IKUINEN SOTA

Itä-Ukrainan taistelut jatkuvat Minskin rauhansopimuksesta huolimatta. Sodassa on kuollut jo yli 10 000 ihmistä.

separatistit
Teksti
Suomen Kuvalehti
Kuvat ja teksti
Niklas Meltio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ukrainan itäisellä rintamalla käydään kylmää asemasotaa. Hallituksen joukot ovat lähimmillään vain 150 metrin päässä Venäjän tukemista separatisteista. Etulinja ympäröi Donetskia kolmelta suunnalta: pohjoisesta, lännestä ja lounaasta.

Huhtikuu on kylmä ja märkä, välillä sataa jopa lunta. Sotilaat ovat olleet asemissaan vuodesta 2014. Periaatteessa joukkoja vaihdetaan välillä pois etulinjasta, mutta osa ei ole käynyt kotonaan yli puoleen vuoteen.

Sotilaat ovat väsyneitä ja turhautuneita. He ovat jumissa, etulinja ei liiku mihinkään. Tätä sotaa ei voiteta taistelukentällä. Tarvitaan poliittinen ratkaisu.

Tykistötuli katkaisee hiljaisuuden, sitten on taas äänetöntä. Päiväsaikaan separatistien tarkka-ampujat pitävät huolta siitä, että hallituksen joukkojen päät pysyvät alhaalla. Yöllä ovat vuorossa tykistö ja kranaatinheittimet.

Oikea sektori on vapaaehtoisjoukko, jota Ukrainan armeija aseistaa. Heidät on komennettu aivan etulinjaan tykinruoaksi. Varsinaisen armeijan sotilaat ovat taaempana.

Minskin sopimuksen mukaan täällä pitäisi olla tulitauko, mutta separatistit tulittavat armeijan asemia ja Ukrainan sotilaat vastaavat havaitessaan vihollisen liikkeitä.

Tukikohdat ovat vaurioituneet pahasti, mutta taistelijat ovat tottuneet kaivautumaan tykistön ulottumattomiin.


Niklas Meltio

Kuvajournalisti Niklas Meltio, 38, seurasi Itä-Ukrainan taisteluja Donetsekin rintamalla huhtikuun loppupuolella. Talvella 2014 hän kuvasi Maidanin vallankumousta ja kävi sen jälkeen sekä Krimillä että Itä-Ukrainassa.

Viime vuosina Meltio on kuvannut pääsasiassa Syyrian ja Irakin sisällissotia. Hän on saanut useita kansainvälisiä palkintoja.

Oikean sektorin taistelija ampuu kranaatteja Marinkan etulinjassa 15. huhtikuuta 2017.
Oikean sektorin taistelija ampuu kranaatteja Marinkan etulinjassa 15. huhtikuuta 2017. © Niklas Meltio

Etulinjan takana siviilien elämä jatkuu. Kotiseudulleen jääneet ihmiset ovat jatkuvassa hengenvaarassa. Suurin osa kaupoista on suljettu ja alue muistuttaa rikkinäisine ikkunoineen aavekaupunkia. Muutaman sadan kilometrin päässä koko sota tuntuu unohtuneen.

Marinkan rintamalla Oikean sektorin komentaja Diesel käskee joukkojaan pitämään asemansa. Hän kehottaa välttämään ampumista kunnes vihollisen tarkka sijainti saadaan selville.

Dieselin mukaan Oikealla sektorilla ei ole tarpeeksi aseita vihollisen lyömiseen. Hän arvelee, että Kiovan hallitus pyrkii juuri tähän. Se haluaa pitää Oikean sektorin talutushihnassa kuin koiran.

Kuvagalleria yllä: klikkaamalla kuvaa näet seuraavan.

 

Oikean sektorin sotilaille ei makseta palkkaa, he taistelevat periaatteen vuoksi. Dieselin joukkoon kuuluvan Maksimin vaimo odottaa kotona raskaana. Hän on pyytänyt miestään liittymään Ukrainan viralliseen armeijaan, jossa saisi kuukausipalkan ja muita etuja.

Mutta Maksim ei suostu, hänelle kysymys on kunniasta ja veljeydestä. Armeijassa hänet sijoitettaisiin rivimieheksi kauas etulinjassa olevista veljistään.

”Se ei ole vaihtoehto”, hän sanoo. ”Löydän kyllä jonkin toisen tavan tukea perhettäni.”

Rajuimmat taistelut käydään nyt etelässä. Myös pohjoisella rintamalla sijaitsevaan Avdiivkan kaupunkiin tehdään päivittäin hyökkäyksiä, se pysyy hallituksen joukkojen tärkeänä linnoituksena Donetskin kaupungin vieressä.

 

Maksim tupakalla ennen vartiovuoron alkua 17. huhtikuuta 2017. Hänen vaimonsa odottaa lasta.
Maksim tupakalla ennen vartiovuoron alkua 17. huhtikuuta 2017. Hänen vaimonsa odottaa lasta. © Niklas Meltio
Ukrainan armeijan sotilas leikkaa toverinsa hiuksia Novotroisekessa muutaman sadan metrin päässä etulinjasta 12. huhtikuuta 2017.
Ukrainan armeijan sotilas leikkaa toverinsa hiuksia Novotroisekessa muutaman sadan metrin päässä etulinjasta 12. huhtikuuta 2017.

Avdiivka on tuhottu, ei ole sähköä, ei ole vettä, ei ole lämpöä. Pahin ongelma on jatkuva tykistötuli.

Anna Velitško asuu etulinjan takana. Rakennuksessa on 136 huoneistoa, mutta siinä asuu enää 18 ihmistä. Taloa on tulitettu jo pari vuotta, koska se sijaitsee niin lähellä rintamaa.

”Minulla ei ole muuta paikkaa, johon voisin mennä”, Velitško sanoo. ”Poikani on seitsemänvuotias, ja minulla on työni koksitehtaalla.”

Hän asuu kahdestaan poikansa kanssa. Hänen miehensä työskentelee Slovjanskissa. Hänen veljensä hirtti itsensä talvella asunnon keittiössä.

Ikkunat on suojattu hiekkasäkeillä. Talossa on kuitenkin valoa ja lämpöä, sillä vapaaehtoiset lahjoittivat äskettäin generaattorin.

Kuvagalleria yllä: klikkaamalla kuvaa näet seuraavan.

Vasili Nišinski haudattiin Berestivetšissa 23. huhtikuuta. Hän sai surmansa kranaattitulituksessa.
Vasili Nišinski haudattiin Berestivetšissa 23. huhtikuuta. Hän sai surmansa kranaattitulituksessa. © Niklas Meltio

Sunnuntai 23. huhtikuuta. Ihmiset juhlivat pääsiäisen päättymistä.

Berestivetšin hautausmaalla ei juhlita. Muutama päivä sitten kranaatti osui 72. prikaatin asemiin. Konekivääriampuja Vasili Nišinski, 28, on toinen kuolleista. Hänen vaimonsa, äitinsä ja isänsä itkevät, vainaja makaa arkussa lähes tunnistamattomana.

Pian hänet lasketaan hautaan sukulaistensa viereen.

Nišinskin setä kiroaa sotaa ja hallitusta, joka komentaa nuoret pojat sotaan tekemättä mitään tilanteen muuttamiseksi.

”Miksi he eivät yksinkertaisesti käske puhdistamaan Ukrainaa separatisteista ja tekemään tästä lopun kertaheitolla?”

Sitten hän kävelee pois ja purskahtaa itkuun.

Kuvagalleria yllä: klikkaamalla kuvaa näet seuraavan.