Ristimetsä ei unohdu

Valko-Venäjällä raivaustraktorit tuhosivat puuristejä 80 vuotta vanhalla joukkohaudalla. Tällä kertaa maan lehdistö ei vaiennut kansalaisia järkyttäneestä tapauksesta.

näkökulma 18.04.2019 06:00
Sofi Oksanen

© OUTI KAINIEMI

Vierailin huhtikuun viidentenä Kurapatyn metsähaudoilla Minskissä. Maassa näkyi yhä raivaustraktoreiden jälkiä. Ne olivat edellisenä päivänä tuhonneet osan hautaristeistä paikalla, jossa Neuvostoliiton sisäasiainkansankomissariaatti NKVD teloitti siviilejä vuosina 1937–1941. Kaadetut, Valko-Venäjän hallinnon laittomiksi määrittelemät puuristit oli siivottu pois käyntiini mennessä. Paikalla hiippaili mieshenkilöitä, jotka eivät vaikuttaneet siltä, että olivat muistelemassa sukunsa rankkaa kohtaloa. Nykyisen KGB:n silmät eivät jätä maan kansalaisia rauhaan, eivätkä Kurapatyn joukkohautaa. Viisitoista ihmistä pidätettiin raivaustoimien vastustuksesta. Uskovaiset pitivät erityisen brutaalina ristien tuhoamista pääsiäistä edeltävän paaston aikana. Tapaus järkytti kansalaisia kautta linjan, sillä Kurapaty on osa valkovenäläisten kansallista tarinaa.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sofi Oksanen

Kirjoittaja on kirjailija.

Sisältö