Putin potee ”kammoa aitoja vaaleja kohtaan” – Kilpailevia ehdokkaita on mutta tv-aika ja keskustelut puuttuvat

Aleksei Navalnyin vaaliboikotti syö muiden ehdokkaiden kannatusta ja tukee Putinia, sanoo politologi Boris Višnevski.

Jabloko
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Venäjän maaliskuun presidentinvaalit ovat epärehelliset ja epätasa-arvoiset, eivätkä ne ole vapaat. Kuitenkin kyse on vaaleista.” Näin linjaa pietarilainen kaupunginvaltuutettu ja politologi Boris Višnevski, joka on Venäjän ehkä länsimaisimman puolueen Jablokon avainhenkilöitä.

Jablokon aatemaailmassa yhdistyvät demokratia, markkinatalous ja sosiaalinen vastuu. Sen presidenttiehdokas, Grigori Javlinski oli samassa roolissa jo Boris Jeltisinin kaudella.

Vaalipeli ei ole kahdessa vuosikymmenessä paljoa Višnevskin mielestä muuttunut.

”Vääristyminen ei alkanut Vladimir Putinin kaudella vaan Jeltsinin aikana. Ensimmäiset vakavalla tavalla epärehelliset vaalit olivat vuoden 1996 presidentinvaalit. Silloinkin nähtiin sama kuin nyt: ehdokkaiden erilainen kohtelu ja yhden ehdokkaan selvät etuoikeudet mediassa, erityisesti televisiossa”, Višnevski sanoo.

“Jos muistelee television lähetyksiä keväältä 1996, niissä oli Jeltsin aamusta iltaan kuten nyt Putin. Aivan samoin jo tuolloin vaikutti niin sanottu hallinnollinen resurssi eli valtakoneiston käyttö ja painostus yhden ehdokkaan hyväksi.”

Putin pelkää Višnevskin mukaan paniikinomaisesti keskusteluja.

Višnevskin selitys ehdokkaiden erilaiselle kohtelulle on yksinkertainen.

”Vallassa olevat tietävät hyvin, että itse asiassa koko Putinin suosio nojaa tietoiseen informaation monopolisointiin. Jos annettaisiin toista näkökulmaa edustaville mahdollisuus mielipiteitten aitoon esittämiseen televisiossa jatkuvasti, nähtäisiin montako prosenttia jää jäljelle.”

Hän arvelee, että katastrofaalinen Putinin suosion lasku alkaisi heti mediamonopolin murtuessa.

”Kun nyt estetään normaali kilpailevien ehdokkaiden pääsy televisioon, se kertoo yhtäältä pelosta ja toisaalta tilanteen täydestä tiedostamisesta. Jos suosio olisi todella suurta ja vahvaa, mikään ei estäisi muiden ehdokkaiden esilläoloa eikä vaalikeskusteluja ehdokkaiden kesken.”

Putin pelkää Višnevskin mukaan paniikinomaisesti keskusteluja.

”Hän ei muistaakseni ole osallistunut yhteenkään keskusteluun vaalikeskusteluista puhumattakaan.”

Muutenkin Putin on Višnevskin mukaan osallistunut todelliseen vaalikampanjointiin vain kerran. Hän oli Pietarin ensimmäisen kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin vaalipäällikkö, kun Pietarissa pidettiin Sobtšakin tappioon päättynyt kaupunginjohtajan vaali 1996.

”Luulen, että juuri tämän jälkeen Putin sai täyden kammon aitoja vaaleja kohtaan. Näitä Pietarin 1996 vaaleja voi luonnehtia lähes rehelliseksi, tasa-arvoisiksi ja vapaiksi. Myöhemmin Putin on yrittänyt välttää moisen ‘virheen’.”

 

Virallinen kampanjointi mediassa alkaa kuukautta ennen vaalipäivää.

Višnevskin mukaan Javlinski on tähän mennessä päässyt muutaman kerran mediaan.

”Hän on kuitenkin näkynyt yleisvaltakunnallisilla televisiokanavilla huomattavan paljon vähemmän kuin muut ehdokkaat, kuten riippumaton Ksenia Sobtšak, kommunistien Pavel Grudinin ja äärikansallinen Vladimir Žirinovski. Asetelman havaitsee jokainen.”

Tilannetta kuvaa Višnevskin mukaan se, ettei Jablokon edustajia päästetä edes Venäjän alueiden paikallistelevisioon puhumaan vaaleista.

”On harvoja poikkeuksia. Minä voin joskus jotain muuta aihetta käsittelevässä lähetyksessä sanoa jotain vaaleista.”

Venäjän koukeroinen vaalilainsäädäntö antaa kampanjan aikana tietyn määrän media-aikaa  jokaiselle ehdokkaalle ja hänen valtuuttamilleen henkilöille. Koska Višnevski on Pietarin valtuuston jäsen, hän ei kuitenkaan voi pykälien mukaan osallistua tähän vaalityöhön televisiossa ja radiossa.

 

Kun Putinin haastajat eivät saa ohjelmiaan esiin eivätkä äänestäjät liioin pääse vertailemaan ehdokkaiden kantoja keskusteluissa, mikä voisi vaikuttaa keskivertovenäläisen mielipiteisiin?

Višnevskin mukaan siihen tarvitaan kaksi asiaa.

”Ensimmäinen on vakava elintason lasku, suurempi kuin nyt on tapahtunut. Toinen on television poliittisen sensuurin poisto. Kun Neuvostoliiton loppuvuosina molemmat tapahtuivat, kävi heti ilmi, että keskiverron neuvostokansalaisen tietoisuus alkoi muuttua vauhdikkaasti eikä suinkaan valtaapitävien eduksi.”

Višnevski uskoo, että sama toistuisi, jos Javlinski ja muutkin ehdokkaat voisivat esiintyä  jatkuvasti väestön enemmistön keskeisessä tiedon lähteessä televisiossa.

”Silloin voitaisiin vapaasti käsitellä asioita, joista nyt ei kukaan puhu julkisuudessa.”

Näitä kiellettyjä teemoja Višnevski luettelee pitkän listan.

”Keskiverokansalaisille kerrottaisiin esimerkiksi se, ettei hän voi saada normaalia asuntoa, koska maa käy sotaa Syyriassa. Samoin kerrottaisiin, ettei eläke ole pieni siksi, että maata ympäröivät viholliset vaan sen takia, että suuri osa luonnonvaroista saatavista tuloista on Putinin lähipiiriin kuuluvien henkilöiden yksityisomistuksessa.”

Myös yritysten ongelmista annettaisiin Kremlin virallisesta linjasta poikkeavaa tietoa.

”Kerrottaisiin, miten Krimin liittäminen ja Venäjän politiikka Ukrainassa ja Syyriassa on johtanut siihen, että Venäjää vastaan on otettu käyttöön pakotteita. Sen takia venäläiset yritykset ovat käytännössä menettäneet mahdollisuuden saada lännestä kohtuullisin ehdoin lainoja, joita voisi käyttää yritystoiminnan kehittämiseen.”

 

Vaikeuksista huolimatta Višnevski uskoo vaalityön merkitykseen. Perustelu on sekin yksinkertainen: hänestä Javlinski on ainoa ehdokas, joka tarjoaa aidon vaihtoehdon Putinin politiikalle.

Puolue ei ole asettanut numerotavoitteita ääniosuudesta vaan yrittää saada Višnevskin mukaan mahdollisimman hyvän tuloksen.

Jablokon ongelmaksi hän näkee kahden tulen väliin jäämisen.

”Vallan pitäjät hyökkäävät meitä vastaan mutta samoin toimivat Aleksei Navalnyin tukijat, ja Javlinkista on tullut joillekin heistä päävihollinen. Näyttää, ettei tavoitteena ole häiritä Putinina vaan alentaa Javlinskin tulosta.”

Kun lännessä on paheksuttu korruptiopaljastuksilla tunnetuksi tulleen Navalnyin ehdokkuuden estämistä, Višnevski näkee tilanteen toisesta näkökulmasta. Hänestä Navalnyin puuttuminen ehdokaslistoilta on valitettavaa mutta hänen osallistumisensa ei kuitenkaan muuttaisi periaatteellisesti vaalien luonnetta.

”Tottakai olisi enemmän poliittista kilpailua ja tulisi enemmän äänestäjiä. Kuitenkin hän oli ainoa, jonka ehdokkuus estettiin. Muuten äänestäjillä on tarjolla ehdokkaita eri näkökulmista ja valinta heidän välillään pitää tehdä.”

 

Navalnyin ajamaa vaaliboikottia Višnevski pitää vääränä taktiikkana.

”Se johtaa matemaattisesti Putinin ääniosuuden kasvuun. Kehotus puree vain Putinin vastustajiin eikä vaikuta hänen äänestäjiinsä. Lopputuloksena Putinin kannattajat menevät äänestämään mutta vastustajia menee uurnille vähemmän ja hyötyjä on Putin.”

Politologina Višnevski muotoilee haasteen toteamalla, miten Kreml tekee työtä lojaalin äänestäjäjoukon liikkeelle saamiseksi. Navalnyi puolestaan agitoi, jotta protestimieliset olisivat passiivisia.

”Navalnyin tavoitteena on demokraattisten ehdokkaiden mahdollisimman suuri häviö – erityisesti Javlinskin, jotta Navalnyi säilyttäisi itsellään tyytymättömien tuen.”

 

Lännen Višnevski uskoo suhtautuvan vaalitulokseen pragmaattisesti ellei suorastaan kyynisesti.

”Riippumatta mahdollisen väärennöksen laajuudesta länsi tunnustaa vaalitulokset ja hoitaa asioita presidentiksi valitun kanssa. Varmasti sanotaan muutamia sanoja, mutta se ei tarkoita, etteikö tunnustettaisi valittua presidenttiä.”

Višnevski muistuttaa, miten länsi on toiminut jokaisen Venäjän hallinnon kanssa, ja viittaa esimerkkinä Tšetšenian sotaan, joka alkoi Jeltsinin kaudella 1994.

”Venäjän joukkojen rikokset Tšetšeniassa eivät mitenkään vaikuttaneet lännen suhtautumiseen Venäjän johtoon. Sama koskee suhteita Putinin hallintoon. Länsi ei valitettavasti yritä rajoittaa sen toimia. Toki annetaan lausuntoja, mutta Putin ja hänen lähipiirinsä eivät ole joutuneet vakavien vastatoimien kohteiksi.”

Nämä vastatoimet eivät Višnevskin mielestä olisi edes vaikeita tai hankalasti valmisteltavia.

”Kaikkein yksinkertaisinta olisi estää Putinin lähipiiriltä, myös vaimoilta ja lapsilta mahdollisuus matkustaa länteen. Olisi hyvä kieltää ostamasta omaisuutta lännessä, kieltää liiketoiminta ja opiskelu samoin kuin terveyden hoidattaminen. Lopettaa heiltä tilaisuus varastaa Venäjällä ja käyttää rahat lännessä.”

“Äänestämättä jättävien täytyy ymmärtää, että he menettävät mahdollisuuden vaikuttaa maan tilanteeseen.”

Pohjimmaisen vastuun maan asioista Višnevski vierittää venäläisille

”Vaalitulos on kansan ratkaisu, niin äänestäjien kuin kotiin jäävien. Äänestämättä jättävien täytyy ymmärtää, että he menettävät mahdollisuuden vaikuttaa jotenkin maan tilanteeseen.”

Višnevski arvelee, että tulosta ehkä väärennetään mutta ei niin, että se vaikuttaisi ratkaisevasti. Hänestä pääasia on, kuinka paljon ja millaisia äänestäjiä lähtee uurnille.

”Lähtevätkö sellaiset, jotka pitävät muutoksia välttämättöminä, ja Putinin vastustajat? Ja äänestävätkö he opposition ehdokkaita? Jos he menevät äänestämään, toinen kierros on mahdollinen. Jos eivät mene, sekin on kansan päätös.”

”Jos joku jättää äänestämättä ja ajattelee, ettei länsi tunnusta vaaleja alhaisen äänestysprosentin takia, hän erehtyy.  Venäläisten elämään voi vaikuttaa vain heidän oma osallistumisensa vaaleihin ja sellaisten ehdokkaiden tukeminen, joiden ohjelma ja näkemykset tuntuvat omilta.”

 

Jablokon Samaran osaston johtaja Igor Jermolenko on Višnevskin tapaan lujasti sitä mieltä, että vaalityötä kannattaa tehdä.

”Vaalit ovat epärehelliset, mutta tilaisuutta osallistua niihin kannattaa käyttää sitä varten, että politiikassa olisi enemmän rehellisyyttä ja ihmiset näkisivät, että tarjolla on myös vaihtoehto.”

Lyseon johtajana toimiva Jermolenko ei liioin pelkää mahdollisia vainotoimia.

”Niissä ei ole mitään uutta eivätkä ne hirvitä. 18 vuoden aikana on ollut kaikenlaista: irtisanominen, tuomioita ja yrityksiä pidättää. Vakaumuksen puolesta toimiminen ei aina suinkaan lisää henkilökohtaista mukavuutta.”

Jotkut yrittäjät uskaltavat niin ikään antaa rahaa. Heitä on kuitenkin vähän, ja rahaa on niin ikään niukalti, muistuttaa Višnevski. Lahjoittajien nimet selviävät keskusvaalilautakunnalle annettavassa selvityksessä.

Jablokon kampanjointi nojaa paljolti juuri puolueen aktivistien ja kannattajien vapaaehtoiseen panostukseen.  Vaalityöhön saa käyttää 400 miljoonaa ruplaa eli 5,6 miljoonaa euroa, mutta Jablokon budjetti jää Višnevskin mukaan alle 200 miljoonaan ruplaan eli 2,8 miljoonaan euroon.

Tähän mennessä on käytetty hieman yli 20 miljoonaa ruplaa, noin 282 000 euroa, jotka menivät, kun kerättiin ehdokkuuden ehtona olleita kannattajien nimilistoja.


Vladimir Vladimirovitš, miksi? – Viisi kysymystä Putinille

Nämä kysymykset Boris Višnevski haluaisi esittää vaalikeskustelussa Vladimir Putinille:

1. Vladimir Vladimirovitš, miksi ette puhu totta? Miksi ensin valehtelitte, että venäläiset sotilaat eivät ottaneet osaa Krimin liittämiseen ja nyt valehtelette, ettei venäläisillä sotilashenkilöillä ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä tapahtuu Itä-Ukrainassa?

2. Vladimir Vladimirovitš, miksi maassa, jota te kutsutte energian suurvallaksi ja joka myy kaasua maailmalle, ei ole kymmenen kilometrin päässä Pietarista kaasuverkkoa, vaikka eletään 2000-luvulla?

3. Vladimir Vladimirovitš, maa saa valtaisat tulot luonnonvarojen myynnistä, mutta miksi maassa on mitättömät eläkkeet ja opettajilla ja lääkäreillä pienet palkat – mutta teidän ystävänne, jotka johtavat suuryrityksiä, kuten Gazpromia ja Rosneftiä, ansaitsevat miljoonia ruplia joka päivä? Pidättekö tätä järjestelmää  oikeudenmukaisena?

4. Vladimir Vladimirovitš, miksi te pelkäätte keskusteluja vastajienne kanssa? Miksi teidän vastustajillanne ei ole mahdollisuutta esiintyä säännöllisesti televisiossa? Miksi kaikkien teitä vastaan kritiikkiä esittävien kohdalla tapahtuu se, että heille ilmaantuu ikävyyksiä?

5. Vladimir Vladimirovitš, miksi oppositiota rahoittavaa yrityksiä vainotaan? Miksi sellaiset, jotka osallistuvat teitä vastaan pidettäviin mielenilmauksiin, joutuvat telkien taa ja te kaiken tämän tapahtuessa vakuutatte, että meillä on vapaus ja demokratia? Miksi valehtelette?