Suklaakuninkaan sota: Ukrainan uusi presidentti uudistaisi maata, jos ehtisi

Petro Porošenkon tavoitteena on eurooppalaistyylinen perustuslaki.

MH17
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Petro Porošenko, 48, valittiin toukokuun lopussa Ukrainan presidentiksi ylivoimaisella ääntenenemmistöllä. Hänen elämänsä on ollut siitä lähtien yhtä juoksua, sillä hän on joutunut muuntautumaan sotapäälliköksi ja yrittänyt hoitaa siinä sivussa suhteita EU-maihin ja Yhdysvaltoihin.

Porošenko on keskustellut länsimaiden johtajien kanssa puhelimitse lähes päivittäin ja käynyt Brysselissä allekirjoittamassa kiistellyn yhteistyösopimuksen EU:n kanssa. Hän lupasi valintansa jälkeen lopettaa Itä-Ukrainassa raivoavat taistelut nopeasti voimakkaalla sotilasoperaatiolla, mutta se ei ole onnistunut. Taistelut jatkuvat, sillä Ukrainan armeija on osoittautunut miesylivoimastaan huolimatta varsin kyvyttömäksi hyvin aseistautuneita kapinallisia vastaan.

Juhannuksen jälkeen Porošenko esitteli rauhansuunnitelmansa ja julisti sen tueksi yksipuolisen tulitauon. Hän lupasi turvata Ukrainan venäjänkielisen väestön oikeudet ja vahvistaa itäisten läänien itsemääräämisoikeutta. Hän korosti samalla, ettei Ukrainan alueellinen yhtenäisyys ole neuvottelukysymys.

Kapinalliset eivät kuitenkaan tarttuneet neuvottelutarjoukseen. He jatkoivat iskujaan, mikä pakotti Porošenkon lopettamaan tulitauon Venäjän varoituksista huolimatta.

 

Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkadi Mošes korostaa, että Porošenkon työtä on vielä liian aikaista arvioida, sillä hän on ollut vallassa vasta seitsemän viikkoa.

”Suhtaudun hänen pyrkimyksiinsä kuitenkin myönteisesti, sillä hän sai perinnökseen täysin sekasortoisen maan”, Mošes sanoo.

Porošenko on onnistunut tehostamaan armeijan toimintaa. Hän on nimittänyt uuden puolustusministerin ja esikuntapäällikön ja huolehtinut siitä, että sotilaille maksetaan asianmukaisesti. Myös Yhdysvalloista saatu 20 miljoonan dollarin aseapu on kohentanut armeijan moraalia.

Taistelut ovat muuttuneet samalla entistä raaemmiksi. Mošes muistuttaa, että se oli myös äänestäjien tahto toukokuun presidentinvaaleissa.

”Jopa 80 prosenttia ukrainalaisista halusi käyttää sotilaallista voimaa Itä-Ukrainassa, jos Porošenkon, Tymošenkon ja muiden voimankäyttöä ajaneiden ehdokkaiden äänet lasketaan yhteen.”

Taisteluissa on kuollut satoja ihmisiä. Heinäkuun alussa Porošenko näytti pääsevän ensimmäistä kertaa niskan päälle, kun armeija onnistui valtaamaan separatistien tärkeimmän kaupungin Slovjanskin. Kapinalliset vetäytyivät komentajansa Igor Girkinin johdolla sadan kilometrin päässä sijaitsevaan Donetskin miljoonakaupunkiin, jossa on helpompi puolustua ja piiloutua siviiliväestön joukkoon.

Armeija on jatkanut etenemistään, ja taisteluja on käyty aivan Donetskin keskustassa. Kymmenettuhannet asukkaat ovat paenneet muualle Ukrainaan tai Venäjälle. Donetskin kuvernööri Serhiy Taruta on siirtänyt toimistonsa sadan kilometrin päähän Mariupolin satamakaupunkiin.

Kapinajohtaja Girkin on entinen Venäjän turvallisuuspalvelun eversti ja tunnetaan myös salanimillä Strelkov sekä Strelok (ampuja). Hän johti talvella Krimin kaappaukseen osallistunutta sotilasosastoa ja siirtyi sitten Slovjanskiin perustamaan kapinallisarmeijaa. Hänen kerrotaan maksavan sotilailleen 500 euroa kuukaudessa, mikä on ukrainalaisittain hyvä palkka.

Girkinin tukena on hänen vanha moskovalainen ystävänsä Aleksandr Borodai, joka tuli huhtikuussa Krimiltä Donetskiin ja nimitytti itsensä ”Donetskin kansantasavallan pääministeriksi”. Borodai kuuluu Venäjän äärinationalisteihin ja hän toimi aiemmin Krimillä valtauksen yhteydessä pääministeriksi istutetun Sergei Aksjanovin neuvonantajana.

Kapinallisten uskotaan saavan rahoituksensa Venäjältä ja mahdollisesti myös Ukrainan syrjäytetyltä presidentiltä Viktor Janukovytšilta, joka vei mukanaan 32 miljardia dollaria käteistä rahaa paetessaan maasta viime helmikuussa. Viime aikoina kapinalliset ovat kuitenkin valittaneet tuen puutetta.

”He odottivat, että Venäjä liittäisi alueet itseensä samalla tavoin kuin Krimin”, Mošes sanoo. ”Nyt he tuntevat tulleensa petetyiksi.”

 

Slovjanskin valtausta juhlittiin Kiovassa sodan ”käännekohtana”. Porošenko varoitti kuitenkin, että voittoon on vielä pitkä matka. Arvio osui oikeaan; pian valtauksen jälkeen kapinalliset surmasivat 19 turvallisuusjoukkojen sotilasta ja neljä rajavartijaa raketinheittimillä Zelenopiljan raja-asemalla.

Todellinen käännekohta tuli todennäköisesti torstaina 17. heinäkuuta, kun malesialainen matkustajakone ammuttiin alas Itä-Ukrainan ilmatilassa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että kapinalliset pudottivat koneen Venäjältä saamallaan ilmatorjuntaohjuksella.

Porošenkon mukaan tapahtuma muutti sodan kertaheitolla kansainväliseksi konfliktiksi.

”Venäjän hyökkäys Ukrainaa vastaan ei ole enää vain meidän ongelmamme, vaan se uhkaa Euroopan ja koko maailman turvallisuutta”, hän sanoi koneen putoamisen jälkeen.

Porošenko on toivonut länneltä voimakkaampia toimia Venäjää vastaan. Yhdysvallat laajensi viime viikolla pakotelistaansa koskemaan Putinin lähipiirin yhtiöitä, muun muassa valtiollista öljyjättiä Rosneftia, kahta suurta pankkia, maakaasuyhtiö Novatekia sekä kahdeksaa aseyhtiötä. Yritysten varoja ei jäädytetä, mutta niiden kanssa ei tehdä uusia sopimuksia eikä niille myönnetä pitkäaikaista rahoitusta.

EU on ollut haluton yhtä koviin vastatoimiin, sillä monet jäsenmaat ovat riippuvaisia Venäjän kaupasta ja energiasta. Malesialaiskoneen alasampumisen nostattama suuttumus muutti kuitenkin tilanteen. Painostus presidentti Vladimir Putinia kohtaan on koventunut, jotta aseiden toimittaminen separatisteille saataisiin loppumaan.

 

Porošenko on erittäin energinen, mutta sota on vienyt suuren osan hänen ajastaan. Hän korosti malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen, ettei yhteiskunnallisia uudistuksia saa unohtaa, vaikka sota jatkuu.

Hänen tavoitteenaan on uusi eurooppalaistyylinen perustuslaki, jossa valta on parlamentilla. Alueiden kuvernöörit on tarkoitus valita tulevaisuudessa suorissa vaaleissa, ja julkisiten varojen käyttöä koskevaa päätöksentekoa on määrä hajauttaa. Lopullisena tavoitteena on EU:n jäsenyys.

”Perustuslakia koskeva suunnitelma on järkevä”, Mošes arvioi. ”Se vastaa Porošenkon lupauksia ja antaa alueille lisää valtaa.”

Monet Euroopan maat tuntevat edelleen epäluuloa Ukrainaa kohtaan, sillä korruptio on syöpynyt syvälle yhteiskuntaan. Liike-elämän kannalta Ukraina on ollut jopa hankalampi paikka kuin Venäjä.

Porošenko on kuitenkin onnistunut vakuuttamaan länsimaat avoimella tyylillään. Päinvastoin kuin Ukrainan aikaisemmat johtajat, hän on huumorintajuinen ja selkeäsanainen. Hän puhuu loistavaa englantia ja viihtyy hyvin parrasvaloissa.

 

Ukrainassa Porošenko tunnetaan lempinimellä Suklaakuningas. Hän myi bisnesuransa alussa kaakaopapuja ja omistaa nykyisin maan suurimman makeistehtaan Rošenin, jolla on ollut tuotantoa myös Venäjällä. Porošenko lupasi vaalikampanjansa aikana myydä tehtaansa, jos hän tulee valituksi. Toistaiseksi osake-enemmistö on kuitenkin hänen hallussaan.

Porošenko opiskeli 1980-luvulla liiketaloutta ja valtiotieteitä Kiovan yliopistossa ja ryhtyi Neuvostoliiton hajottua yrittäjäksi. Hän omistaa suklaatehtaidensa lisäksi autotehtaita, telakan sekä riippumattoman TV5:n, joka tuki voimakkaasti Maidanin vallankumousta. Amerikkalainen talouslehti Forbes arvioi, että hänen omaisuutensa arvo nousee lähes miljardiin euroon.

Porošenko kuuluu Ukrainan vanhaan eliittiin, ja myös häntä on syytetty hämäristä kauppasopimuksista. Häntä pidetään kuitenkin ”hyvänä oligarkkina”. Hän tuki näkyvästi kymmenen vuoden takaista oranssia vallankumousta ja oli viime talvena todennäköisesti Maidanin vallankumouksen suurin yksittäinen rahoittaja. Presidenttinä hän ei ole kuitenkaan puuttunut Janukovytšin aikana rikastuneiden oligarkkien mahdollisiin rikoksiin.

”Porošenko ei halua tässä tilanteessa itselleen uusia vihollisia”, Mošes arvelee. ”Mutta tällainen konflikti on vääjäämättä odotettavissa, jos bisnes halutaan erottaa politiikasta.”

Porošenko on ollut pitkään myös kansanedustaja, ja häntä pidetään käytännönläheisenä poliitikkona. Vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen hän toimi ulkoministerinä presidentti Viktor Juštšenkon hallituksessa 2009–2010. Juštšenko on myös hänen kahden tyttärensä kummisetä.

Vuonna 2012 Porošenko yllätti kannattajansa suostumalla talousministeriksi Janukovytšin hallitukseen. Hän ei kuulunut kuitenkaan hallituksen sisäpiiriin.

 

Porošenko tuntee presidentti Putinin ulkoministeriajoiltaan ja myöntää, että tämä on vaikea vastustaja. Putin oli kriisissä pitkään niskan päällä, mutta nyt hänkään ei tunnu oikein tietävän, kuinka Venäjän pitäisi edetä. Hän on alkanut ilmeisesti ymmärtää, kuinka katastrofaalisia seurauksia kriisi voi aiheuttaa Venäjän taloudelle.

Putin on pelannut tähän asti kaksilla korteilla. Hän antoi kesäkuussa varovaista tukea Porošenkon rauhansuunnitelmalle, mutta jatkoi silti tukeaan kapinallisille ja kiristi Ukrainaa kaasun hinnalla.

Putinin läheisiin neuvonantajiin kuuluva Sergei Glazjev haukkui hiljattain Britannian yleisradioyhtiön BBC:n haastattelussa Porošenkon natsiksi, jonka hallitus pommittaa omia kansalaisiaan. Venäjän hallituksen valvomien tiedotusvälineiden propagandan kovuus on vaihdellut tilanteen mukaan. Malesialaiskoneen alasampumisen jälkeen kielenkäyttö on ollut sovittelevampaa, vaikka tapahtuma yritetään panna Ukrainan syyksi.

Arkadi Mošes ennustaa, että kriisi kestää vielä pitkään, sillä kumpikaan osapuoli ei hae kompromissia vaan pyrkii voittoon.

”Porošenko ei suostu Venäjän ajamaan malliin, jossa Donetskilla ja Luhanskilla olisi veto-oikeus Kiovan keskushallinnon päätöksiin.”