Sata vuotta sitten britit ampuivat omia laivojaan upottavia saksalaisia – Nyt maiden sotilaat sukelsivat yhdessä muistamaan uhreja

Suomen Kuvalehden valokuvaaja oli mukana, kun Britannian ja Saksan laivastojen taistelusukeltajat vierailivat kesäkuussa 1919 upotetulla sotalaivalla.

Britannia
Teksti
Wilhelmiina Palonen
Kuvat
Marjo Tynkkynen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

AIKAA pinnan alla on 27 minuuttia, taistelusukeltajilla on turvallisuussyistä tarkat ohjeet.

Laivaston sukeltajien työtehtäviin kuuluu esimerkiksi vanhojen pommien purkamista sekä terrorismin ja salakuljetuksen valvontaan liittyviä tehtäviä. Nyt kyse on kuitenkin jostain aivan muusta.

Saksan ja Iso-Britannian laivastoista on kummastakin mukana kaksi taistelusukeltajaa. Maiden sukeltajat ovat tottuneet toimimaan yhdessä samoissa harjoituksissa. Silti tämän kertainen sukellus on poikkeuksellinen.

Mukana on sukeltajaharrastajia ja Suomen Kuvalehden valokuvaaja Marjo Tynkkynen, joka sukeltanut ja kuvannut alueella jo vuosia. Kello on hiukan yli yhdeksän aamulla juhannusaattona 21. kesäkuuta 2019.

Kohteeksi valittu kevyt panssaroitu risteilijä SMS Dresden makaa pohjassa rinteessä. Sen keula nousee noin 34 metrin syvyyteen, perä on joitakin metrejä syvemmällä. Aluksen pinnassa erottuu edelleen Dresdenin kaupungin tunnus: kultaisella pohjalla leijona ja kaksi mustaa paalua.

Sukeltajilla on mukanaan suuri lippu, kooltaan lähes kolme kertaa viisi ja puoli metrinen. Se on tuttu, Saksan nykyisin käyttämä lippu.

Lippu on tarkoitus kiinnittää aluksen keula-ankkurin kettinkiin paikalla menehtyneiden saksalaisten sotilaiden muistoksi.

Kuukaudet kuluvat. Yksi saksalaisista katoaa, joko pakenee tai hukkuu.

SATA vuotta aiemmin, kesällä 1919, samalla lahdella liehuvat keisarillisen Saksan liput. Saksalaiset merisotilaat ovat vankeja, britit vartijoita.

Ensimmäinen maailmansota on päättynyt Saksan tappioon. Aselepo solmittu 11. marraskuuta 1918. Saksan laivaston alukset on haluttu eristää Ison-Britannian laivastotukikohtaan Scapa Flow’hn.

Manner-Skotlannin pohjoispuolella sijaitseva Scapa Flow on kuin luonnon muodostama laivastotukikohta.

Merialuetta ympäröivät Orkneysaaret. Kapeat ja karikkoiset salmet on ollut helppo tukkia: niihin on upotettu laivoja ja verkkoja sukellusveneiden varalta. Virtaukset ovat tuoneet lisää suojaa.

Lahti on riittävän suuri, 312 neliökilometriä, jotta siihen on mahtunut ankkuroitumaan koko Ison-Britannian laivasto.

Marraskuun 1918 lopussa lahdelle on kuitenkin ankkuroitu Saksan laivasto, 74 laivaa amiraali Ludwig von Reuterin johdolla. Liittoutuneet odottavat varuillaan, mutta saksalaiset eivät tee vastarintaa.

Saksalaisissa laivoissa on aikansa edistyneintä sotatekniikkaa, jota havittelee moni – myös britit.

Laivat ovat edelleen Saksan omaisuutta, minkä vuoksi niille jätetään sen verran saksalaista miehistöä kuin aluksista huolehtimiseen tarvitaan.

Käytännössä miehet jäävät laivoihin vangeiksi. Saksalaisten keskinäistä yhteydenpitoa valvotaan tarkasti, britteihin ei saa olla yhteydessä, eikä laivoilta poistua. Alukset seisovat ankkurissa irrallaan toisistaan ja täplittävät koko lahden.

Merisotilaita jää johtamaan von Reuter, preussilaisesta sotilasperheestä tuleva mies ja vuoden takaisen Skagerrakin meritaistelun veteraani.

Kuukaudet kuluvat. Neljä miestä menehtyy talven aikana erilaisiin sairauksiin. Yksi saksalaisista katoaa, joko pakenee tai hukkuu.

Von Reuter on pimennossa rauhanneuvottelujen kulusta. Tietoja Scapa Flow’n ulkopuolisista tapahtumista tihkuu lähinnä brittiläisiltä komentajilta ja vanhoista Timesin numeroista.

Amiraali on onnistunut pitämään yhteyttä laivastonsa jäljellä olevaan päällystöön brittien valvonnasta huolimatta. Niukan tiedon valossa alkaa näyttää siltä, että sota-aluksia ollaan luovuttamassa Britannian Kuninkaalliselle laivastolle.

Kesäkuun 21. päivä 1919 suuri osa Ison-Britannian joukoista jättää Scapa Flow’n ja lähtee merivoimien harjoitukseen etäämmälle Pohjanmerelle. Von Reuter tekee päätöksen.

Saksan laivaston aluksia Scapa Flow'ssa.
Saksan laivaston aluksia Scapa Flow’ssa. © Wikimedia commons

VIELÄ samana aamuna von Reuter antaa lippumerkeillä käskyn: Pykälä 11. Toteuttakaa.

Pykälä 11 on opiskelijoiden käyttämä, sotilaallista koodikieltä matkiva ilmaus, joka tarkoittaa komentoa juoda eli kallistaa lasia ja upottaa ryyppy sisuksiinsa.

Amiraali von Reuterilta se on peitetty upotuskäsky. Saksalaiset avaavat omien alustensa pohjaventtiilit, luukut ja torpedoputkien aukot ja päästävät meriveden virtaamaan sisään.

Saksalaisia vartioivat britit huomaavat, mitä on tapahtumassa ja yrittivät estää aseistautumattomia saksalaisia upottamasta kaikkia aluksia.

Brittisotilaat ampuvat yhdeksän miestä, 16 haavoittuu. Myöhemmin brittiläisellä sairaala-aluksella tapetaan vielä yksi saksalainen.

Brittejä on kuitenkin liian vähän ja he ovat myöhässä.

Kallistuvien laivojen venttiileistä purkautuu höyryä, ilmaa ja öljyä. Yli 50 saksalaisalusta painuu meren pohjaan, Dresden niiden joukossa.

Vajoavien alusten mastoista erottuvat Saksan keisarikunnan lippujen rautaristit.

Pinnalla kelluu irtotavaraa, kuten pelastusliivejä. Nurin kääntyneet alukset ovat kuin jättiläismäisiä kilpikonnia, kuvaa silminnäkijä myöhemmin. Eloon jääneet saksalaiset yrittävät soutaa uppoavien alusten lomassa kohti rantaa.

Lopullinen rauhansopimus ensimmäisen maailmansodan päättämiseksi allekirjoitetaan viikkoa myöhemmin.

 

OSA laivoista on ankkuroitu matalikolle, eivätkä ne vajoa kokonaan pinnan alle. Joitakin osin vedellä täyttyneitä aluksia britit saavat hinattua maihin.

Loput laivat päätetään jättää meren pohjaan. Scapa Flow’n keskisyvyys on 30 metriä, eikä suurin osa hylyistä haittaa muuta laivaliikennettä.

Parinkymmenen vuoden sisällä osa hylyistä kuitenkin nostetaan, metalli kelpaa käyttöön.

Orkneynsaarilla kehitetään hylkyjen nostamiseen tarvittavaa tekniikkaa 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla, ja metallin nostamisesta tulee alueelle merkittävä tulonlähde melkein 1970-luvulle asti.

Lahden pohjalle jää vuosikymmenten jälkeen seitsemän saksalaista alusta: kolme kevyttä risteilijää, kolme taistelulaivaa ja yksi nopea miinalaiva. Niistäkin on irrotettu kaikki arvokas, kuten ruorit ja potkurit, pronssiset ja messinkiset osat.

Jäljellä olevat saksalaiset alukset makaavat pohjassa lähellä toisiaan.

Saksalaislaivat eivät ole ainoita hylkyjä alueella.

Vuonna 1916 Britannian laivaston HMS Hampshire osuu Orkneyn saarten edustalla miinaan lähdettyään Scapa Flow’sta. Yhteensä 737 hukkuu, joukossa Ison-Britannian sotaministerinä toiminut lordi Kitchener. Kesällä 1917 tukikohdassa olleen taistelulaiva HMS Vanguardin sisällä räjähtää, laiva uppoaa ja 843 miestä kuolee.

Lokakuussa 1939 natsi-Saksan Günther Prienin komentama sukellusvene U-47 tunkeutuu Scapa Flow’hn ja upottaa taistelulaiva HMS Royal Oakin, jonka mukana hukkuu 833 miestä.

Sotalaivojen lisäksi lahden pohjassa on paljon kalastusaluksia ja yksi tankkeri.

 

Taistelusukeltajat Thomas Natzschka (vas.) Saksan laivastosta ja Mathew Bryers Britannian laivastosta SMS Dresdenin hylyllä.
Taistelusukeltajat Thomas Natzschka (vas.) Saksan laivastosta ja Mathew Bryers Britannian laivastosta SMS Dresdenin hylyllä. © Marjo Tynkkynen

 

NYKYISIN Scapa Flow houkuttaa sukeltajia ja hylyt tuottavat turismin muodossa. Kahdeksan alusta kuljettaa seurueita viikon mittaisille sukellusretkille jatkuvasti koko sukelluskauden, yli kahdeksan kuukauden ajan vuodessa.

Kesäaikaan, kun valo yltää syvemmälle, hylkyjen pinnat kasvavat merivuokkoa ja erilaisia leviä. Talvisin kasvusto kuolee ja laivojen rautakyljet paljastuvat. Lahdessa ui paljon kalaa ja äyriäisiä: koljaa, turskaa, hummereita. Niiden lisäksi alueella viihtyvät hylkeet, delfiinit ja miekkavalaat.

Sukelluksilla näkyy usein eläimiä. Hylkeet ovat uteliaita ja hylyt toimivat eläimille riuttojen kaltaisina suojina.

Hauta-alueille ei saa sukeltaa, mutta saksalaisten sota-alusten lisäksi sukellusturistit käyvät katsomassa blockshippejä, tavallisia aluksia, joita on upotettu tarkoituksella tukkimaan väyliä sukellusveneiltä.

 

SAKSALAISEN risteilijä SMS Dresdenin hylky on vain metallia, ei hauta. Sen vuoksi Saksan ja Ison-Britannian sukeltajat eivät tee kesäkuussa 2019 lipun edessä kunniaa, vaan ojentavat toisilleen kätensä ja kättelevät.

Kun kahden maan sukeltajat ovat yhdessä kiinnittäneet Saksan lipun paikoilleen, palataan pintaan.

Ison-Britannian merivoimien tukialus NLV Pharoksella pidetään muistotilaisuus sata vuotta sitten kaatuneiden merisotilaiden kunniaksi.

Kannella soitetaan kelloa, joka on nostettu yhdestä upotetuista saksalaisaluksista.

Seppeleet lasketaan veteen, niin kuin muistotilaisuuksissa merellä on tapana. Tilaisuuden jälkeen muutamat sukeltajista vievät vielä Dresdenille kaksi seppelettä ja muistolaatan.

Myöhemmin läheisellä Hoyn saarella järjestään sotilaiden muistoksi jumalanpalvelus. Osa brittien ampumista saksalaisista on haudattu kirkon hautausmaalle.

Amiraali von Reuterin jälkeläiset käyvät laskemassa haudoille seppeleen.

Tutkijat ovat huomanneet aiemmin, että saksalaisten hautakiviin on hakattu alun perin virheellisiä ja puutteellisia tietoja. Nimissä oli kirjoitusvirheitä, osa kuolinajoista väärin.

Britit ovat korjauttaneet kaiverruksia keväällä 2019. Haudoista vastaa Kansainyhteisön sotahaudoista huolehtiva komissio.

Sen edustajan mukaan heille ei ole väliä, mistä vainajat ovat tai keitä nämä ovat. Kaikkia halutaan kohdella kunnioituksella ja samanarvoisesti.

Seppeleenlaskussa Hoyn saaren hautausmaalla oli mukana Saksan ja Britannian laivastojen päällystöä, Orkneyn pormestari, meripelastuslaitoksen johtaja, amiraali von Reuterin sukua ja paljon saaren asukkaita.
Seppeleenlaskussa Hoyn saaren hautausmaalla oli mukana Saksan ja Britannian laivastojen päällystöä, Orkneyn pormestari, meripelastuslaitoksen johtaja, amiraali von Reuterin sukua ja paljon saaren asukkaita. © Marjo Tynkkynen