Ongelmalapsi Eurooppa pääsi psykiatrin sohvalle – Tohtori Volkan terapoi kokonaisia kansakuntia

Burkhaan pukeutuneen naisen kavahtaminen ei tee kenestäkään rasistia, analysoi psykiatri Vamik Volkan.

Euroopan unioni
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan yhteisöllä ei mene hyvin.

Britit purjehtivat ulos yhteisöstä ja potkivat mennessään puolalaisia putkimiehiä.

Unkarilaiset uhoavat Brysselille kansallistunteen huumassa.

Puolalaiset kaivavat katolisen kirkon holveista itselleen uutta identiteettiä.

Saksalaiset hurraavat jälleen äärioikeistolaisille poliitikoille.

Amerikkalainen psykiatri ja psykoanalyytikko Vamik D. Volkan katselee potilasta myötätuntoisesti.

Virginian yliopiston psykiatrian emeritusprofessori Volkan on maailmalla tunnettu kansojen psykiatrina ja konfliktien sovittelijana. Siinä missä tavallinen terapeutti selvittää potilaansa äiti- ja isäsuhdetta, Volkan pyrkii ymmärtämään, miksi kansat kuohuvat ja missä ovat konfliktien juuret. Sitä kutsutaan psykopolitiikaksi.

Kansainvälistä tunnustusta laajasti saanut Volkan on kirjoittanut kymmeniä kirjoja, ja hän luennoi aiheesta edelleen eri puolilla maailmaa.

Euroopan unioni luotiin toisen maailmansodan jälkeen, jotta eurooppalaisten ei enää koskaan tarvitsisi kokea sodan kauhuja.

”Vanhat Euroopan maat laitettiin ikään kuin saman teltan alle ja sanottiin, että nyt te kaikki olette eurooppalaisia. Eläkää ja kukoistakaa.”

Mutta ei eurooppalaisista tullut eurooppalaisia. He pysyivät ranskalaisina, ruotsalaisina, saksalaisina ja espanjalaisina. Ehkä yhteistä identiteettiä ei edes haluttu. Yksikään komissaari tai virasto ei saanut tehtäväkseen miettiä, mikä eurooppalainen identiteetti olisi tai miten se pitäisi rakentaa.

Nyt haluttomuudesta maksetaan kovaa hintaa.

Pakolaisia syyskuussa 2015 Dortmundissa.
Pakolaisia syyskuussa 2015 Dortmundissa.

 

Volkan puhuu teltoista. Hän kehottaa kuvittelemaan suuren pyöreän teltan, vaikkapa sirkusteltan. Teltan sisällä kankaan alla on joukko ihmisiä jotka kuuluvat yhteen, heillä on sama suurryhmäidentiteetti. Yleisimmin yhteinen nimittäjä on kansallisuus. Omien telttojensa alla ovat suomalaiset, espanjalaiset, saamelaiset ja kroaatit.

Telttaa pitää pystyssä keskitolppa, kansakunnan johtaja. Kangas suojaa kaikkia sen alla olevia.

”Kun kaikki on hyvin, et mieti aamulla herätessäsi, että minäpä olen suomalainen. Suurryhmän identiteetti on piilossa, mutta läsnä koko ajan. Vasta jos koet, että jokin uhkaa identiteettiä, heiluttaa telttaa, kysymys identiteetistä nousee pintaan.”

Suurryhmäidentiteetti alkaa kehittyä varhain lapsen oman identiteetin rinnalla. Äiti ja isä siirtävät lapselle kokemuksen siitä, mikä kuuluu lapsen elämänpiiriin: keitä me olemme, mikä meitä määrittää. Määrittäviä tekijöitä voivat olla uskonto, historia, tarinat, poliittiset näkemykset.

Murrosikä niittaa suurryhmäidentiteetin pysyväksi. Sen jälkeen olet aina suomalainen, virolainen tai irlantilainen, asuitpa missä päin maailmaa tahansa.

Suurryhmäidentiteetti on ikään kuin tiedostamatta kirjottu telttakankaaseen tarinoiden, laulujen ja muisteluiden avulla.

Lapseen siirretään myös ennakkoluulot – mitkä asiat eivät kuulu meidän telttamme alle. Jo kahdeksankuinen lapsi tunnistaa, ketkä kuuluvat hänen lähipiiriinsä ja ovat turvallisia – ja ketkä ovat vieraita, joita on syytä pelätä.

”Tässä ovat ennakkoluulon juuret”, Volkan sanoo. ”On luonnollista, että me koemme, että on olemassa ’me’ ja ’nuo toiset’. Siinä ei ole mitään tuomittavaa.”

Eli jos kavahdat, kun vastaasi tulee nainen kasvot peittävässä burkassa, älä hermostu, et ole rasisti. Burka ei vain kuulu suomalaiseen kansalliskuvastoon.

”Mutta normaalit ennakkoluulot eivät saa ihmistä vahingoittamaan toisia. Pitää tapahtua jotain muuta.”

 

Jokainen muistaa uutiskuvat: satojatuhansia syyrialaisia, irakilaisia ja afgaaneja huterissa kumiveneissä merellä pyrkimässä kohti Kreikan rantoja. Ja pian jo kävelemässä valtateiden varsia halki Euroopan.

Päivästä toiseen samat kuvat ja uutispätkät. Poliitikot alkoivat puhua hallitsemattomasta maahanmuutosta, vyörystä ja pakolaisaalloista.

Myötätunto pakolaisia kohtaan hupeni monelta, tilalle alkoi nousta pelko.

Kaiken lisäksi pakolaiset tulivat maista, joista olimme vuosia saaneet seurata ahdistavia uutisia: näissä maissa räjäytettiin itsemurhapommeja, alistettiin naisia, heilutettiin fanaattisesti aseita. Toisivatko pakolaiset mukanaan kaiken tämän meidän telttamme alle?

Se jäi vähemmälle huomiolle, että ihmiset pakenivat juuri näitä samoja tekoja. Oman ryhmän identiteetti tuli ensin.

Mutta saiko miljoonan pakolaisen tulo 500 miljoonan asukkaan Eurooppaan mantereen todella näin pahoin pois raiteiltaan?

”Euroopan pakolaiskriisi oli aivan poikkeuksellinen luonteeltaan. Vastaanottoon liittyi voimakas uhan tunne”, Volkan tulkitsee.

Sitten tuli marraskuu 2015 ja terroristi-isku Pariisiin. Siitä tuli yhtäläisyysmerkki pakolaiskriisin ja terrorismin välille. Näin siitä huolimatta, että suurin osa terroristeista oli toisen sukupolven maahanmuuttajia.

Normaalit ennakkoluulot alkoivat kääntyä entistä avoimemmaksi vihamielisyydeksi tulijoita kohtaan.

Osa väestöstä ei kuitenkaan kokenut tulijoita uhkana, vaan päin vastoin toivotti tulijat tervetulleiksi. Volkan tulkitsee, että heidän oma identiteettinsä ei ollut niin vahvasti riippuvainen suurryhmäidentiteetistä.

”Yhteiskuntien sisälle syntyi syvä vastakkainasettelu. Se voi johtaa vakaviin ongelmiin, jos poliittiset johtajat alkavat käyttää pelon ja vastenmielisyyden tunteita omien poliittisten päämääriensä tavoitteluun.”

Unkarin pääministeri Viktor Orbán syyskuussa 2016.
Unkarin pääministeri Viktor Orbán syyskuussa 2016.

 

Takaisin telttaan. Ihmisjoukkoa suojaavaan telttakankaaseen on kirjottu myös ryhmän historia. Volkan puhuu valitusta traumasta ja valitusta loistosta.

Valittu trauma on yhteinen raskas kokemus, se voi olla hävitty sota, luonnonkatastrofi, nöyryytys tai voimattomuus vihollisen käsissä. Traumaa siirretään sukupolvelta toiselle. Suomen jatkosota ja Karjalan menetys täyttävät hyvin nämä kriteerit.

Valittu loisto on sen vastakohta: ylpeyttä ja mielihyvää tuottanut tapahtuma, jota pidetään yllä rituaaleilla. Suomen itsenäisyys ja sen juhliminen loistokkaasti vuodesta toiseen presidentinlinnassa on siitä oiva esimerkki.

”Näiden tarkoitus on turvata ja vahvistaa suurryhmän identiteettiä, aivan erityisesti silloin kun teltta huojuu.”

 

Sekä historiallisten traumojen että historiallisen loiston käyttö politiikassa on Euroopassa jälleen kovassa kurssissa.

Unkarin pääministeri Viktor Orbán on Volkanin mukaan tästä malliesimerkki. Orbán piti maaliskuussa 2016 puheen, jossa hurrattiin unkarilaisten rohkeudelle ja sankaruudelle vuoden 1848 vallankumouksessa ja vuoden 1956 kansannousussa.

Orbán vaati saada tietää, haluavatko unkarilaiset nyt elää orjuudessa vai vapaudessa. Uusi orjuuttaja on Bryssel, joka yrittää pakottaa Unkarin ottamaan vastaan siirtolaismassoja. Massat uhkaavat kristillistä kulttuuria ja tapoja, massojen todellinen tavoite on valloittaa Unkari, Orbán vakuutti.

”Lopulta ne käskevät meidät pakkaamaan ja lähtemään omasta maastamme”, hän varoitti kuulijoita.

Saksalaiset suhtautuivat pakolaisiin täysin eri tavalla. Maan natsihistoria määrittää edelleen reaktiot, sanoo Volkan.

Syyllisyyden perinnössään Saksa on edelleen syvästi jakautunut. On niitä, jotka yrittävät karistaa syyllisyyttä avaamalla sylinsä pakolaisille.

Ja on myös niitä, jotka kokevat edelleen olevansa kaikkivaltiaita suur-saksalaisia. ”Varsin monet saksalaiset ajattelevat sisimmissään edelleen näin.”

”Jakolinja ääripäiden välillä on niin syvä, että keskellä on lähes mahdoton olla.”

Nyt kun Saksan teltan alle tulee pakolaisia, syvälle piilotetut tunteet nousevat pintaan. Ne pääsevät esiin uusien poliittisten ääriliikkeiden kautta.

Volkan on työskennellyt psykoanalyytikkona ja psykoanalyytikkojen kouluttajana Saksassa vuosia ja hoitanut perheitä, jotka olivat hyvin lähellä natsijohtoa. Vuosi sitten ilmestyi Volkanin kirja Nazi legacy, jossa hän käsittelee juuri sitä, miten perheissä syyllisyys, salailua ja häpeä kulkevat sukupolvesta toiseen kuin psykologinen DNA – vaikka perheissä ei tapahtuneesta puhuttaisi lainkaan.

 

Entä britit? He kyllästyivät kokonaan huojuvaan eurooppalaiseen telttaan. Trauman sijasta he kaivoivat naftaliinista vanhan loiston, brittiläisen imperiumin, joka oli niin suuri, ettei aurinko koskaan sen ylle laskenut. Hovin kulta ja kruununjalokivet on piirretty jokaisen britin identiteettiin jo varhaisessa lapsuudessa ja mielikuva siitä oli helppo nostaa pintaan: ulos EU:sta ja kohti loistokasta menneisyyttä!

Samaan aikaan ulkomaalaisiin kohdistuvat viharikokset alkoivat Britanniassa lisääntyä.

”Ongelma on, että tällainen ajattelu laajenee. Ensin hyväksytään se, että Lähi-idästä tulevia voidaan syrjiä, seuraavaksi se pätee myös puolalaisiin. Ketkä ovat seuraavia?”

 Pariisin terrori-iskuissa marraskuussa 2015 kuoli 130 ihmistä.
Pariisin terrori-iskuissa marraskuussa 2015 kuoli 130 ihmistä.

 

Kansan identiteetin pönkittäminen historian voimalla ei yleensä johda tragedioihin, vaan myrsky laantuu, kun koettu uhka hälvenee.

Toisinkin voi käydä. Serbian edesmennyt johtaja Slobodan Milošević oli tästä malliesimerkki. Kun Jugoslavia alkoi hajota, hän kaivoi yli kuudensadan vuoden takaa Kosovo Poljen taistelun, nosti sen serbien historian merkkipaaluksi, mystifioi sen ja käytti sitä sumeilematta hyväkseen sytyttäessään Balkanin liekkeihin.

Eurooppa seurasi voimattomana vierestä.

 

Historia on nyt otettu käyttöön muuallakin. Turkissa presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kaivanut menneisyyden kätköistä mahtavan islamilaisen Osmani-imperiumin ja johtaa maata määrätietoisesti kohti oletettua mennyttä loistoa. Maallisen Turkin perustajan Kemal Atatürkin symbolinen murha on jo käynnissä.

Isis toimii samalla logiikalla. ”Historiasta ja uskonnosta on haettu symbolit, joita käytetään häikäilemättömästi hyväksi.”

Symboleista Isis on rakentanut taantumuksellisen islamilaisen teltan, joka vetää puoleensa erityisesti identiteettikriisissä olevia, isähahmoa etsiviä nuoria.

”Ja heitä tässä maailmassa riittää.”

Islamofobiseksi muuttunut Eurooppa, joka puolestaan hylkii siirtolaisnuoria, on ollut Isisin rekrytoijille isoksi avuksi.

 

Volkan itse syntyi maalliseen muslimiperheeseen Kyproksen turkkilaisella puolella seitsemän vuotta ennen toisen maailmansodan syttymistä. Hän muistaa yhä, kuinka lapsena piiloutui saksalaisten ilmaiskuja perheen puutarhaan kaivettuun pommisuojaan.

Volkan opiskeli lääkäriksi Turkissa ja muutti Yhdysvaltoihin erikoistuakseen psykiatriksi. Hän teki pitkän uran lääkärinä ja psykiatrina ja johtajana eri instituuteissa. Volkan on osallistunut lukuisiin rauhanprosesseihin eri puolilla maailmaa ja on ollut useita kertoja ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi.

”Kun diplomaatit yrittävät ratkoa konfliktia, oletamme että päätökset tehdään rationaalisesti, faktoihin perustuen”, Volkan sanoo. ”Todellisuudessa mielikuvat, identiteetit ja tunteet vaikuttavat olennaisesti siihen, mihin ratkaisuihin päädytään tai miksi yritykset epäonnistuvat.”

Rajat kiinni -mielenosoitus Torniossa syyskuussa 2015.
Rajat kiinni -mielenosoitus Torniossa syyskuussa 2015.

 

Koska Volkan on psykiatri, hän muistuttaa, että suurtenkin päätösten takana on aina ihminen. Ja tällä on oma lapsuutensa ja henkilökohtainen historiansa, joka on muokannut hänet sellaiseksi kuin hän on.

Miloševic´in perheessä sekä isä, äiti että äidin veli tekivät itsemurhan. Juuri suurempaa traumaa ei jälkeläiselle voi jättää.

Hitlerin isä oli väkivaltainen, ennakoimaton ja autoritaarinen alkoholisti, jonka taluttamista kapakasta kotiin nuori Adolf piti elämänsä suurimpana nöyryytyksenä.

Terroristijohtaja Osama bin-Ladenin äiti oli nuori syyrialaisnainen, joka oli kaupankäynnin yhteydessä päätynyt Saudi-Arabiaan isä-bin Ladenin haaremiin. Kun poika syntyi, äiti karkotettiin. Pikku-Osama kasvoi ympäristössä, joka vihasi äitiä ja nöyryytti lasta. Isäänsä Osama ei koskaan tutustunut.

”Vasta jumalasta Osama löysi lopulta isän, joka ei hylkää”, Volkan tulkitsee.

Laajan psykoterapeuttiverkostonsa kautta Volkan tuntee myös tämän päivän johtajien taustoja, mutta niistä hän ei voi puhua. Vinkkinä voi sanoa, että mitä autoritaarisempi johtaja, sen todennäköisemmin hänellä oli epävakaa, nöyryytyksiä täynnä oleva väkivaltainen lapsuus.

 

Tohtori Volkan on siitä ikävä lääkäri, ettei hän anna reseptiä, jolla potilas parantuisi jälleen vakaaksi ja onnelliseksi. Hänen mukaansa turvattomuuden tunne on voimakas muuallakin kuin Euroopassa, sillä globalisaatio etenee paljon nopeammin kuin mihin ihmisen mieli kykenee sopeutumaan.

Hän pitää keskeisenä ja tärkeänä sitä, että ihmistä ei tuomita siksi, että hänellä on ennakkoluuloja vierasta kohtaan. Tuomitseminen ei ennakkoluuloja vähennä.

Hän ymmärtää jopa sitä, miksi joku päättyy Suomessa heittämään kiviä vastaanottokeskusta kohti. ”Heittäjä pelkää, että hänen tuntemansa suomalaisuus on vakavasti uhattuna.”

Volkan ymmärtää mutta ei hyväksy.

”Kun ennakkoluuloista pystyy puhumaan ääneen, voidaan estää niiden muuttuminen vaarallisiksi.”

Se, että kaikki eivät koe uhkaa, voi juontaa juurensa lapsuuteen: mikä oli se psykologinen DNA, jonka vanhemmat siirsivät lapseen?

”Oliko se vakaa ja turvallinen viesti siitä, että vierasta ei tarvitse pelätä, vai virittikö se lapsen valmiiksi vaaran varalle.”

 

Professori Volkan on käynyt säännöllisesti luennoimassa Suomessa yli 25 vuoden ajan. Hän on tuttu vieras erityisesti Oulun, Turun ja Kuopion yliopistoissa.

Myös hänen vaimonsa on syntyjään amerikansuomalainen.

Syyskuussa hän kävi luennoimassa suomalaisille psykoterapeuteille Helsingissä ja kehotti heitä miettimään, mitä suomalaiseen telttakankaaseen kuuluu. Hän uskoo, että sieltä löytyvät ainakin sauna, Kalevala, mökki ja siniristilippu.

Mutta ketkä suomalaisteltan alle tänä päivänä huolitaan? Moni Suomessa syntynyt maahanmuuttajanuori kokee, että ilmapiiri on kiristynyt ja heihin on alettu suhtautua entistä karsaammin.

Nöyryytyksen tunne ja ulkopuolelle työntämisen kokemus ovat pahasta. Ei ole sattumaa, että Suomesta on lähtenyt noin 70 nuorta Isisin riveihin – muslimiväestön kokoon suhteutettuna eniten Euroopassa.

”Mitä rajummin teltta huojuu, sitä suurempi merkitys on johtajien persoonalla. Vastuullinen poliitikko tyynnyttää ihmisten mieliä ja käsittelee asioista maltillisesti. Vastuuton heittää bensaa liekkeihin.”

Sama koskee mediaa, sanoo tohtori Volkan.

Sitä, miten suomalaiset ovat tässä onnistuneet, Volkan ei lähde arvioimaan. Hän vain hymyilee lempeästi ja kohauttaa olkapäitään. ”Te tiedätte itse sen paremmin.”