Lihatuotteita, joissa ei ole lainkaan lihaa – Michelin-kokkikin erehtyi

Hollantilainen ”teurastamo” valmistaa tuotteensa soijasta, lupiinista ja vihanneksista.
Eurooppa 24.2.2014 08:15

© De Vegetarische Slager

Ensin oli yksi liike Haagissa. Kyltti De Vegetarische Slager (kasvipohjainen teurastamo) ja nokkela logo, jossa nainen on porkkananipun ja lihaveitsen kanssa.

Sisällä DVS-kaupassa myydään vegaanista ”kanaa”, tismalleen raa’alta jauhelihalta näyttävää kasvisversiota sekä ”tonnikalaa”, ”savumakrillia” ja pian myös ”mustekalaa”, jotka eivät sisällä lainkaan mereneläviä.

 

Soijaproteiinista valmistettuja kasviperäisiä lihankorvikkeita löytyy suomalaisistakin kaupoista niin nugetteina, ”jauhelihana” kuin fileinäkin. Vaaleaa lihaa muistuttava quorn perustuu sieniperäiseen mykoproteiiniin.

Kiinassa on tehty tuhansia vuosia vehnägluteenista seitania, joka pystyy jäljittelemään jopa lihan säikeistä rakennetta.

Lihajäljitelmiä on kritisoitu siitä, että ne ovat pitkälle prosessoitua ruokaa, jossa on usein paljon lisäaineita. Monia epäilyttää myös soijan runsas käyttö.

 

Useimmat DVS:n tuotteet on valmistettu soijasta tai lupiinista, uusimmat ”naudansuikaleet” ja pekonikuutiot pelkästään vihanneksista, käytännössä herneistä. Kalaa jäljittelevät tuotteet saavat makunsa merilevästä.

”Meitä ei pidä verrata vanhantyylisiin lihajäljitelmiin, sillä meidän tuotteemme ovat ehdottomasti lihaa parempia”, sanoo Niko Koffeman vaatimattomasti.

Koffeman on paitsi yksi De Vegetarische Slagerin perustajista myös eläinpuolueen (Partij voor de Dieren) edustaja Hollannin parlamentin ylähuoneessa.

DVS:n lihattomat lihapullat voittivat yli 40 osallistujan joukosta pronssia Hollannin paras lihapulla -kilpailussa. Kolmen Michelin-tähden el Bulli -ravintolan kokki Ferran Adrià ei erottanut yrityksen tuotteita aidosta lihasta.

The New York Times on ylistänyt De Vegetarische Slagerin tuotteita useampaan otteeseen. Lehden ruokatoimittaja Mark Bittman on ehdottanut, että voisimme kaikki syödä eettisemmin käyttämällä vähemmän lihaa ja enemmän lihajäljitelmiä.

”Miksi valjastaa kanapoloinen lihantuotantokoneeksi, kun voi laittaa koneen tuottamaan kanaa muistuttavaa ’lihaa’?” Bittman kirjoitti.

Toisin kuin perinteisillä lihajäljitelmillä, De Vegetarische Slagerin kohteena ovat kasvisruokailijoiden sijaan fleksitaristit, jotka haluavat vähentää lihansyöntiään.

Hollannissa ympäristöasiat ovat tapetilla jatkuvasti ja eläinten- ja luonnonsuojelujärjestöillä on selvästi enemmän äänivaltaa ja uskottavuutta kuin Suomessa.

 

Muutama vuosi perustamisensa jälkeen De Vegetarische Slager on laajentunut huimaa vauhtia.

Yrityksen ”lihattomia lihoja” myydään yli tuhannessa ruokakaupassa Hollannissa ja Belgiassa. Niitä kokataan naistenlehdissä ja huippuravintoloissa. Tuotteilla on Suomessakin yksi maahantuoja, joka myy niitä joissain turkulaisissa ja helsinkiläisissä kaupoissa.

”Tällä hetkellä neuvottelemme tuotteidemme saamisesta myyntiin muun muassa Yhdysvaltoihin, Brasiliaan, Intiaan ja Australiaan. Tavoitteemme olla maailman suurin teurastamo”, Koffeman sanoo.

 

Syötäväksi kasvatetut -kirjan kirjoittanut taloustoimittaja Elina Lappalainen epäilee, löytyykö tuotteille markkinarakoa Suomessa.

”Kaikki pyrkimykset korvata edes osa eläinproteiinista kasviperäisillä proteiineilla ovat hyväksi. En kuitenkaan usko, että näistä tuotteista olisi massan suosikeiksi Suomessa – ellei joskus vuosikymmenten päästä, jos kuluttajien arvoissa tapahtuu jotain mullistavaa.”

Lappalainen kokeilisi tuotteita mielenkiinnosta, mutta ei usko olevansa varsinaista kohderyhmää.

”Saattaisin joskus käyttää korvatakseni niillä lihaa jossain ruoassa. Mutta arvostan prosessoimattomia raaka-aineita ja haluan kokata itse, valmisruokia tai pakasteita ei tule käytettyä muutenkaan.”

 

Eläinystävällisempiä vaihtoehtoja lihalle etsitään myös toisella puolella Hollantia.

Maastrichtin yliopistossa tutkitaan lihan valmistamista laboratoriossa kasvatettavista naudan lihassoluista. Petrimaljapihviä maistatettiin toimittajilla ensimmäistä kertaa viime vuonna.

Koffemania kilpailija ei huolestuta.

”Laboratorioliha oli loistava idea Winston Churchilliltä vuonna 1936, mutta nykyaikana se on kuolleena syntynyt ajatus.”

Maastrichtin yliopisto arvioi, että ensimmäisen sen valmistaman hampurilaispihvin hinnaksi muodostui noin 250 000 euroa. He uskovat saavansa tuotteen markkinoille 10–20 vuoden sisällä. Kasvislihalla on siis vähintään etumatkaa.