”Pirun tytär” Marine Le Pen nousi isänsä varjosta – Nyt presidentiksi pyrkii pelkkä Marine

Nuorena Marine Le Pen toimi laittomien maahanmuuttajien asianajajana. Nyt hän haluaa laittomat siirtolaiset ulos maasta.

Marine Le Pen, Kansallisen Rintaman presidenttiehdokas. © Thibault Savary / Maxppp / MVphotos

Nyt hän hyökkää. Marine Le Pen seisoo TF1-kanavan studiossa muiden presidentinvaaliehdokkaiden rinnalla ja osoittaa Emmanuel Macronia.

”Herra Macron, te olette hullu lahjakkuus. Olette puhunut seitsemän minuuttia, ja minun on mahdotonta tiivistää ajatuksianne. Ette ole sanonut mitään! Ette mitään!”

”Täydellinen tyhjyys”, Le Pen sivaltaa.

”Madame Le Pen…”, Macron, Ranskan presidentinvaalien toinen ennakkosuosikki, yrittää väliin.

Macron on juuri puhunut Ranskan ”vastuullisesta politiikasta”, ”todellisesta eurooppalaisesta poliitikasta” ja yrittänyt selittää, että hän itse ei ”rakenna itsenäisyyttään, kuten te ehdotatte Madame Le Pen, lähentymällä Monsieur Putinia…”

”Tuo ei tarkoita mitään!”

Marine Le Pen hymyilee vinosti ja hymähtää, pyörittelee päätään ja nostaa kädet mielenosoituksellisesti kasvoilleen.

”Bravo Marine”, Youtubessa myöhemmin kommentoidaan. Tämän erän hän on voittanut.

Äärioikeistolainen Marine Le Pen tunnetaan taistelutahdostaan. Hänet tunnetaan myös yllätyksellisistä televisioväittelyistään.

Hän saattaa olla ensin aggressiivinen, täynnä vihaa ja raivoa, ja muuttua sitten hetkessä suojelevaksi ja rakastavaksi äitihahmoksi, joka haluaa pelastaa kaikki ranskalaiset – paitsi muslimit.

Mielipidemittausten mukaan Marine Le Pen on lähes varmasti Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella toukokuussa.

Samojen mittausten mukaan on lähes varmaa, että hänestä ei tule presidenttiä. Ranskan vaaliasetelma on kuitenkin historiallisen epävarma.

Le Penin luotsaama Kansallinen rintama elää kulta-aikaa. Puolue on suositumpi kuin koskaan 45-vuotisen historiansa aikana. Pari vuotta sitten se nousi ensimmäistä kertaa kansallisissa vaaleissa Ranskan suurimmaksi puolueeksi.

Amerikkalainen Time-viikkolehti on valinnut Le Penin kaksi kertaa maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

Viime vuonna Politico-verkkolehti nosti hänet toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi europarlamentaarikoksi silloisen puhemiehen Martin Schultzin jälkeen.

Mutta kuka Marine Le Pen oikeastaan on?

”Minun oli jatkuvasti puolustettava isääni.”

Marine Le Pen, 48, on poliitikko Jean-Marie Le Penin kolmesta tyttärestä nuorin, syntymänimeltään Marion.

Marine oli neljä, kun isä Jean-Marie valittiin nationalistisen Kansallinen rintama -puolueen puheenjohtajaksi. Puolueen juuret ovat uusfasistisessa Ordre Nouveau -liikkeessä.

Kärkevästä ja antisemitistisestä isästä tuli nopeasti vihattu hahmo Ranskassa. Koulussa Marine sai leiman otsaansa. ”Le Penin tytär, ”fasistin tytär”.

”Le Penin tyttärenä oleminen tarkoitti saapumista raakaan ja epäoikeudenmukaiseen maailmaan, jossa minun oli taukoamatta tarkkailtava itseäni, puolusteltava tekemisiäni, ja puolustettava isääni.”

Kun Marine oli kahdeksan, perhe Le Pen asui Villa Poirierissa, Pariisin länsiosassa. Isä Jean-Marie, äiti Pierrette ja tyttäret Marie-Caroline, Yann ja Marine.

Elämäkerrassaan À contre flots (”Vastavirtaan”) Marine Le Pen kertoo ”kauhujen yöstä” marraskuussa 1976.

Lapset heräsivät räjähdykseen. Joku oli laittanut Le Penien kotitalon alle 20 kiloa dynamiittia. Perhe menetti kotinsa, mutta kaikki talon asukkaat selvisivät. ”Me jäimme henkiin, mutta pelko jäi”, hän kirjoittaa.

Iltapäivälehdet kirjoittivat pelastumisesta ”ihmeenä”.

Poliitikkona Marine Le Pen on usein viitannut lapsena kokemaansa ”terrori-iskuun”. Hän on pitänyt tapahtumaa ratkaisevana elämässään. Politiikka alkoi elämässäni väkivallan kautta, hän on sanonut.

Tapahtuma sysäsi hänet parikymmentä vuotta myöhemmin poliittiselle uralle, isänsä perässä. Se jätti myös toisen lähtemättömän jäljen. ”Vielä tänäänkin tunnen vastenmielisyyttä terrorismia kohtaan”, hän toteaa elämäkerrassaan.

Kansallisen Rintaman perustaja Jean-Marie Le Pen kahden tyttärensä kanssa. © Alain Nogues/Sygma/Getty Images

Elämäkerrassaan Marine Le Pen kuvaa myös toista traumaattista lapsuudenmuistoaan, vanhempiensa vaikeaa avioeroa.

Äiti on lähtenyt.”

”Äiti on lähtenyt, miten niin?”

”Äiti on lähtenyt.”

”Eli mihin hän on lähtenyt?”

”Me ei tiedetä.”

”Onko hän lähtenyt viikoksi, tai kahdeksi?”

Oli vuosi 1984. Jean-Marie Le Pen oli juuri noussut europarlamentaarikoksi. Eräänä päivänä isosisko tuli hakemaan häntä koulusta ja kertoi, että äiti oli jättänyt perheen.

Marine Le Pen odotti äidin soittoa päiviä, viikkoja, sitten kuukausia. Hän oli 16. Soittoa ei kuulunut. ”Oksensin puolitoista kuukautta joka päivä”, hän on muistellut.

Äiti lähti isä Le Penistä elämäkertaa kirjoittaneen toimittajan matkaan. Media ei jättänyt perhettä rauhaan. Avioeron jälkeen äiti esiintyi Playboy-lehden kannessa alastomana, mikä oli uusi sokki tyttärelle.

Tyttären ja äidin eroa kesti lopulta 15 vuotta.

”Olin ainoa tyttäristä, joka oli vielä kotona. Jäin kahdestaan isäni kanssa, johon minulla ei ollut mitään suhdetta”, Le Pen tilittää Une ambition intime -televisio-ohjelmassa.

Le Pen on tuttu vieras ranskalaisissa keskusteluohjelmissa. Vaikeasta lapsuudesta on tullut osa hänen henkilöbrändiään, mikä yllättää, koska poliitikkona Marine Le Pen tunnetaan kovuudestaan. Ehkä Le Pen on tietoisesti yrittänyt vahvistaan kuvaa ”tavallisesta” poliitikosta, joka on kokenut ylä- ja alamäkiä, kuten kuka tahansa nainen.

Hän osaa olla myös leppoisa. Kuten nyt, kun hän istuu sohvalla ja puhuu vanhempiensa erosta toimittaja Karine Le Marchandille kuin parhaalle ystävälleen.

Marine Le Pen kiemurtelee sohvalla. Hän ei oikeastaan pidä äidistään puhumisesta, ”koska tiedän, että hän kärsii”.

Toimittaja Le Marchand katsoo vierastaan täynnä myötätuntoa. Mutta miksi äiti lähti? hän kysyy.

”Ei selitystä, ja mitä väliä!” Le Pen hyökkää.

”Nykyään meillä on superrelation, huippusuhde. Se oli hullu tarina, joka päättyi hyvin”, rauhoittunut Marine Le Pen sanoo tupakan karhentamalla äänellään.

”Media on synnyttänyt Marinen.”

Marine Le Pen oppi jo nuorena taitavaksi väittelijäksi. Isänsä tapaan hän opiskeli juristiksi. Tytär Le Pen niitti mainetta lujana, rohkeana ja taistelutahtoisena asianajajana.

”Minulle oli tapana antaa tapauksia, jotka oli jo hävitty muissa oikeusistuimissa”, hän on muistellut uransa alkuaikoja.

Ennen poliitikon uraansa Marine Le Pen toimi muun muassa laittomien maahanmuuttajien asianajajana; nykyään hän haluaa kaikki laittomat siirtolaiset ulos maasta.

Varsinaisesti tytär Le Pen rävähti julkisuuteen vuonna 2002, kun hänen isänsä oli neljättä kertaa presidenttiehdokkaana.

Marine Le Pen oli 34. Eronnut, kolmen pienen lapsen yksinhuoltaja ja Nord-Pas-de-Calais’n kunnanvaltuuston jäsen. Kaksi vuotta myöhemmin hän nousi Euroopan parlamenttiin.

Isä Le Penille julkisuus oli miinakenttä, tyttärelle taas koko ajan auki oleva baari, ”open-bar”, entinen puolueen jäsen on verrannut. ”Media on synnyttänyt Marinen”, isä on sanonut tyttärestään.

Uran ratkaiseva vuosi oli 2011. Silloin Marine Le Pen valittiin Kansallisen rintaman puheenjohtajaksi. Puheenjohtajana Marine Le Pen alkoi nopeasti rakentaa isänsä puolueesta salonkikelpoista.

Puolueen imagon normalisointi sai nimen dédiabolisation, pirunkarkoitus.

Ranskalainen media kutsui Jean-Marie Le Peniä usein sanalla le Diable, piru. Marine Le Pen sai usein kuulla olevansa La fille du diable, pirun tytär.

Imagonmuutos oli yksi tekijöistä, jotka siivittivät Kansallisen rintaman sarjaan poliittisia voittoja. Vuoden 2012 presidentinvaalit. Vuoden 2014 EU-vaalit. Vuoden 2015 aluevaalit, joissa lähes kolmannes ranskalaisista äänesti puoluetta. Silti puolue ei ole päässyt valtaan.

Samana vuonna isä ja tytär kuitenkin riitaantuivat. Marine Le Pen erotti isänsä lopullisesti puolueesta tämän rasististen lausuntojen takia. Isä taas julisti poliittisen sodan tyttärelleen ja sanoi, ettei äänestä häntä presidentinvaaleissa.

Marine Le Pen tulossa lastensa ja äitinsä kanssa äänestämästä 2011. © Frank Crusiaux/Gamma-Rapho/Getty Images

’Marine Le Pen on vaihtanut sanoja mutta ei ohjelmaa”, ovat tutkijat Cécile Auduy ja Stéphane Wahnich arvioineet. Auduy ja Wahnich ovat analysoineet yli 500 Jean-Marie ja Marine Le Penin puhetta. Niistä syntyi teos Marine Le Pen prise aux mots.

Uudesta tyylistä huolimatta tytär Le Penin ensisijainen inspiraation lähde on edelleen hänen oma isänsä, tutkijat väittävät.

Mutta isästään poiketen Marine Le Pen verhoaa radikaalit ajatuksensa tyynen olemuksensa ja tiuhaan viljelemiensä kiertoilmaisujen taakse.

Ranskalaista äärioikeistoa tutkinut Sylvain Créppon sanoo, että ”uusi Kansallinen rintama” on itse asiassa puolueen ja median yhdessä luoma illuusio.

Crépponin mukaan esimerkiksi puolueen ohjelma on pääkohdiltaan täysin sama kuin aiemmin. Siihen kuuluvat rajojen sulkeminen maahanmuuttajilta, ero EU:sta sekä ”préference national” eli ajatus siitä, että työpaikat ja yhteiskunnalliset tuet ja asunnot kuuluvat vain kantaranskalaisille.

”Minulle tämä puolue on edelleen nationalistinen ja äärioikeistolainen”, Créppon sanoo.

Tutkijoiden mukaan yksi selkeä muutos on silti tapahtunut: tytär on ottanut etäisyyttä isän antisemitistisiin puheisiin.

Jean-Marie Le Penin väite natsi-Saksan aikaisista kaasukammioista ”pienenä yksityiskohtana toisessa maailmansodassa” ei vieläkään ole unohtunut Ranskassa.

Kansallinen rintama on joutunut maksamaan isän kaasukammiopuheista kovan poliittisen hinnan, sanoo äärioikeistoon erikoistunut ranskalainen politiikan tutkija Jean-Yves Camus.

Osa Ranskan oikeistoa on itse asiassa samaa mieltä Kansallisen rintaman kanssa maahanmuuton rajoittamiseen ja identiteettiin liittyvissä kysymyksistä. Silti kukaan ei ole halunnut liittoutua avoimesti antisemitistisen ja radikaalin puolueen kanssa.

Tämä on estänyt Kansallisen rintaman valtaanpääsyn.

”Marine Le Pen ymmärsi hyvin jo 2011, että jos hän haluaa puolueensa hallitukseen, koko imago on muutettava”, Camus toteaa.

Asianajajana Marine Le Pen edusti muun muassa laittomia siirtolaisia. © Jean Pierre Fizet/Sygma/Getty Images

’Jean-Marie Le Peniä oli helppo vihata, hänen tyttärestään on vaikea olla pitämättä”, Stanfordin yliopiston ranskan kielen professori Cécile Auduy kirjoittaa Le Peneistä The Atlantic-lehdessä.

Marine Le Peniä kuvataankin usein sanalla mukava. Hän on helposti lähestyttävä. Välitön – ainakin silloin kun haluaa olla. Hauska ja huumorintajuinen.

”Ranska parka!” hän tviittaa, kun sitoutumaton presidenttiehdokas Emmanuel Macron puhuu Saksan-vierailullaan englantia.

Amerikkalaisessa 60 minutes -tv-ohjelmassa hän vastaa toimittajan kysymykseen, miksi koko vartalon peittävät burkinit pitäisi kieltää Ranskan uimarannoilla:

”Mutta eihän Ranska ole sellainen. Ei Ranska tarkoita burkineja uimarannalla. Ranska on Brigitte Bardot.”

Hän osaa olla myös yllätyksellinen. Koskaan ei voi olla varma, millainen Marine Le Pen televisioruutuun ilmestyy.

Tutkija Sylvain Créppon näkee Le Penin poliitikkopersoonassa ”tiettyä moderniutta”.

”Hän on nuorehko nainen, aktiivinen, eronnut ja elää uusperheessä olematta naimisissa.” Le Penin miesystävä Louis Alliot on entinen Kansallisen rintaman varapuheenjohtaja ja nykyinen europarlamentaarikko.

Osa Marine Le Penin ajatuksista on jopa vapaamielisempiä kuin perinteisillä ranskalaisilla oikeistopuolueilla. Hän kannattaa aborttia ja pitää itseään ”lähes feministinä”. Ranskalaiset feministipuolueet ovat kuitenkin hyökänneet näkyvästi Le Peniä vastaan.

Crépponin mukaan Le Pen vastustaa islamia ja maahanmuuttoa vetoamalla liberaaleihin arvoihin ja vähemmistöjen, kuten naisten, homoseksuaalien tai juutalaisten oikeuksiin.

”Hänen edistyksellisyydellään on suora yhteys nationalismiin”, tutkija sanoo.

Nimen häivyttäminen tuskin on sattumaa.

Le Pen onkin nostanut naiseudun osaksi vaalistrategiaansa. Vaaliblogissaan Mes carnets d’espérances (Toiveideni vihkot) hän esittelee itsensä ”vapaaksi naiseksi ja ranskalaiseksi äidiksi, joka haluaa toimia maansa eteen”.

Hän on 18–25-vuotiaiden nuorten naisten ykkösehdokas presidentinvaaleissa.

Ranskalaiset kutsuvat Marine Le Peniä tuttavallisesti Marineksi.

Marinelle ollaan myös valmiita antamaan paljon anteeksi. Oikeiston ehdokkaan François Fillonin korruptiotutkinnasta puhutaan julkisuudessa jatkuvasti. Marine Le Peniä taas odottaa vaalien jälkeen sarja poliisikuulusteluja europarlamentin avustajarahojen väärinkäytöstä. Äänestäjille tämä ei tunnu olevan ongelma.

Le Pen on nostanut pelkän etunimensä myös presidentinvaalikampanjansa tunnukseksi. ”Marine – presidentti”. Le Penin nimen häivyttäminen tuskin on sattumaa.

Vaalimainoksissa ei näy myöskään puolueen alkuperäistä tunnusta, sinipunavalkoista liekkiä. Sen on korvannut vaaleansininen ruusu, naisellisuuden symboli.

Mielipidemittausten perusteella Le Pen pääsee vaalien toiselle kierrokselle. © Michel Spingler/AP/LK

Kyetäkseen voittamaan presidentinvaalit Marine Le Penin pitäisi olla myös käytännössä ”koko kansan Marine”. Se tarkoittaisi sitä, että hänen pitäisi saada toisella kierroksella yli puolet äänistä.

Yli 50 prosenttia ranskalaisista kokee yhä, että Kansallinen rintama on uhka demokratialle, politiikan tutkija Jean-Yves Camus muistuttaa.

Hän sanoo, että ranskalaiset tuntevat Marine Le Penin rehellisyydestä ja tahdonvoimasta. Suuri osa on silti sitä mieltä, ettei hänestä ole presidentin virkaan.

Syitä on kaksi. Ensinnäkin Le Pen on äänestäjien mielestä liian kokematon, tutkija sanoo. Toiseksi Ranskassa presidenttiys tarkoittaa kansan yhdistämistä. Le Penin ohjelma ei yhdistä vaan jakaa kansan, Camus arvioi.

Minkälainen presidentti haluatte olla? toimittaja kysyi Ranskan presidenttivaaliehdokkailta TF1-kanavan suuressa vaalitentissä maaliskuussa.

”Haluan olla presidentti, joka antaa äänen takaisin kansalle”, Marine Le Pen sanoi ja nosti sormensa pystyyn.

Ranskalaiset äärioikeiston tutkijat Jean-Yves Camus ja Sylvain Créppon uskovat, että Le Penin aika saattaa hyvinkin koittaa viiden vuoden päästä.