Putin näytti sisäpiirilleen, että kukaan ei ole turvassa: Entinen talousministeri sai kahdeksan vuoden tuomion

Tuomio osoittaa, että oikeuslaitoksen on täysin presidentin ohjailtavissa, sanoo tutkija Vladimir Pastuhov.

Aleksei Uljukajev
Teksti
Anne Kuorsalo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pelko ja halpa populismi ovat keskeiset työkalut Vladimir Putinin seuraavan kuusivuotiskauden vallankäytössä, arvioi Lontoossa työskentelevä tutkija Vladimir Pastuhov Republic-verkkojulkaisussa.

Pastuhov perkaa analyysissaan entiselle talousministerille Aleksei Uljukajeville perjantaina 15. joulukuuta annetun kahdeksan vuoden vankeustuomion merkitystä.

Uljukajevia syytettiin kahden miljoonan dollarin lahjuksen vastaanottamisesta Venäjän suurimman öljy-yhtiön Rosneftin johtajalta Igor Setšiniltä. Uljukajev pidätettiin marraskuussa 2016, kun hän oli lähdössä Rosneftin pääkonttorista. Hänelle oli annettu dollarit käteisenä.

Uljukajevin mukaan hänet lavastettiin syylliseksi, mutta oikeus luotti Setšinin lausuntoihin tapahtumien kulusta.

Jupakka on kytketty kiistaan öljy-yhtiö Bašneftin osakkeista. Uljukajev vastusti aluksi niiden myymistä Rosneftille, pääosin Venäjän valtion omistamalle öljy-yhtiölle. Setšinin mukaan Uljukajev vaati lahjuksia suostuakseen kauppaan.

Analyysissaan Pastuhov kiinnittää huomiota siihen, miten Putin tuki Setšiniä tiedotustilaisuudessa vain päivää ennen Uljukajevin tuomion antamista. Pastuhovin mukaan Venäjällä tarvitaan nyt oikeuden päätöksiin Putinin hyväksyntä – aivan kuten aikoinaan vaadittiin diktaattori Josif Stalinin siunaus.

Pastuhov on työskennellyt vuosia Englannissa, nykyisin University College of Londonissa.

 

Valtapiirin sisäisissä kiistoissa on Pastuhovin mukaan ratkaisevaa, millaisen vaikutuksen niiden osapuolet onnistuvat tekemään Putiniin. Syyllisyyden todistamiseen riittää Putinin poliittinen tahto. 

Setšin on onnistunut tekemään oikean vaikutuksen, Pastuhov päättelee. Niinpä hänestä on tullut vaarallisin kilpailija kaikille voždin, valtiaan, lähipiirissä toimiville. Tutkijan käyttämällä ilmaisulla vožd viitattiin myös Staliniin.

Uljukajevin osuuden oikeusjutussa Pastuhov pelkistää siihen, että hän osui kahden klaanin tulilinjalle. Toista klaania johtaa juuri Setšin, ja sitä vastassa on pääministeri Dmitri Medvedev tukijoineen. Ryhmittymät ovat käyneet sotaa vuosia eivätkä tee kompromisseja. 

Putin valitsi tilanteessa sanoman, joka on hänen omalta kannaltaa hyödyllinen. Yhteiskunnan suuntaan hän viesti taistelevansa korruptiota vastaan. Samalla hän omi opposition käyttämän aseen. Lähipiirinsä ja hallintokoneiston suuntaan presidentti puolestaan viesti, että kukaan ei ole turvassa.

 

Pastuhov tarkastelee 2000-luvun oikeusjuttuja yhtenä historiallisena kautena Putinin Venäjällä. Hän linjaa kauden alkaneen Mihail Hodorkovskin pidättämisestä ja jatkuneen Sergei Magnitskin ja Aleksei Navalnyin tapausten akutta Uljukajeviin.

Operaatio öljy-yhtiö Jukosia vastaan alkoi 2003 pääomistaja Hodorkovskin pidättämisestä. Sijoitusrahasto Hermitagen kaappauksen paljastuksiin liittyvä Magnitski kuoli 2009 moskovalaisessa vankilassa.

Korruptioon puuttunut oppositiopoliitikko Navalnyi tuomittiin valtion omistamaan Kirovles-yhtiöön liittyen 2012. Tuomiota on käytetty perusteena estää Navalnyin ehdokkuus presidentinvaaleissa.

Pastuhovin mukaan Uljukajevin tuomio on uusin huipentuma postkommunistisen sortosysteemin kehityksessä. Hän muistuttaa, että kansalaiset haluavat korruptiopidätysten jatkuvan – ja ruokahalu kasvaa syödessä.

Valtakoneiston sisällä tilanne sen sijaan on uusi. Lojaalisuus ei enää tuo turvaa sortotoimilta. Asetelma muuttaa Pastuhovin mielestä perusteellisesti järjestelmää, koska terrorin mahdollisuus koskee nyt kaikkia.

Tämä johtaa tutkijan mukaan lopulta vallan horjumiseen; vastaava tilanne oli Neuvostoliitossa Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953.

Pastuhov pitää Uljukajevin tuomiota siinä mielessä hyödyllisen, että se näyttää oikeuslaitoksen olevan täysin ohjailtavissa.

 

Enemmistö Uljukajevin tuomioita kommentoineista korostaa sen merkitystä juuri muille vallan sisäpiiriin kuuluville.

Toimittaja Oleg Kašin katsoo, että rangaistus on Putinin kauden vakavin isku “nomenklatuuralle”. Hän käyttää neuvostoajan termiä virkakoneiston ylimmästä kerroksesta.

Kašinin mukaan Uljukajev ei saanut oikeusjutun aikana tukea työtovereiltaan, koska kollegat ymmärsivät, että syytetyn penkillä voisi olla kuka tahansa.

Kašin muistuttaa, miten Putin on kaiken tämän koneiston yläpuolella: ei kuulu siihen eikä ole riippuvainen siitä. Koneisto on suojaton, kun sitä vastaan hyökkää joku, joka edustaa Putinia. Tässä tapauksessa se oli Setšin.

Monet muutkin päätyvät toteamaan, etteivät korkeat virkamiehet enää tiedä, miten voisivat välttää Uljukajevin kohtalon. Kaikki vastuu siitä, kuka on seuraava syytettyjen penkillä, on delegoitu valtion korkeimmalle päättäjälle, kirjoittaa Kirill Martinov Novaja Gazetassa. Hänen mukaansa se johtaa päätöksenteon halvaantumiseen: vastuu ratkaisuista siirretään ylöspäin, koska kaikki miettivät, kuka seuraavaksi pidätetään.

Välitön puolustusreaktio näyttää olevan se, että kaikenlaisten lahjojen vastaanotto on kielletty niin ministeriöissä kuin suurissa yrityksissäkin.

Uljukajev rikkoi valtakuvion pyhää sääntöä.

Tuomion periaatteellista merkitystä pohtii Andrei Zaostrovtsev, joka kuuluu toimilupansa menettäneen Pietarin eurooppalaisen yliopiston henkilökuntaan.

Pietarin nettilehdessä Fontanka.russa kirjoittava taloustieteilijä taustoittaa arvionsa käymällä läpi niin sanottuihin “järjestelmän liberaaleihin” kuuluneen Uljukajevin uran: Tämä oli ensin apulaisministerinä valtiovarainministeriössä 2000–2003 ja sitten Venäjän keskuspankin ensimmäisenä varajohtajana 2004–2013. Talousministerinä Uljukajev ehti olla viime vuoden marraskuuhun.

Zaostrovtsev painottaa, että vallan perustana on kansan lojaalisuus. Valta taas nojaa kahteen jalkaan, joista ensimmäisen muodostavat voimarakenteet. Niiden todellinen johtaja on Zaostrovtsevin mukaan juuri Setšin, vaikkei hän muodollisesti kuulukaan niin sanottujen silovikkien ryhmään, jonka ytimenä pidetään yleensä tiedustelupalvelun ja armeijan miehiä.

Vallan toinen jalka ovat sitten järjestelmän liberaalit eli erilaiset asiantuntijat, joiden ansioista Venäjän talous ei muistuta Venezuelan tai Zimbabwen taloutta, kuten Zaostrovtsev muotoilee.

Uljukajev rikkoi Zaostrovtsevin mukaan valtakuvion pyhää sääntöä, joka kieltää voimaryhmittymän toimien arvostelun: Uljukajev kritisoi Bašneftin siirtymistä Setšinin hallitsemalle Rosneftille.

Pietarilaisprofessori heittää ilmaan kysymyksen, tapaavatko Uljukajev ja Bašneftin yhdessä vaiheessa omistanut oligarkki Vladimir Jevtušenkov vielä vankilassa. Jevtušenkov on holding-yhtiö Sisteman pääomistaja. Rosneft on jo nostanut oikeusjutun Sistemaa vastaan.