Serbia janoaa länteen, mutta ystävyys Venäjän kanssa voi estää EU-jäsenyyden

Toiveikkaimpien arvioiden mukaan jäsenyys voisi toteutua vuonna 2020.
Eurooppa 2.4.2015 04:40
Serbialla on historialliset siteet Venäjän kanssa, mutta nyt katse on suuntautunut Eurooppaan. © Mikko Huotari

”Jos huomenna olisi kansanäänestys Serbian EU-jäsenyydestä, äänestäisin sitä vastaan.”

Näin ajattelee serbialaisen RTS-televisiokanavan apulaispäätoimittaja Bojan Brk. Hän haluaa, että Serbiasta tulee EU:n jäsenmaa. Mutta ehdottomasti ei vielä huomenna. Edessä on paljon uudistuksia, jotka täytyy tehdä.

Brkić ei ole ajatuksensa kanssa yksin. Tuoreen mielipidekyselyn mukaan kolme neljäsosaa serbialaisista uskoo, että jäsenyyteen vaadittavat uudistukset on pantava toimeen, pääsisipä Serbia EU:n jäseneksi tai ei.

”Yhteiskunnan on muututtava, ja meillä täytyy olla hyvä roolimalli. Mitä olisi hyvä matkia? Kiinaa, Venäjää? Luulen, että EU on ilmeinen valinta Serbialle”, Brkić sanoo.

Viime vuoden tammikuussa käynnistyneissä jäsenyysneuvotteluissa on edetty vasta ensimmäiseen vaiheeseen. Siinä vertaillaan EU:n ja Serbian lainsäädäntöjä. Tämän jälkeen alkaa vähintään pari vuotta kestävä neuvotteluprosessi, jossa tarkastetaan yksityiskohtaisesti, täyttääkö Serbia jäsenmaille asetetut vaatimukset. Ja sitten Serbian liittymissopimus täytyy vielä ratifioida jokaisessa EU-maassa.

Toiveikkaimpien arvioiden mukaan Serbia voisi saada jäsenyyden vuonna 2020.

Serbiassa on paljon EU-potentiaalia, ja EU on kiinnostunut Länsi-Balkanin vakauttamisesta, mutta maan täytyy tehdä vielä suuria muutoksia etenkin lainsäädännössä ja hallinnossa. Ympäristöasiat ovat retuperällä eurooppalaisista standardien näkökulmasta. Vähemmistöjen oikeuksissa on parannettavaa. Talous mataa ja korruptio rehottaa.

Erityisen korruptoituneita ovat poliisi, armeija ja valtion ylimmät virkamiehet. Rikollisjärjestöt kuljettavat tavaraa Lähi-idästä ja Aasiasta Länsi-Balkanin kautta EU:n tuottoisille markkinoille.

Jugoslavian hajoamissodat ja niiden jälkimainingit loivat otollisen maaperän korruptiolle, joka on hankaloittanut järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.

Bojan Brkić on huolestunut sananvapaudesta. Vapaa media voi auttaa kitkemään korruptiota.

Serbian media on pääosin yksityisesti rahoitettua. Omistussuhteet eivät ole läpinäkyviä. On myös vahvaa näyttöä siitä, että poliitikot pääsevät kulissien takana vaikuttamaan median omistajiin. Lehtien ja tv-kanavien itsesensuurin vuoksi kiperät kysymykset eivät välttämättä nouse otsikoihin.

”Kyse ei ole siis siitä, että joku poliitikko tulisi toimitukseen sanomaan, että tästä aiheesta ei kirjoiteta. Median omistaja ilmoittaa toimitukselle, että tällaisia uutisia ei meillä julkaista”, Brkić kuvailee tiedonvälityksen ongelmia.

Ja yksi suuri kysymys on Kosovo.

Serbiaan aiemmin kuulunut Kosovo antoi yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen vuonna 2008. Maan itsenäisyyden on sittemmin tunnustanut yli 100 YK:n jäsenvaltiota. Serbia on aiemmin vastustanut näkyvästi Kosovon itsenäisyyttä, mutta EU-jäsenyys saattaa jäädä vain haaveeksi, jos se ei anna periksi.

 

Belgradista tulee monella tapaa mieleen Tallinna 1990-luvulla ennen EU-jäsenyyttä. Historian ikävät muistot on yritetty jättää taakse, länsi kiinnostaa kovasti, yrityksille on tasoitettu mahdollisuuksia lainsäädännöllä ja verotuksella, poliitikot ovat innokkaita, ravintolaruoka tuhtia, ränsistyneet ja ultramodernit rakennukset seisovat kaupunkimaisemassa vierekkäin.

Ja köyhimmät ovat niin köyhiä, että osa ajattelee ennen kaiken olleen paremmin.

Serbian poliittiset johtajat ja parlamentissa istuvat puolueet tukevat EU-jäsenyyttä. Poliittisessa retoriikassa ei siis kuule liiemmin EU-vastaisia argumentteja. Mielipidekyselyn mukaan kansasta kuitenkin alle puolet kannattaa jäsenyyttä.

Katukeskustelut belgradilaisten kanssa myötäilevät gallupeja.

Belgradin keskustan läpi kulkevalla Knaz Mihailovan kävelykadulla Bojanaksi esittäytyvä nainen kertoo toivovansa, että neuvottelut johtavat Serbian lopulta EU:hun, jotta maan elintaso kasvaisi hieman.

”Jos Serbiasta tulee EU:n jäsen, teen jatkossa luultavasti samaa työtä kuin nytkin, mutta toivon palkan ja elintason kasvavan”, valtion hallinnossa työskentelevä nainen kertoo. ”Suurin ero länsieurooppalaisten ja serbialaisten välillä on se, että täällä on huonommat palkat.”

Kahvilan terassilla rentoutuva nainen puolestaan kertoo haluavansa, että Serbia olisi paremmin kytköksissä muuhun maailmaan. Nyt tuntuu kuin se ei olisi.

”Jäsenyyden myötä avautuvat rajat kuulostavat hyvältä, koska toivon pääseväni jonain päivänä vielä matkustamaan. Mutta en tiedä jäsenyysneuvotteluista paljon mitään, joten minulle ei ole vielä muodostunut selkeää mielipidettä asiasta.”

Nainen ei luota serbialaiseen mediaan. ”En katso televisiota enkä lue sanomalehtiä. Saan tiedon internetin kautta, mutta sielläkin oleva tieto välillä epäilyttää.”

Hänen seurassaan oleva mies kertoo vastustavansa EU-jäsenyyttä.

”Ensinnäkään en usko, että Serbia tarvitsee EU:ta. Maamme voi kehittyä ilman jäsenyyttä. Toisekseen en halua, että maatamme johdetaan ulkopuolelta.”

Serbiaan on ollut tulijoita milloin mistäkin suunnasta. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset pommittivat ja valloittivat Belgradin, sitten Yhdysvallat pommitti kaupungin kolme vuotta myöhemmin ja lopulta puna-armeija yhdessä Serbian partisaanien kanssa otti kaupungin haltuunsa.

Nyt tulee EU arvoineen ja vaatimuksineen. Neuvotteluasetelma on armoton: käytännössä Serbian täytyy tehdä, mitä EU vaatii. Keppinä ovat kovat ehdot, mutta porkkanana on läntisen Euroopan vauraus. Siitä herkusta harva serbialainen haluaa jäädä paitsi.

 

Naton pommitusten jäljiltä jääneet rauniot irvistelevät kirkkaassa kevätauringossa ilkeästi. Belgradin keskustassa sijaitseva puolustusministeriön rakennus sai pahoja osumia vuonna 1999, kun Nato pommitti Serbiaa Kosovon sodan aikana raskaasti.

Belgradilaisen Vlada Marjanovin mukaan Naton pommituksia ei muistella erityisellä katkeruudella.

”Me olemme realisteja”, Marjanović pohtii.

Entisen puolustusministeriön raunioiden vieressä seisoo hallituksen rakennus. Poliittisen eliitin saleissa junaillaan innolla Serbiaa EU:n jäseneksi.

Lännestä katsoen ihmetellään, kuinka Serbia onnistuu pitämään Venäjän ja EU:n samaan aikaan poliittisella agendallaan. Suomalaisille tilanteessa on paljon tuttua. Venäjä on ystävä, jota hieman pelätään ja sen merkitystä oman maan politiikkaan yritetään vähätellä.

Kun Serbia järjesti Belgradin vapauttamisen 70-vuotisjuhlan viime syksynä, näyttävää sotilasparaatia oli seuraamassa presidentti Vladimir Putin ja taivaalla lensi myös venäläiskoneita.

Serbia ei ole tuominnut Krimin liittämistä Venäjään. Vastavuoroisesti Serbia on saanut Venäjältä tukea siinä, että Venäjä ei ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä.

Serbian hallituksen Euroopan integraatio -toimiston päällikkö Ksenija Milenkov antaa ymmärtää, että Serbia on sitoutunut eurooppalaisiin arvoihin ja näkemyksiin turvallisuudesta.

”Serbia on osallistunut EU:n kriisinhallintaoperaatiohin aina, kun on kutsuttu. Ainoa poikkeus on Ukrainan operaatio”, Milenković sanoo.

Ensimmäinen serbialainen sotilas osallistui EU:n operaatioon vuonna 2011. Serbia on lähettänyt joukkojaan eurooppalaisten kumppaneiden kanssa muun muassa Maliin, Somaliaan, Ugandaan ja Tsadiin.

Milenkovićin mukaan Ukrainan siviilioperaatiosta poisjääminen ei johdu Venäjä-suhteista, vaan se oli perusteltua, koska Serbialla on tänä vuonna hallussaan ETYJ:n puheenjohtajuus.

Vaikka Nato pommitti Serbiaa 78 päivän ajan vuonna 1999, Serbialla on tällä hetkellä hyvät välit pommittajansa kanssa. Serbia on solminut Naton kanssa Rauhankumppanuus -sopimuksen. Samanlaisen kuin Suomi.

Tammikuussa solmitun IPAP-sopimuksen (Individual Partnership Action Plan) myötä Serbia on yksityiskohtaisemmin sitoutunut yhteistyöhön Naton kanssa.

”Puolustusministerimme osallistui Naton kokoukseen Walesissa. Ensimmäistä kertaa Serbia oli virallisesti mukana korkeassa Nato-tapaamisessa”, Milenković sanoo.

Milenković korostaa kuitenkin, että Serbia on turvallisuuspoliittisesti neutraali valtio.

”Serbialla on historialliset, kulttuuriset ja uskonnolliset siteet Venäjän kanssa”, sanoo puolestaan European Movement in Serbia -kansalaisjärjestön apulaispääsihteeri Ivan Knežev. ”Ne voivat osoittautua hyvin arvokkaiksi EU:lle, jos Serbia hyväksytään jäseneksi.

 

Obrenovacin kaupunki sijaitsee kolmekymmentä kilometriä Belgradista lounaaseen. Viime vuoden toukokuussa hirmumyrsky Tamaran aiheuttamat rankkasateet upottivat suuren osan kaupungista tulvan alle. 24 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa.

Obrenovacissa tulvavesi nousi korkeimmillaan yli kolmeen metriin. Tiet muuttuivat joiksi. Suuri osa kaupunkilaisista menetti talonsa ja kaiken omaisuutensa. Nyt tulvista ovat muistona talojen ulkoseiniin piirtyneet vesirajat.

”Materiaaliset tuhot olivat Serbiassa arviolta 1,4 miljardia euroa. Yli sata kaupunkia kärsi vahinkoja. Obrenovacissa tuhot olivat suurimmat”, sanoo EU:n tulva-avustusprojektin tiedotuspäällikkö Petar Janjatov.

Obrenovac on saanut merkittävää apua EU:n liittymistä valmistelevasta IPA-rahastosta (Instrument for Pre-Accession Assistance). Avustuksilla on rakennettu ja korjattu taloja, kouluja, lastentarhoja, teitä, siltoja ja muuta infrastruktuuria. Tulva-avustusten myötä Serbiaan rakennetaan kaiken kaikkiaan noin tuhat taloa.

Keväisessä alkuillassa lapset pelaavat koulun kentällä jalkapalloa, omakotitalojen pihoissa levitellään pyykkiä naruille ja pizzalähetti pöristelee skootterinsa kanssa. Pikkukaupungin elämä on jo seesteinen. Asutuksen keskellä näkyy muutamia autioita talonröttelöitä. Niiden omistajat eivät ole tiedossa, joten ne ovat tulvan jäljiltä jääneet korjaamatta ja siistimättä.

Inhimillinen hätä on lähentänyt EU:n ja Serbian välejä. Tulva-avustusten kokonaissumma on noin 30 miljoonaa euroa. Sillä on suuri merkitys, koska taloudellisissa vaikeuksissa oleva Serbia ei kykene auttamaan kaikkia kansalaisiaan.

EU tukee jäseneksi hakevia maita yli 20 miljardilla eurolla vuosina 2007–2020. Rahaa myönnetään pääasiassa hallinnolliseen ja lainsäädännölliseen kehittämiseen, sosiaalityöhön sekä ympäristö- ja energiaprojekteihin.

 

Uudelle vuosituhannelle astuminen oli Serbialle monella tavalla vaikeaa aikaa, eivätkä talousongelmat ole lakanneet piinaamasta maata.

”Työttömyys on liki 20 prosenttia, nuoresta työvoimasta noin puolet on ilman työtä”, sanoo Belgradin taloustieteellisen tiedekunnan dekaani Ana Trbov.

Olisiko Serbia EU:lle uusi Kreikka?

”Me olemme pienempi ongelma ratkaistavaksi, koska Serbia on niin paljon pienempi talous”, Trbović pohtii. ”Jos Bryssel kiinnittäisi enemmän huomiota Serbiaan nyt, ongelmat voitaisiin ratkaista, mutta valitettavasti politiikassa vain yksi asia saa kerrallaan suurta huomiota. Nyt se on Kreikka.”

On arvioitu, että koko Serbian taloudesta noin kolmasosa on harmaata taloutta. Merkittävä osa mahdollisista verotuloista jää uupumaan valtion kassasta.

”Osa saa palkkansa kokonaan pimeästi, osa saa miminipalkan pankkitililleen ja loput pimeästi käteisenä.”

Serbialaisten keskipalkka on noin 350 euroa kuussa.

 

Serbialla on edessään paljon tehtävää, mikäli se mielii EU:n jäseneksi. Aikaa prosessia varten tosin on riittämiin, koska Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker on suoraan ilmoittanut, että EU ei laajene hänen kaudellaan. Junckerin johtaman komission viisivuotinen toimikausi alkoi 1. marraskuuta 2014.

”Junckerin lausunto on tavallaan ihan rehellinen, mutta se herättää kysymyksen, minkälainen prioriteetti EU:n laajeneminen on”, Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelman vs. ohjelmajohtaja Kristi Raik sanoo.

Hänen mukaansa Junckerin lausunto on otettu Länsi-Balkanilla epäluuloisesti vastaan.

”Jos serbit kokevat, että EU on puoliksi kääntämässä selkäänsä, kiinnostus Venäjää kohtaan kasvaa”, Raik pohtii.

Juncker on tosin jälkikäteen vakuutellut, että EU on sitoutunut jatkamaan jäsenyysneuvotteluja.

”Henki EU:ssa on nyt sellainen, että kukaan ei ole kovin innoissaan laajentumisesta. Hakijamaat ovat niin kaukana jäsenyysehtojen täyttämisestä, että asia on helppo lykätä eteenpäin. EU:lla riittää muitakin ongelmia.”

EU ei halua jäsenikseen maita, jotka läpäisevät ehdot rima väpättäen.

”Bulgarian ja Romanian liittyminen on ollut EU:lle ikävä kokemus. Jouduttiin jälkikäteen toteamaan, että ne eivät täyttäneetkään jäsenyysehtoja riittävästi. Ja kun maat on jo hyväksytty jäseniksi, ongelmia on paljon vaikeampi korjata kuin ennen liittymistä.”

Raikin mukaan Serbian jäsenyys on vielä suhteellisen kaukana, mikä vaikuttaa myös turvallisuuspolitiikkaan.

”Jos Serbia olisi oikeasti lähellä liittymistä, ei tulisi kuuloonkaan, että se ei tuomitse Krimin valtausta eikä ole mukana EU:n Venäjän vastaisissa pakotteissa.”

Nyt Serbia puhuu siltana toimimisesta ja hyvien Venäjä-suhteiden säilyttämisestä, mutta jäsenmaana sen olisi oltava mukana kaikissa yhteisissä päätöksissä.