”Olisinko tässä virassa, jos joisin aamupalaksi konjakkia” – Jean-Claude Juncker läpsii, suukottaa ja rakastaa Eurooppaa

Euroopan komission puheenjohtajan kausi ei ole mennyt kuten piti.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Se oli iskias.

Pahat selkäkivut iskivät Jean-Claude Junckeriin kesken Nato-huippukokouksen heinäkuussa 2018.

Euroopan komission puheenjohtaja kompuroi kameroiden edessä niin, että Hollannin ja Portugalin johtajat joutuivat tukemaan häntä.

Itsepintaiset huhut alkoivat taas. Juncker oli vasta päässyt kommentoimasta alkoholinkäyttöönsä liittyviä puheita.

“Minulla on vaikeuksia kävellä. En ole humalassa. Minulla on iskias”, hän sanoi horjahdeltuaan vierailulla Irlannin parlamentissa.

“Olisin mieluummin humalassa. Hah!”

Vuonna 1989 sattuneen liikenneonnettomuuden jälkeen Junckerin jalat eivät ole oikein kantaneet.

Hän on kertonut kahden viikon koomasta ja puolen vuoden pyörätuolista monta kertaa, myös ranskalaisen Libération-lehden haastattelussa.

Siinä toimittaja kuvailee, kuinka Juncker kiistää väitteet alkoholismistaan lounaalla, johon kuuluu kevyt salaatti ja neljä lasia samppanjaa.

“Olisinko tässä virassa, jos joisin aamupalaksi konjakkia”, puheenjohtaja kuittasi.

 

Jean-Claude Junckerista tuli Euroopan komission puheenjohtaja vuonna 2014.

Se oli 14. kerta, kun kansa on valinnut hänet, ja viimeinen.

Syksyllä 2017 Juncker ilmoitti saksalaisella radiokanavalla, ettei asettuisi ehdolle enää vuoden 2019 eurovaaleissa.

Hän jättää komission 64-vuotiaana.

Viisi vuotta sitten Junckerin pitkä ura Luxemburgin pääministerinä päättyi skandaaliin ja eroon.

Maan tiedustelupalvelu SREL oli salakuunnellut poliitikkoja ja yritysjohtajia. Pääministerinä Juncker oli virallisesti vastuussa SREL:stä, joka oli salakuunnellut häntä itseäänkin.

Parlamentti äänesti hänen luottamuksestaan. Se ei ollut mennyt, mutta Juncker halusi silti lähteä.

Terästehtaan työntekijän pojasta oli tullut juristi, sitten kristillissosiaalisen puolueen poliitikko ja yksi maailman pisimpään hallinneista demokraattisesti valituista johtajista.

Valmistuttuaan yliopistosta Juncker eteni poliittisella urallaan nopeasti työministeriksi ja EU-tehtäviin. Hän oli 1990-luvun alussa mukana kehittämässä euroa.

Hän toimi Luxemburgin pääministerinä vuodesta 1995 vuoteen 2013 ja kantoi osan ajasta myös valtiovarainministerin salkkua.

Vuosina 2005–2013 Juncker johti myös euromaiden valtiovarainministereistä koostuvaa euroryhmää.

2000-luvulla hän kehitti eurokriisiin tukilainapaketteja ja sovitteli jäsenmaiden välisiä erimielisyyksiä.

Nyt hän on neljän vuoden ajan ollut Euroopan kasvot. Komission puheenjohtaja edustaa EU:ta kansainvälisissä neuvotteluissa.

Keskiviikkona 25. heinäkuuta 2018 Juncker yrittää ratkoa kauppasotaa, joka uhkaa puhjeta Yhdysvaltojen ja muun maailman välille. Hän tapaa presidentti Donald Trumpin Washingtonissa.

 

Video: Jean-Claude Juncker vastaanottaa Viktor Orbánin EU:n huippukokouksessa. Lähde: Euronews/Youtube.

 

“Diktaattori tulee.”

“Hei diktaattori”, Juncker tervehti Unkarin pääministeri Viktor Orbánia vuoden 2015 EU-huippukokouksessa Riiassa.

Komission puheenjohtaja tarjosi samassa kokouksessa solmiotaan Kreikan kravatittomalle pääministerille Alexis Triprasille, kuittaili Euroopan alueiden komitean puheenjohtajalle Karl-Heinz Lambertille lihavuudesta ja taputteli tämän vatsaa, läpsi entistä varamiestään ja suuteli Belgian pääministerin kaljua päätä.

“Juncker on tunnettu epämuodollisesta tyylistään”, hänen edustajansa sanoi myöhemmin.

Tasapaino-ongelmien ja tyylinsä vuoksi “Juncker vai humalassa” -vitsailusta on tullut yksi EU-journalismin lajityyppi, etenkin brittiläisissä iltapäivälehdissä.

Niissä Juncker on vakoiluskandaalissa ryvettynyt epävakaa, sairas, juopotteleva ja ketjussa tupakoiva Britannia-vihaaja, joka edustaa kaikkea, mikä EU:ssa on vialla.

Juncker vastustaa rusinoiden nyppimistä pullasta. Hän on ollut solidaarisen Euroopan ja EU-integraation puolestapuhuja. Ei erityissopimuksia, ei valikointia, vaan yksi Eurooppa, yksi valuutta, yksi puolustus, yksi johtaja.

Kun hänet valittiin tehtävään vuonna 2014, Ison-Britannian pääministeri David Cameron vastusti nimitystä voimakkaasti. Hän uhkasi, että Britannia lähtisi, jos Juncker saisi paikan.

Juncker oli liian Britannia-vastainen, liian liittovaltiomyönteinen. Cameron vaati puheenjohtajavalinnasta äänestystä Eurooppa-neuvostossa.

26 jäsenmaata äänesti Junckerin puolesta, vastaan olivat Cameron ja Unkarin pääministeri Orbán.

 

Juncker asetti kaudelleen 10 tavoitetta.

Ne tähtäsivät unionin sisämarkkinoiden voimistamiseen ja yhtenäistämiseen, EU:n demokratisoimiseen, oikeusjärjestelmän vahvistamiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään.

Pian EU:ta horjuttivat pakolaiskriisi, Kreikan uuden talouskriisin uhka, terrori-iskujen aalto ja brittien eropäätös.

Niistä huolimatta komissio oli vaalikauden puoliväliin mennessä alkanut toteuttaa kahdeksaa kymmenestä lupauksesta.

Komissio lupasi purkaa byrokratiaa. Europarlamentin tutkimusyksikön EPRS:n mukaan se oli vaalikauden puoliväliin mennessä perunut 109 lakiehdotusta, purkanut 48 olemassa olevaa lakia ja yksinkertaistanut 137 säädöstä.

EU:n luomien sääntöjen määrä kasvaa yhä, mutta hitaammin kuin ennen.

TTIP-kauppasopimus kaatui, mutta EU sai sovittua kaupasta Japanin, Kanadan ja Ukrainan kanssa. Sen sijaan luvattuja yhtenäisiä digitaalisia sisämarkkinoita ja palvelumarkkinoita ei ole saatu valmiiksi.

Silti Junckerin kausi oli, ainakin joiltakin osin, onnistunut, Politico arvioi syksyllä 2017.

Euroopan äärioikeiston vaalimenestys on laantunut.

Uutta velkakriisiä ei ole tullut.

Pakolaisia tulee yhä, mutta murto-osa vuoden 2015 lukemista.

Euroopan unioni on edelleen kasassa.