Kaikkien aikojen rahariita

EU:n rikkaat ja köyhät maat kiistelevät tulevien vuosien budjetista kriisitunnelmissa. Pandemiasta selviäminen vaatisi solidaarisuutta.

Eurooppa 09.04.2020 06:00
TEKSTI SILJA LANAS CAVADA grafiikka Hannu Kyyriäinen
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel EU:n ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissä 20. helmikuuta. EU-johtajat eivät löytäneet sopua unionin pitkän aikavälin budjetista.
Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel EU:n ylimääräisessä huippukokouksessa Brysselissä 20. helmikuuta. EU-johtajat eivät löytäneet sopua unionin pitkän aikavälin budjetista. © THIERRY ROGE/ZUMA PRESS/MVPHOTOS

Pandemiabudjetti. EU-budjetti, joka selättäisi koronakriisiä ja suitsisi taloustaantumaa.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula van der Leyen yllätti 30. maaliskuuta. Hän kertoi Politico-verkkolehdelle, että aikoo antaa uuden talousarvioesityksen EU:n pitkän aikavälin budjetista vuosille 2021–2027.

”Joidenkin viikkojen sisällä”, van der Leyen sanoi.

Hän korosti haluavansa panna EU:n monivuotisen rahoituskehyksen ”ponnistelujemme ytimeen”, jotta ”voimme auttaa eniten kriisissä kärsineitä maita”. Kuten Italiaa ja Espanjaa.

Koronavirus on pannut EU-maiden keskinäisen solidaarisuuden kovempaan testiin kuin ehkä mikään kriisi aiemmin. Se on tuonut taas esiin jäsenmaiden syvät jakolinjat, yhteisten visioiden puutteen ja itsekkyyden.

EU-johtajat ovat kiistelleet videokokouksissaan siitä, miten vastata koronakriisiin taloudellisesti vai vastatako ylipäätään mitenkään.

Kriisimaat ovat vaatineet nopeampia toimia. Italia pyysi muilta EU-mailta apua ja odotti vastausta kaksi viikkoa. Kiina ehti nopeampana hätiin ja toi EU-maahan satojatuhansia hengityssuojaimia.

Tunnelma on alkanut muistuttaa kymmenen vuoden takaista eurokriisiä ja Kreikan tuesta käytyjä hankalia neuvotteluja.

Sillä erotuksella, että koronapandemiasta on veikattu Euroopan taloudelle vielä euro- ja finanssikriisiäkin kovempaa iskua.

On puhuttu jälleen jopa Euroopan unionin hajoamisesta. Tällä kertaa siitä, voisiko unioni kuolla solidaarisuuden puutteeseen. Entä jos hengityskoneet loppuvat kesken?

 

Neuvottelut kestivät 30 tuntia.

EU-johtajista koostuva Eurooppa-neuvosto oli kokoontunut tutun pyöreän pöydän ääreen sopimaan EU-budjetista. Pöydän keskelle oli aseteltu punaisia kukkasia, ehkä pelargonioita. Ehkä piristykseksi.

Oli 20. helmikuuta 2020.

Kompromissihenkeä ei tahtonut löytyä sitten millään. EU-johtajat kaivautuivat syvälle omiin kansallisiin poteroihinsa ja vaativat sieltä itselleen kuka mitäkin.

Eniten kiistaa synnyttivät budjetin koko ja eri maiden saamat maksuhyvitykset.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel oli ehdottanut kompromissia. Hän tarjosi budjettia, joka olisi 1,074 prosenttia EU:n 27 jäsenmaan bruttokansantulosta.

Rikkaat nettomaksajamaat eli frugaalit (”nuukailijat”) vaativat, että kokoluokka olisi korkeintaan yksi prosentti.

EU-komission kanta oli 1,11 prosenttia. Sen vuonna 2018 tekemä esitys monivuotisesta rahoituskehyksestä toimi neuvotteluiden pohjana.

Maksuhyvitykset ovat alennuksia, joita rikkaat nettomaksajamaat saavat, koska niiden jäsenmaksuja on pidetty liian suurina. Niiden maksuosuus EU:lle on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, muiden maiden 0,81 prosenttia. EU-komissio haluaisi, että osuus olisi kaikilla sama, noin 0,9 prosenttia.

Erityisen vaikeaksi neuvottelut teki Britannian EU-ero. Jäsenmaat riitelivät siitä, miten korvata 75 miljardin euron lovi, jonka Britannian lähtö unionista jättää budjettiin.

Pitäisikö jäsenmaksuja nyt nostaa? Vai sittenkin laskea, kuten EU:n rikkaat nettomaksajamaat vaativat?

Maataloustuet ja köyhemmille EU-maille menevät koheesiorahat ovat oma lukunsa. Komissio oli esittänyt niihin roimia leikkauksia, mutta tukia saavat maat vastustavat. Mistään ei saa leikata, ne vaativat.

Koheesiomaita ovat toistakymmentä Etelä- ja Itä-Euroopan EU-keskiarvoa köyhempää maata. Koheesiorahoilla on tarkoitus tasata unionin eri alueiden välisiä kehityseroja.

Suomi halusi kytkeä EU-tuet oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.

Michel nosti kädet pystyyn.

Kansalliset näkemykset jäivät valovuosien päähän toisistaan.

Michel tiesi etukäteen, että edessä on ”poikkeuksellisen vaikeat neuvottelut”. Hän osasi varautua.

”Mutta olen myös vakuuttunut siitä, että maalaisjärki ja päättäväisyys auttavat meitä pääsemään sopimukseen, joka hyödyttää kaikkia eurooppalaisia”, hän totesi ennen ylimääräistä huippukokousta.

Budjettisopua ei löytynyt.

 

Kului muutama viikko. Koronapandemia lamaannutti Euroopan.

Satojatuhansia ihmisiä sairastui, kymmeniätuhansia kuoli.

Korona sulki rajoja, tyhjensi EU-instituutiot, hidasti jo entuudestaan hankalia neuvotteluja Britannian EU-suhteista. Virus siirsi koko maanosan etätöihin. Ensimmäistä kertaa Euroopan parlamentin historiassa täysistunnossa käytettiin etäyhteyttä.

EU-instituutioiden ja EU-johtajien päähuomio siirtyi samalla pois unionin pitkän aikavälin budjetista. Sitä ennen se oli ollut tämän vuoden asialistan kärjessä.

Michelin odotettiin kutsuvan EU-johtajat toiseen huippukokoukseen tämän kevään aikana tai viimeistään kesäkuussa ennen Saksan puheenjohtajakautta.

Mitään ei kuulunut.

Ensimmäisenä budjetin nosti takaisin keskusteluun Euroopan komission puheenjohtaja. Liian aikaista kertoa, mitä komission uusi esitys sisältää, Ursula van der Leyen totesi.

Voi kuitenkin arvailla. Tärkeiksi nousevat aluetuet ja koheesiorahat, taas kerran.

Eniten rahaa budjetista on perinteisesti niellyt maatalous ja kalastus. Koheesiorahat ovat olleet seuraavina. Ne ovat erityisen tärkeitä Etelä- ja Itä-Euroopan EU-maille.

Van der Leyenin ilmoitusta voi pitää erityisen hyvänä uutisena koheesiomaille. Monet nettosaajamaat ovat myös koronakriisin suurimpia kärsijöitä. Koheesiomaista esimerkiksi Italia, Espanja ja Portugali kuuluvat myös yhdeksän euromaan ryhmään, joka on vaatinut euroalueen yhteisten lainojen eli koronabondien käyttöönottoa pandemian seurausten lieventämiseksi.

Yhteisiä koronabondeja ovat kannattaneet myös EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde, talouskomissaari Paolo Gentiloni ja Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn.

Pohjoisen rikkaat euromaat ovat vastustaneet. Mukaan lukien Suomi.

 

EU-budjetti ei automaattisesti sisällä ajatusta yhteisvastuusta tai jäsenmaiden solidaarisuudesta.

Budjettirahoista päättäminen on jäsenmaille myös kotimaan politiikkaa. Kun Brysselistä palataan kotiin, on oltava jotain tuomisia. Muuten ei ole takaisin tulemista.

Tällä kertaa seitsenvuotiseen budjettiin kohdistuu poikkeuksellisen paljon odotuksia ja intohimoja.

Komission tavoitteena on moderni EU-budjetti, joka keskittyy ilmastonsuojeluun ja innovaatioihin. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma Green deal on siinä tärkeä osa. Sen avulla Euroopasta pyritään tekemään ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa.

Komission esityksessä korostuvat EU:n uudet tehtävät. Kuten rajaturvallisuus, digitalisaatio ja maahanmuuton hallinta.

Rikkaat nuukailijat, eli Hollanti, Ruotsi, Tanska ja Itävalta, haluavat nekin uudistaa ja modernisoida EU-budjettia. Samaan aikaan ne vastustavat yhteisvastuun lisäämistä.

Tiukan talouskurin ryhmää johtaa Hollannin pääministeri Mark Rutte. Hän suhtautuu nihkeästi yhteisiin koronabondeihin ja pelastusrahastoksi luodun Euroopan vakausmekanismin (EVM) käyttöön.

Koheesioryhmää johtava Portugalin pääministeri António Costa on syyttänyt Ruttea siitä, että tämä uhkaa kaataa EU:n.

Tilanne Euroopassa on erikoinen.

Pohjois-Eurooppa ja Välimeren maat ovat avoimessa kahakassa. Samaan aikaa EU-maiden pitäisi löytää yhteinen taloudellinen ratkaisu pandemian seurausten lievittämiseen. Ja saada aikaan budjettisopu seuraavasta pitkän aikavälin budjetista, jotta pandemian tukitoimet voidaan turvata myös ensi vuonna.

Suomalaisen EU-virkamieslähteen mukaan jäsenmaiden pitäisi nyt kysyä, kumpi on tärkeämpää, sopia EU:n monivuotisesta rahoituskehyksestä ”asap” vai kieltäytyä kompromissista vain sen takia, että kuvittelee tällä taktiikalla saavansa muutamaa miljoonaa suuremman kansallisen kirjekuoren.

Milloin jäsenmaat kadottivat toisensa?

 

Pitkän aikavälin EU-budjetit ovat yleensä kompromisseja, joihin kukaan ei ole täysin tyytyväinen.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Charles Michelin helmikuinen esitys oli tutkijan mukaan ”paras mahdollinen kompromissi”.

”Michelin EU-budjetti on kokonaisuudessaan hyvin pieni ja selvästi riittämätön vastaamaan tämän hetken haasteisiin, ennen kaikkea covid-19-kriisiin”, sanoo Jacques Delors -instituutin vanhempi tutkija Eulalia Rubio.

Rubio pitää budjetin kokonaistason miniminä 1,11 prosenttia EU-maiden bruttokansantulosta. Se riittäisi kattamaan EU:n menoja.

Rubio ei usko, että EU:n rikkaat nettomaksajat suostuvat merkittävään budjetin korotukseen, koronaviruksesta huolimatta.

Ainakaan, jos kuluja ei merkittävästi uudelleen kohdenneta rahoituskehyksen sisällä. Sitä hänen on vaikea uskoa, koska EU:n yhteinen maatalouspolitiikka (Common Agricultural Policy, CAP) ja koheesiorahat ovat niin tärkeitä osalle jäsenmaista.

Rubio ei pidä todennäköisenä, että jäsenmaat muuttaisivat merkittävästi kantaansa myöskään siksi, että Eurooppa on taloustaantuman kynnyksellä.

”Olen realisti. Tämä kriisi ei muuta neuvotteluiden dynamiikkaa Eurooppa-neuvostossa.”

Siitä huolimatta unioni tarvitsee Rubion mielestä joustavamman ja kunnianhimoisemman budjetin vuosille 2021–2027.

”Koronakriisin pääviesti on se, että me tarvitsemme EU-budjetin, joka mahdollistaa koko Eurooppaa koskevien kriisien hoitamisen solidaarisesti”, hän korostaa.

Komission uusi ehdotus ”pandemiabudjetiksi” voi tarkoittaa monia eri asioita. Kuten InvestEU-rahaston vahvistamista. Entisen EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin luoma rahasto on ollut menestys: se on tuonut yli miljoona uutta työpaikkaa.

”Sitä voisi merkittävästi kasvattaa”, tutkija Eulalia Rubio sanoo.

EU:n koheesiopolitiikan varoja voisi suunnata monivuotisen kehyksen ensimmäisille vuosille. EU-rahojen käyttöön luoda enemmän joustavuutta.

Tähän mennessä komission puheenjohtaja Ursula van der Leyen on paljastanut sen, että uusi budjettiesitys pitää sisällään elvytyspaketin, jonka tarkoitus on taata ”koheesion säilyminen unionin sisällä solidaarisuuden ja vastuullisuuden kautta”.

Komission pitäisi tutkija Rubion mielestä tehdä talousarvioon vain hyvin perusteltuja muutoksia.

Budjettiehdotuksen muuttamiseen liittyy myös riskejä. Sopimuksesta päättäminen saattaa lykkääntyä vuoden 2020 loppuun tai vuoden 2021 alkuun.

”Se näyttää väistämättömältä”, hän arvioi.

Euroopan taloudellinen tilanne on vuoden lopussa todennäköisesti huonompi kuin tällä hetkellä.

Kompromissin löytäminen EU-jäsenmaiden kesken voi olla siksi vieläkin hankalampaa.

”EU:n budjettivarojen nettomaksajat ovat vielä vähemmän halukkaita hyväksymään korotuksia jäsenmaksuihinsa ja nettosaajat vastustavat kaikkia leikkauksia EU:n menoihin”, Rubio sanoo.

Hän myös pelkää, että EU-komissio ehdottaa jotain hyvin ”mukavaa” ja radikaalia.

”Kun Eurooppa-neuvosto tekee päätöksensä kuuden, kahdeksan kuukauden sisällä keskellä taloustaantumaa, lopputuloksena on Michelin helmikuista ehdotusta pienempi budjetti.”

”Jos emme pysty kohtaamaan kriisiä yhdessä, myös taloudellisesti, on suuri vaara, että unioni hajoaa”, meppi Petri Sarvamaa sanoo.

Keskustaoikeistolaisen EPP-ryhmän europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on huolissaan.

Hän sanoo, että EU on nyt poliittisesti käännekohdassa. Koronakriisi on tuonut mukanaan myös ”totaalisen talouden syöksyn”.

Rikkailla frugaalivaltioilla, Suomi mukaan lukien, ei olisi hänen mielestään nyt varaa tapella desimaaleista.

”Jos me emme pysty kohtaamaan tätä kriisiä yhdessä, myös taloudellisesti, tässä on erittäin suuri vaara, että unioni oikeasti hajoaa”, Sarvamaa sanoo.

”Tietysti jotkuthan olisivat siitä iloisia, minä en.”

Kriisistä selviäminen riippuu Sarvamaan mukaan siitä, löytyykö jäsenvaltioilta ymmärrystä ja tahtoa tarkastella talouskuria uudella tavalla. Nyt tarvitaan myös ”nopeita ja erittäin laajamittaisia yhteisponnisteluja”.

”Kun ollaan itsekkäitä, aiheutetaan peruuttamaton tuho koko unionin perusidealle”, Sarvamaa sanoo.

 

Oikeistopopulistisen ja EU-kriittisen ID-ryhmän meppi Laura Huhtasaari ei näe tarvetta etsiä yhteiseurooppalaista ratkaisua koronapandemiaan.

Hän ei pidä EU:n monivuotista rahoituskehystä tai koronabondeja oikeina välineinä koronan aiheuttamien taloudellisten vaurioiden korjaamiseen.

EU:n tulonsiirroista, kuten aluetuista ja koheesiorahoista, pitäisi luopua asteittain, Huhtasaari sanoo.

”Tarvittavat talouden elvytyspaketit koronan vuoksi pitää tehdä kansallisesti.”

Velkojen yhteisvastuuta lisäävät koronabondit vievät Huhtasaaren näkemyksen mukaan Etelä-Euroopan mailta ”motivaation saattaa taloutensa tasapainoon”.

”Jos Etelä-Eurooppa pitää kiinni siitä, että solidaarisuus tarkoittaa yhä suurempia tulonsiirtoja heille ja velkojen yhteisvastuuta, on vaikea nähdä muuta lopputulemaa kuin EU:n hidas mutta varma rapautuminen.”

Huhtasaari on sitä mieltä, ettei Suomen taakkaa pidä lisätä ”solidaarisuuden nimissä”.

”Kaikki paukut pitää nyt laittaa Suomen jälleenrakentamiseen.”

 

Tullakseen hyväksytyksi seitsenvuotinen EU-budjetti tarvitsee siunauksen Euroopan parlamentilta.

Parlamentin puhemies David Sassoli varoitti jo ennen koronakriisiä, että mepit eivät hyväksy Eurooppa-neuvoston ehdotusta, jos se ei ole riittävän ”kunnianhimoinen”.

Parlamentti on vaatinut EU-budjettia, joka olisi 1,3 prosentin jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta.

Se on 229 miljardia euroa suurempi kuin Michelin viimeisin ehdotus. Nuukailijoiden vaatimukseen verrattuna eroa on yli 300 miljardia euroa.

Parlamentin ehdotusta on pidetty epärealistisena. Diplomaattipiireissä jopa vitsinä.

Koronaviruksen valossa parlamentin vaatimus alkaa näyttää toisenlaiselta, jopa mahdolliselta.

Keskustaliberaalien Renew Europe -ryhmän meppi Mauri Pekkarinen kannattaa tulevan EU-budjetin kasvattamista komission esittämästä 1,11 prosentista.

Syy on se, että hän pitää parhaana ratkaisuna pandemian jälkihoitoon EU:n talousarvion kautta annettavaa hätäapupakettia.

Pekkarinen vastustaa ”erityisen lujasti” yhteisiä koronabondeja. Hän ei kannata myöskään kriisirahasto EVM:nnoin 500 miljardin euron pussin avaamista”.

Michelin kompromissiehdotuksessa Pekkarinen pitää kohtuuttomana maataloustukiin, erityisesti maaseudun kehittämiseen tarkoitettuihin rahoihin kaavailtuja leikkauksia.

Myös Suomelle on ollut tärkeää, että tässä CAP:n kakkospilarissa pidetään mahdollisimman paljon varoja.

Sen sijaan alue- ja koheesiopolitiikasta Pekkarinen on valmis leikkaamaan.

”Nythän Suomi maksaa EU:n alue- ja koheesiopolitiikasta yli kolme kertaa enemmän kuin sieltä saa!”

Esimerkiksi Italia ja Espanja haluavat yhteisiä koronabondeja epidemian jälkien korjaamiseksi. Suomi vastustaa.

Eurooppa ei ole koronaviruksen jälkeen enää entisellään.

EU on syntynyt kriisien kautta, ja aiemmin kriisit ovat pakottaneet unionia uudistumaan.

”Me emme pääse tästä kriisistä yli ilman suurta eurooppalaista solidaarisuutta”, Ranskan presidentti Emmanuel Macron sanoi 28. maaliskuuta italialaisissa päivälehdissä.

EU on hiljalleen herännyt toimiin. Komissio on ehdottanut sadan miljardin euron työllisyysturvaa, joka estää suurtyöttömyyden ja talouden pysähtymisen kokonaan. EU:n instituutiot ja jäsenmaat ovat panostaneet tukitoimiin jo 2 770 miljardia euroa.

EU:n seitsenvuotinen budjetti odottaa yhä pöydällä. Budjettineuvottelut ovat jo nyt enemmän myöhässä kuin koskaan, EU-komissiosta viestitään huolestuneena.

Riski siitä, että neuvottelut päättyvät vuoden lopussa tuloksettomina, kasvaa koko ajan.

Koronakriisistä eniten kärsineelle Italialle ja Espanjalle se olisi painajainen. Maat voisivat jäädä kokonaan ilman koheesiorahaa ensi vuonna.

Euroopan parlamentin budjetista vastaavat mepit ovat vaatineet pikaisesti valmiussuunnitelmaa, joka astuisi voimaan vuoden 2020 alussa.

Sen avulla EU voisi vastata koronapandemian terveydellisiin ja taloudelliseen seurauksiin, vaikka uudesta budjetista ei vuoden loppuun mennessä syntyisikään sopimusta.

Avainsanat
Sisältö