Nälkäisten kylä

Suomalaiset pakenivat katovuosia Jäämeren rannalle. Sen jälkeen Pykeijan löysivät myös natsit, pakastelaivat ja Stalinin herkut.

Pykeijan kylässä on vajaat 200 asukasta.

Yatzy-pelin noppa lentää kaaressa vanhainkodin muovilattialle. ”No voi että, miten se nyt noin menhi”, Kalle Salmi ihmettelee.

Kalastajalla on kalastajan kourat. Kun niillä on 70 vuotta irrottanut kaloja jäisistä verkoista, sormet taipuvat huonosti noppapeliin.

”Ei haittaa”, toppuuttelee hoitaja Hanne Ingilæ ja kumartuu lattialle. Peli jatkuu.

Pykeijan kylän vanhainkodissa on tänään hyvä päivä. Aurinko paistaa, uuniturska tuoksuu. Asukkaat vilkuilevat suuren ikkunan suuntaan. Siitä näkee Jäämeren, sataman ja vanhan kalatehtaan. Niiden ympärille on kietoutunut liki yhdeksänkymppisten Kalle ja Linnea Salmen elämä alusta asti. Ja heidän vanhempiensa ja isovanhempien elämät.

Jos Linnea Salmi ja muut kalastajien vaimot eivät olisi nyt kiinni noppapelissä, he istuisivat keittiön pöydän ääressä antamassa hoitajille parhaita kalan perkaamis- ja paisto-ohjeitaan. He ovat jo iäkkäitä ja unohtelevat yhtä jos toista, mutta kalan he tuntevat.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sisältö