeja kovinkaan hyvin. Venäjän hallituksessa on ollut vuosien mittaan useita markkinaliberaaleja, mutta he ovat jääneet tappiolle valtataistelussa valtion roolia puolustavia silovikeja vastaan.

”Intellektuelleilla ei ole Venäjällä minkäänlaista vaikutusvaltaa. Sen vuoksi voidaan sanoa, että meillä on todellinen kansanhallitus”, Butrin hymähtää.

Nyt hallitus joutuu kuitenkin rahapulassaan yksityistämään valtion omaisuutta.

Myyntilistalle on kaavailtu osia muun muassa öljyjätti Rosneftista, lentoyhtiö Aeroflotista ja valtion rautatieyhtiöstä RŽD:stä, joka työllistää lähes miljoona ihmistä.

Valtiovarainministeri Siluanov laskee, että osakekaupoilla voitaisiin kerätä valtion kassaan noin tuhat miljardia ruplaa eli 12 miljardia euroa.

Putin on kuitenkin asettanut yksityistämiselle tiukkoja ehtoja. Valtion määräävä asema on säilytettävä strategisesti tärkeinä pidetyissä yhtiöissä ja ostajiksi hyväksytään vain Venäjälle rekisteröidyt yhtiöt. Lisäksi osakkeista on saatava kunnon hinta.

Butrin arvelee, että yksityistämishanke kaatuu lopulta omaan mahdottomuuteensa. Hän ei usko, että rikkaat oligarkit olisivat kiinnostuneita ostamaan surkeassa kunnossa olevia valtionyhtiöitä, joiden omistamiseen liittyy poliittisia riskejä. Eikä Putin ole valmis myymään, ellei ole aivan pakko.

Venäläiset valtionyritykset eivät kiinnosta tällä hetkellä myöskään ulkomaisia ostajia. Brittiläisen BP:n ja monien muiden yhtiöiden kärsimät tappiot ovat vielä tuoreessa muistissa.

BP omisti yhdessä venäläisten oligarkkien kanssa energiayhtiö TNK-BP:n. BP:n toimitusjohtaja Bob Dudley ajautui kuitenkin kiistoihin venäläisomistajien kanssa, jonka jälkeen hän menetti viisuminsa ja joutui pakenemaan Venäjältä henkensä kaupalla.

Lopulta TNK-BP päätyi valtiollisen Rosneftin haltuun. Yhtiötä johtaa entinen KGB:n kenraali ja Angolan sodan veteraani Igor Setšin, joka kuuluu Putinin luottomiehiin.

”Rosneft on surkeassa kunnossa”, Andrei Movtšan sanoo. ”Setšin on tappanut yhtiön huonolla johtamisellaan.”

 

Puskutraktori jyrää kauppapaviljonkia maan tasalle Novoslobodskajan metroaseman edustalla. Näkymä on kuin hirmumyrskyn jäljiltä. Kadulla on rautaromua ja lasinsirpaleita.

Eläkkeellä oleva sähköasentaja Viktor Timonin seuraa tapahtumia sivummalta. Hän on kuullut aamulla radiosta, että purkutyöt aloitettiin kaupunginjohtaja Sergei Sobjaninin määräyksestä.

”Tässä oli ennen kahviloita ja kioskeja. Ne olivat kuulemma laittomia ja vaarallisia”, Timonin sanoo.

Selitys huvittaa häntä. Puretut kaupat pystytettiin 25 vuotta sitten, eikä niistä ole ollut tähän mennessä mitään vaaraa.

”Nyt tähän tulee varmaan uusia kauppoja, jotka kaupunginjohtajan ystävät omistavat”, Timonin arvelee.

Novoslobodskajan raivaus on osa suuroperaatiota, joka toteutetaan yhteistyössä Moskovan poliisin ja turvallisuuspoliisi FSB:n kanssa. Rakennusten purkaminen aloitettiin varhain aamuyöllä eri puolilla Moskovaa lähes sadassa eri kohteessa. Aamuun mennessä miljoonien eurojen arvoinen omaisuus oli lyöty palasiksi.

Kauppojen omistajat ovat raivoissaan. He syyttävät Sobjaninia laittomasta yksityisomaisuuden turmelemisesta, mutta heillä ei ole suuria mahdollisuuksia, jos juttu päätyy aikanaan oikeuteen.

Timonin ymmärtää kauppiaiden vihan. Tämä on tyypillistä viranomaisten mielivaltaa ja korruptiota, jotka ovat paisuneet Putinin kaudella ennennäkemättömiin mittoihin. Oikeuslaitos on alistettu johtavien poliitikkojen määräysvaltaan, eivätkä tuomioistuimet pysty turvaamaan kansalaisten oikeuksia.

”Toivoin aikoinaan, että lapseni saisivat elää paremmassa maailmassa kuin minä”, Timonin sanoo.

”Mutta minun on kai pakko pidentää aikajännettä. Voin vain toivoa, että edes lastenlapseni saisivat hyvän elämän.”

Juttu julkaistu 4.3. klo 11.30, juttua muokattu 10.3. klo 11.20: jutussa väitettiin, että BMW i8:n ostamiseen menisi venäläisellä keskipalkalla 340 vuotta. Tosiasiassa siihen menisi 340 kuukautta eli runsaat 28 vuotta.