Salaa haudatut: Ukrainassa kaatuneista venäläissotilaista vaietaan

SK Pietarissa: Vanhemmat eivät uskalla tehdä ilmoituksia kadonneista pojistaan.
Eurooppa 16.1.2015 05:01
Pietarin sotilaiden äitien kokoushuoneen seiniä koristavat Anna Politkovskajan ja kuolleiden sekä kadonneiden sotilaiden kuvat. © Petri Kaipiainen

Itä-Ukrainan sodassa on kuollut YK:n arvion mukaan yli 4 700 ihmistä. Uhrien todellinen määrä on paljon suurempi, sillä kuolleiden venäläissotilaiden määrä on salaisuus. Heitä haudataan kaikessa hiljaisuudessa, eivätkä läheskään kaikki vanhemmat uskalla kertoa poikiensa kohtaloista.

Venäjä kiistää edelleen osallistuvansa Itä-Ukrainan taisteluihin millään tavoin. Venäläinen ihmisoikeusaktivisti Elena Vasilieva väittää kuitenkin, että Ukrainan rintamalla olisi kuollut jo yli 5 500 venäläissotilasta. Hänen mukaansa ruumiita on kuljetettu takaisin kotimaahan Donetskista ja Luhanskista palaavien avustusrekkojen kyydissä.

Vasilievan perustama ihmisoikeusjärjestö ”Rahti 200 Ukrainasta Venäjälle” on kerännyt tietoja kaatuneista venäläissotilaista viime elokuusta lähtien. Järjestön nimi viittaa armeijan kuljetuksissa käytettävään koodiin. ”Rahti 200” tarkoittaa kuolleita ja ”Rahti 300” haavoittuneita sotilaita.

Vasilieva asuu nykyisin turvallisuussyistä Kiovassa. Hän väittää saaneensa haltuunsa muun muassa Venäjän puolustusministeriön raportin, jonka mukaan yksin Donetskin lentokentällä syksyllä käydyissä taisteluissa olisi kuollut 299 Venäjän erikoisjoukkojen sotilasta ja 190 olisi haavoittunut. Raportti on päivätty 30. marraskuuta.

Venäjän puolustusministeriö leimaa tiedot ”hölynpölyksi”. Myös Pietarissa toimivan riippumattoman Sotilaiden äidit -järjestön tiedotuspäällikkö Aleksandr Peredruk pitää Vasilievan arviota 5 500 kuolleesta liian suurena. Hän korostaa, ettei kukaan tiedä uhrien todellista määrää.

”Me puhumme vain niistä sotilaista, joiden kuolema taistelukentällä on pystytty todistamaan aukottomasti”, hän sanoo.

”Venäjän ja Ukrainan välillä käydään propagandasotaa. Me emme halua osallistua siihen, meidän toimintamme perustuu pelkästään todistettaviin faktoihin.”

 

Peredruk valitsee sanansa tarkasti, sillä aihe on poikkeuksellisen herkkä. Useita toimittajia on hakattu ja uhkailtu, kun he ovat yrittäneet selvittää Ukrainassa kuolleiden sotilaiden kohtaloita.

Stavropolin sotilaiden äidit -järjestön 73-vuotias puheenjohtaja Ljudmila Bogatenkova pidätettiin syksyllä, kun hän ryhtyi tutkimaan varusmiesten kuolemia. Hänet on sittemmin vapautettu, mutta nyt häntä syytetään talousrikoksista.

Pietarin sotilaiden äideillä on lista 25 sotilaasta, jotka ovat varmasti kaatuneet Itä-Ukrainassa. Järjestö teki sen perusteella viime syksynä syyttäjänvirastoon rikosilmoituksen, josta jätettiin tarkoituksella pois kaikki viittaukset Ukrainaan.

”Vaadimme syyttäjänvirastoa selvittämään sotilaiden kuolemaan liittyvät tosiseikat”, hän sanoo. ”Meille vastattiin puolentoista kuukauden kuluttua, ettei mitään rikosta ole tapahtunut, joten tutkimustakaan ei tarvita. Mutta he eivät kiistäneet meidän listamme todenperäisyyttä.”

Peredrukin mukaan listalla olevat sotilaat palvelivat kahdeksassa eri yksikössä. Hän korostaa, että kuolleita on tosiasiassa moninkertainen määrä, mutta sotilaiden vanhemmat pelkäävät turvallisuuspoliisia, eivätkä uskalla tehdä ilmoituksia kadonneista pojistaan.

”Itä-Ukrainan ruumishuoneilla on edelleen paljon tunnistamattomia vainajia. Me emme tiedä, ovatko he venäläisiä sotilaita vai paikallisia kapinallisia”, Peredruk sanoo.

Myös tilastot viittaavat siihen, että taisteluissa on kuollut poikkeuksellisen paljon venäläisiä. Sotilaiden äideille tehdään vuosittain ilmoituksia itsemurhista ja muista kuolemantapauksista armeijassa. Viime vuonna armeijan yksiköissä tapahtui kuitenkin suuri määrä selittämättömiä joukkokuolemia.

 

Pietarin sotilaiden äitien toimisto sijaitsee ränsistyneessä rakennuksessa Pietarin keskustassa Dostojevskajan metroaseman takana. Toimistossa työskentelee kymmenkunta ihmistä. He keräävät tietoja ja järjestävät avoimia keskustelutilaisuuksia.

Kokoussalin seinällä olevassa julisteessa puolustetaan nuorten miesten oikeutta siviilipalvelukseen. Seinille on kiinnitetty myös vuonna 2006 murhatun toimittajan Anna Politkovskajan sekä kadonneiden sotilaiden kuvia.

Sotilaiden äidit -nimisiä järjestöjä ja komiteoita perustettiin 1990-luvun alussa eri puolilla Venäjää puolustamaan varusmiesten oikeuksia ja terveyttä.

”Simputus oli siihen aikaan paha ongelma”, järjestön lakimies Aleksandr Gorbatšov sanoo. ”Varusmiehiä hakattiin sumeilematta, heitä pantiin käsirautoihin ja suljettiin häkkeihin. Heille annettiin sähkösokkeja ja heidän kimppuunsa usutettiin koiria.”

Gorbatšovin mukaan varusmiehiä käytettiin vielä 2000-luvun vaihteessa yleisesti orjatyövoimana. Heitä vuokrattiin yksityisille liikemiehille esimerkiksi huviloiden rakennustöihin.

”Varusmiehiä on pakotettu jopa homoseksuaaliseen prostituutioon”, Gorbatšov kertoo.

”Veimme yhden tapauksen oikeuteen vuonna 2006. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Päinvastoin me saimme itse syytteen parjauksesta. Tapaus on nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyssä.”

Varusmiesten asema ja olot ovat parantuneet viime vuosina jonkin verran. Silti järjestö saa säännöllisesti ilmoituksia väkivallasta ja simputuksesta. Myös asevelvollisten terveydenhuollossa on vakavia ongelmia. Gorbatšovin mukaan armeijaan otetaan ikäluokkien pienentyessä yhä enemmän varusmiehiä, jotka eivät ole tosiasiassa palveluskelpoisia.

 

Venäjän yhteiskunnallinen ilmapiiri on kiristynyt viime kuukausina ja myös sotilaiden äitien järjestöjä painostetaan voimakkaasti. Toiminnanjohtaja Olga Aleksejeva pelkää, että koko toiminta on vaakalaudalla. Pietarissa järjestöä syytetään ”ekstremismistä” ja yrityksestä hajottaa Venäjän armeija. Järjestön edustajia ei päästetä enää vierailemaan varuskunnissa.

Vuonna 2012 hyväksytty laki määrittelee Pietarin sotilaiden äidit ”ulkomaiseksi agentiksi”, jonka toimintaa seurataan erityisen tarkasti. Perusteluna käytettiin sitä, että järjestö on saanut jonkin verran rahoitusta YK:n kidutuksen vastaiselta komitealta ja sveitsiläiseltä kirkolliselta järjestöltä. Nyt ulkomainen rahoitus on katkaistu kokonaan järjestön omasta aloitteesta, joten tulevaisuus on valtion hyväntahtoisuuden varassa.

Myös monet muut kansalaisjärjestöt on ajettu ahtaalle. Oikeusministeriö on aloittanut prosessin ihmisoikeusjärjestö Memorialin lakkauttamiseksi. Viranomaiset ahdistelevat samoilla perusteilla myös riippumattomia ympäristöjärjestöjä, lakimiesten Jurix-järjestöä, vaalitarkkailujärjestö Golosia sekä seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajavaa Vyhod-järjestöä.

Pietarin sotilaiden äidit joutui viranomaisten hampaisiin sen jälkeen, kun järjestön perustaja ja johtaja Ella Poljakova rohkeni arvostella julkisesti Krimin valloitusta ja vaati Ukrainan kriisiin rauhanomaista ratkaisua. Myös taistelu korruptiota vastaan ärsyttää viranomaisia.

”Olemme paljastaneet, että kutsunnoista voi selviytyä rahalla”, Aleksejeva sanoo. ”Olemme toimittaneet syyttäjänvirastolle tietoja lahjonnasta, mutta se ei ole ryhtynyt asiassa mihinkään toimenpiteisiin.”

Hänen mukaansa sotilaiden äidit ja muut ulkomaisten agenttien rekisteriin merkityt kansalaisjärjestöt joutuvat selvittämään talousasioitaan jatkuvasti viranomaisille. Järjestön edustajia on kutsuttu myös sisäministeriön talousrikososaston kuulusteluihin. Lisäksi palotarkastajat ovat vierailleet toimitiloissa etsimässä syitä toimiston sulkemiseksi.

Venäjän hallitusta tukeva televisiokanava NTV leimasi viime syksynä sotilaiden äidit Yhdysvaltain ja Ukrainan hallituksen kätyreiksi.

”Ohjelmassa paljastettiin työntekijöidemme henkilötietoja. Sen jälkeen aloimme saada uhkaavia sähköpostiviestejä ja puhelinsoittoja”, Gorbatšov kertoo. ”Lisäksi autostani rikottiin ikkunat.”

Venäjän armeija on pyrkinyt salaamaan sotilaiden kuolemat Ukrainassa kaikin mahdollisin tavoin. Taktiikka on onnistunut, mielipidemittausten perusteella valtaosa venäläisistä ei tiedä, että Ukrainaan on ylipäätään lähetetty joukkoja.

Asia lipsahti julkisuuteen viime elokuun lopulla, kun Itä-Ukrainassa kuolleita sotilaita ryhdyttiin hautaamaan Viron rajan tuntumassa sijaitsevassa Pihkovan kaupungissa. Poliisi valvoi tiukasti hautajaisia ja paikalle päästettiin vain omaisia. Pihkovan paikallislehden Pskovaskaja gubernijan päätoimittaja Lev Šlosberg kirjoitti kuitenkin tapahtumasta, jonka jälkeen hänet hakattiin sairaalakuntoon.

Päätoimittaja Šlosberg on oppositiopuolue Jablokon kaupunginvaltuutettu. Hänen mukaansa pihkovalaisesta 76. kaartin laskuvarjodivisioonasta lähetettiin elokuun puolivälissä noin tuhat sotilasta Itä-Ukrainaan. He joutuivat 20. elokuuta Luhanskin lähistöllä taisteluun, jossa kuoli noin 70 sotilasta. Heistä ainakin kymmenen on haudattu Pihkovaan.

Tapahtuma herätti kiinnostusta, ja monet toimittajat ryhtyivät penkomaan asiaa. Moskovalaisen Novaja Gazetan ja pietarilaisen Fontankan toimittajat yrittivät päästä laskuvarjojääkäri Aleksei Karpenkon hautajaisiin, mutta heitä uhkailtiin ja heidän käskettiin poistua paikalta. Myöhemmin kaksi miestä pakotti heidät näyttämään passinsa ja tuhosi kuvat heidän kamerastaan.

Pihkovan erikoisjoukkojen roolista Krimillä ja Itä-Ukrainassa ei ole kerrottu Venäjän valtamedioissa. Presidentti Vladimir Putin palkitsi kuitenkin elokuussa laskuvarjodivisioonan korkealla kunniamerkillä ”erityistehtävistä Krimin palauttamisessa”. Yksikön komentaja, kenraalimajuri Aleksei Naumets on pantu sittemmin EU:n pakotelistalle.

 

Sananvapautta ja toimittajien turvallisia työoloja puolustavan kansainvälisen CPJ-järjestön (Committee to Protect Journalists) mukaan Venäjän turvallisuuspalvelujen miehet ovat vartioineet hautajaisia ja häirinneet niitä seuranneiden toimittajien työtä myös muualla Venäjällä.

Viime elokuussa Moskovan koillispuolella sijaitsevasta Kostromasta otettiin yhteyttä Pietarin sotilaiden äiteihin sen jälkeen, kun monet vanhemmat olivat menettäneet yhteyden Itä-Ukrainaan lähetettyihin poikiinsa. Asiaa ryhdyttiin tutkimaan, ja Olga Aleksejeva sai selville, että haavoittuneita sotilaita oli tuotu takaisin Venäjän puolelle Donin Rostovissa sijaitsevaan sotilassairaalaan.

Aleksejeva ja Gorbatšov matkustivat paikalle. He tekeytyivät omaiseksi ja pyrkivät tapaamaan haavoittuneita varusmiehiä ja värvättyjä sopimussotilaita.

”Näimme sotilaita, joilla oli eriasteisia haavoja vatsassa ja selässä. He aikoivat palata hoidon jälkeen rintamalle”, Aleksejeva kertoo.

”Yhden sotilaan mukaan turvallisuuspalvelun edustajat olivat kieltäneet heitä kertomasta, missä he olivat olleet. Keskusteluista kävi kuitenkin ilmi, että he olivat olleet nimenomaan Ukrainassa.”

Aleksejeva ja Gorbatšov menivät seuraavana päivänä uudelleen sairaalaan. Rakennuksen ulkopuolelle oli tuotu lisää vartijoita, eikä ketään päästetty enää sisälle. Omaisia ei päästetty tapaamaan edes lääkäreitä.

”Meille edellisenä päivänä puhunut sotilas oli heitetty ulos sairaalasta. Häntä koskevat paperit on julistettu sittemmin salaisiksi”, Aleksejeva kertoo.

Aleksejeva ja Gorbatšov jäivät odottelemaan sairaalan vastaanottoon ja näkivät, että sairaalaan kannettiin paareilla lisää haavoittuneita.

”Myöhemmin samana päivänä sairaalaan tuli miehiä, jotka esittäytyivät Venäjän turvallisuuspoliisin FSB:n edustajiksi”, Gorbatšov sanoo. ”He kielsivät sotilaita puhumasta meidän kanssamme. ”

Aleksejeva ja Gorbatšov palasivat Pietariin ja laativat julkisen vetoomuksen Ukrainan sotaa vastaan. Puolustusministeriö järjesti nopeasti vastakampanjan, jossa kaikki Itä-Ukrainassa palvelevat sotilaat komennettiin soittamaan kotiin. He soittivat tuntemattomista numeroista, sillä heidän omat puhelimensa oli otettu pois.

”Kaikki puhelinkeskustelut menivät saman käsikirjoituksen mukaan”, Gorbatšov sanoo. ”Sotilaat vakuuttivat vanhemmilleen, etteivät he olleet Ukrainassa. Samalla he kielsivät vanhempiaan puhumaan asiasta.”

Gorbatšov pitää armeijan suhtautumista sotilaisiin ja heidän perheisiinsä törkeänä. Hänen mukaansa vanhemmat joutuvat maksamaan itse kuljetukset, jos he haluavat saada kuolleet poikansa takaisin Itä-Ukrainasta. Muuten heidät haudataan hiekkaan Ukrainan arolle.