Ei pelkkää kahvitusta

Suomen puheenjohtajuus osuu saumakohtaan, jossa Euroopan unionissa vaihtuu valta.

Suomen ja EU:n liput.
© LAURA UKKONEN / LEHTIKUVA

Suomesta tulee heinäkuun alussa puoleksi vuodeksi EU:n puheenjohtajamaa. Vaihtuva puheenjohtajuus on kolmas Suomen EU-jäsenyyden aikana. Puheenjohtajamaa johtaa Euroopan unionin neuvoston, niin sanotun ministerineuvoston, toimintaa.  Sen muodostavat jäsenmaiden ministerit.

Neuvosto on yhdessä Euroopan parlamentin kanssa unionin tärkein päättävä elin. Tavallisesti neuvoston työ on pääasiallisesti lainsäädäntöä, mutta Suomen aloittaessa kautensa tässä työssä on tauko.

Vasta valittu europarlamentti on aloittamassa kautensa ja uusi komissio kootaan seuraavien kuukausien aikana.

Puheenjohtajan työ näkyy yleensä lähinnä lainsäädäntöhankkeiden etenemisessä. Välikausi, arvioitiin Suomen puheenjohtajuuskautta etukäteen.

Tällainen puhe voi kuitenkin olla vähättelyä, sillä unionin pöydälle on kertynyt muutakin ratkaistavaa.

”Eurooppa etsii uutta suuntaa, rakennetaan uusia poliittisia liittoumia ja yritetään etsiä yhteisiä prioriteetteja sekä painopisteitä tulevia vuosia varten”, arvioi Elinkeinoelämän keskusliiton Brysselin toimiston johtaja Taneli Lahti.

Brexit tulee tavalla tai toisella kulminoitumaan Suomen kaudella, Lahti sanoo. Sen lisäksi pitäisi päättää tulevien viiden vuoden, siis seuraavan lainsäädäntökauden, strategiasta ja viedä loppuun rahoituskehyksiä koskevia päätöksiä.

Unionissa neuvotellaan myös parhaillaan pitkäntähtäimen ilmastotavoitteista. Pakolaispolitiikkaan liittyvät päätökset ovat kesken. Lisäksi Romania, Unkari ja Puola ovat toteuttaneet sisäpoliittisia uudistuksia, joita EU:ssa pidetään oikeusvaltioperiaatteen vastaisina.

Kevään 2019 europarlamenttivaaleissa pärjäsivät sekä unionivastainen radikaalioikeisto että unionimyönteiset vihreät ja liberaalit. Mahdolliset hankaluudet tosin tuskin ehtivät näkyä Suomen kauden aikana.

Iso osa kauden kokouksista  järjestetään Brysselissä. Puheenjohtajamaassa järjestetään epävirallisia ministerikokouksia, Suomessa kesän ja syksyn aikana kuusi. Yhteensä erilaisia kokouksia järjestetään Helsingissä noin 90, muualla Suomessa ei tällä kertaa ollenkaan.

Pääministeri Antti Rinne muodosti Suomessa hallituksen kesäkuun alussa. Uusille ministereille jäi toisin sanoen vajaa kuukausi ajankohtaisiin EU-asioihin omalla sektorillaan, ennen kuin heidän tarvitsee toimia puheenjohtajina neuvoston eri kokoonpanoissa. Valmistelun merkitys korostuu.

Alkavaan kauteen on valmistauduttu Suomessa hyvin, Lahti kiittelee. Virkamieskoneisto on toiminut, samoin poliittinen valmistelu.

”Edellytykset onnistumiselle ovat olemassa.”

Täydelliseltä epäonnistumiselta on vältytty, mutta Romanian tilanne on heijastunut unionin toimintaan.

Suomea ennen puheenjohtajuudesta on vastannut Romania. Maa liittyi unioniin vuonna 2007 ja on ollut alusta asti komission erityistarkkailussa korruptioepäilyjen vuoksi. Nationalistiset puheet ovat yltyneet maassa ja hetken Suomessakin varauduttiin aloittamaan puheenjohtajuuskausi aiottua aikaisemmin.

Kevään kausi on sujunut kaoottisesti, sanoo Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Juhana Aunesluoma.

”Onneksi tässä on kuitenkin saatu näitä joitakin lainsäädäntöhankkeita maaliin.”

Lainsäädännön näkökulmasta kausi on ollut vain puolikas. Parlamentin työskentely päättyi käytännössä jo huhtikuun alussa. Vaalikevät on vähentänyt puheenjohtajamaan paineita.

Täydelliseltä epäonnistumiselta on vältytty, mutta Romanian tilanne on heijastunut unionin toimintaan.

Maan hallintokulttuurissa näkyy korruption ja jyrkän hierarkian yhdistelmä, eikä asiantuntemus pääse tämän vuoksi esiin, arvioi Suomen puheenjohtajuuskauden parissa työskentelevä virkamies. Romanian taholta on tullut yllättäviä aloitteita ja suunnitelmallisuuden puute näkyy, sanoo toinen.

Romaniaan liittyvät ongelmat kuvaavat yhteistyön vaikeuksia laajemmin. Unionissa on jo pitkään tiedetty, että pelkkä toimiva talousyhteisö ei riitä. Esimerkiksi parhaillaan Brysselissä mietitään, millaisin keinoin oikeusvaltioperiaatteitten rikkomista voisi ehkäistä jo etukäteen.

Muiden jäsenmaiden toiveissa lienee, että Suomesta saadaan rakentava puheenjohtaja, joka vie asioita tehokkaasti eteenpäin.

 

Suomen ensimmäinen puheenjohtajuuskausi vuonna 1999 väikkyy monen muistoissa kultaisena.

”Silloin tehtiin merkittäviä, uusia linjauksia ja se oli jopa historiallinen hetki unionin kehityksessä”, sanoo Aunesluoma.

Esimerkiksi Tampereella pidetty huippukokous lokakuussa 1999 toimi lähtölaukauksena unionin oikeus- ja sisäasioiden yhteistyölle.

Vuoden 1999 puheenjohtajuus, samoin kuin Suomen toinen puheenjohtajuuskausi vuonna 2006 käytiin kuitenkin eri pelisäännöillä kuin nykyisin. Vuonna 2009 solmittu Lissabonin sopimus pisti kiertävän EU-puheenjohtajuuden painoarvon uusiksi.

Vanhan käytännön mukaan puheenjohtajamaan pääministeri toimi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana. Eurooppa-neuvostossa EU-johtajat päättävät unionin poliittisesta linjasta, mutta lainsäädäntövaltaa ei ole.

Lissabonin sopimus toi Eurooppa-neuvostolle pysyvän puheenjohtajan, joka Suomen kauden alkaessa on Donald Tusk.

Kiertävän puheenjohtajan varsinaiset tehtävät ovat vähentyneet. Muut jäsenmaat odottavat silti Suomelta enemmän kuin pelkkiä kokousjärjestelyjä.

”Vanha sääntö on, että asialista tekee puheenjohtajakauden.”

Puheenjohtajuus kuitenkin tarjoaa pienelle jäsenmaalle harvinaisen vaikuttamisen mahdollisuuden. Syksyn puheenjohtajakaudella Suomella tuskin tulee olemaan pulaa tilaisuuksista, jolloin voidaan saada aikaan merkittäviä ratkaisuja.

Uuden parlamentin aloittaminen ja uuden komission valinta hidastavat aina unionin toimintaa hetkeksi. Jäsenmaissa tunnutaan uumoilevan, että tällä kertaa uuden yhteisen suunnan löytämisestä on tulossa tavallistakin hankalampaa.

Jos Suomi kuitenkin onnistuu pysyttelemään toivotussa aikataulussa ja viemään unionin asioita eteenpäin, sitä voi pitää saavutuksena. Se olisi toiveikas signaali sekä Euroopalle että Euroopalta.

”Luottamus näyttää olevan aika korkealla muissa jäsenmaissa ja instituutioissa”, sanoo EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen, joka vastaa Suomen puheenjohtajakauden koordinaatiosta valtioneuvoston kansliassa.

”Vanha sääntö on, että puheenjohtajamaa ei tee kauden asialistaa, vaan asialista tekee puheenjohtajakauden. Ja nyt näyttää siltä, että on harvinaisen paljon isoja asioita käsiteltävänä.”

Sisältö