Koodaavat pikkulapset ja Euroopan startup-ennätys – Viro muutti Neuvostoliiton perinnön digi-ihmeeksi

Viro on onnela, joka kasvaa niin että osaajat loppuvat kesken. Vai onko?

digitalisaatio
Teksti
Katri Merikallio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Pojat retkottavat raidallisilla säkkituoleilla luokkahuoneen perällä ja räpläävät kännyköitään. Kun fysiikan tunti alkaa, he kampeavat pystyyn vaivalloisesti niin kuin vain 13-vuotiaat osaavat.

Opettaja Jonas Nahkor heijastaa luokan seinälle Youtube-videon. Siinä meteoriitti iskee vuonna 2013 Tšeljabinskin kaupunkiin Itä-Uralilla. Pojat alkavat pohtia opettajan kanssa, mitä oikeastaan tapahtuu, kun meteoriitti rikkoo ilmakehän ja iskeytyy maahan. Kännyköillä lasketaan, mikä oli iskeytymishetkellä meteoriitin nopeus.

Viereisessä huoneessa on neppisauton näköisiä oransseja minirobotteja, jotka oppilaat ovat ohjelmoineet kulkemaan ensin alustan vihreää, sitten keltaista ja lopulta punaista viivaa pitkin. Ohjelmoijat itse ovat parhaillaan tulostamassa suunnittelemiaan esineitä alakerran 3D-printterillä.

Väätsa on 700 asukkaan kylä keskellä Viroa. Sinne vie kuoppainen tie, jonka molemmin puolin harmaat pellot lilluvat veden alla. Neuvostoaikaisesta kerrostalosta ikkunat on lyöty sisään.

Väätsan peruskoulu on periaatteessa tavallinen 127 oppilaan kyläkoulu. Monen lapsen perheessä vaatimaton elanto tulee pellolta, osalle työttömyyskassasta. Koulu eroaa muista kouluista siinä, että rehtori Margo Sootla teki aiemmin työtä sisäministeriön it- ja telekommunikaatiokeskuksessa.

”Me haluamme luoda niin hyvän it-ymmärryksen lapsille kuin ylipäätään on mahdollista”, sanoo Sootla. ”Edes maatilalla ei enää pärjää ilman niitä taitoja.”

Väätsassa ei riitä, että lapsi oppii käyttämään Wordia ja Exceliä, vaan hänen pitää ymmärtää, miten tietokone, netti tai satelliitti toimii. Ja osata ohjelmoida koneita itse. Siinä koulun tytöt ovat erityisen lahjakkaita.

”Rehtorin on osattava katsoa kulman taakse, mitä Viron lapset tarvitsevat tulevaisuudessaan pärjätäkseen”, Sootla sanoo.

Edellisellä viikolla koko koulu piti energiapäivän. Aamulla kotona reppuun pantiin vain kännykät ja koulusta saadut iPadit. Oppilaat loivat päivän ajaksi energiantuotannon miniyhteiskunnan. He laskivat, kuinka paljon koulun omat aurinkopaneelit ja tuuliturbiinit tuottavat sähköä, ja ”myivät” sitä. Koulun monitoreista he seurasivat luokkahuoneiden hiilidioksidipitoisuuksia ja sähkönkulutusta.

”Nivoimme yhteen maantiedon, biologian, fysiikan ja kemian. Haluamme, että lapset oppivat ratkomaan asioita ja ymmärtävät kokonaisuuksia, myös teorian suhdetta todelliseen elämään”, fysiikan opettaja Jonas Nahkor sanoo.

Väätsän kyläkoulussa saa juosta, kiivetä ja chattailla. © Niclas Mäkelä

Maailmalla puhutaan pienen Viron ihmeestä. Viime vuonna Virossa oli rekisteröitynä 400 varhaisvaiheessa olevaa startup-yritystä – tiettävästi enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa asukasta kohti. Viro myös nousi talouslehti The Economistin vuoden valtio -finalistiksi. Kriteerinä oli, mitkä maat kehittyivät eniten vuonna 2016. Finaaliin valikoituivat myös Kiina, Kanada ja Kolumbia, joka voitti.

Mutta Virossa kyse ei ole ihmeestä. Viro päätti jo varhain, että digiloikka on se keino, jolla elintasokuilu muuhun Eurooppaan ja erityisesti Pohjoismaihin kurotaan kiinni.

Digiloikka edellytti katseen kääntämistä lapsiin ja kouluun.

Kulman taakse on osattu katsoa Väätsan lisäksi monessa muussakin virolaiskoulussa. Kun tuoreimmat Pisa-tulokset julkistettiin viime vuoden lopulla, virolaiset hämmästyivät itsekin: virolaiset 15-vuotiaat ovat Euroopan parhaita ja maailman 3. parhaita biologiassa, maantiedossa, fysiikassa ja kemiassa. Matematiikassa he ovat Euroopan 2. parhaita Sveitsin jälkeen.

Lukemisessa virolaiset tulevat kolmansina heti Suomen ja Irlannin perässä.

Päinvastoin kuin Suomessa virolaistyttöjen ja -poikien välinen ero lukemisessa on kuroutunut yhä pienemmäksi.

Tulokset ovat kaiken kaikkiaan parantuneet tuntuvasti vuodesta 2006, jolloin Viro ensimmäisen kerran osallistui Pisa-testeihin.

Erityisen mielenkiintoista on se, että nuoren perhetausta vaikuttaa testitulokseen vain vähän. Sosioekonomisesti alimmasta ryhmästä tuleva virolaisnuori pärjäsi Pisa-testeissä yhtä hyvin kuin keskituloisen tanskalaisperheen nuori.

Viro saa kiittää digiloikastaan osittain Neuvostoliittoa.

Laitteet eivät yksin selitä Viron hyviä oppimistuloksia. Virolaiset ovat aina arvostaneet koulutusta, mutta viime vuodet opetukseen on satsattu paljon, erityisesti maaseudulla ja köyhimmissä lähiöissä. Opettajien palkkoja on nostettu 40 prosenttia muutamassa vuodessa.

Virolaisella opettajalla on perin vapaat kädet opettaa. Peruskoulun 9. luokkalaisten valtakunnalliset tasotestit kuitenkin paljastavat, miten opettajat ovat työssään onnistuneet. Tasotestien tulokset julkistetaan lehdissä kouluittain, ja niitä puidaan julkisuudessa. Paine pärjätä on kova.

Viron koululaiset osallistuvat säännöllisesti myös valtakunnallisiin kilpailuihin ja tapahtumiin niin matematiikassa ja fysiikassa kuin kuorolaulussa tai runonlausunnassa. Väätsan koulussa tyttöjen kansallispuvut odottavat jo silitettyinä kevään kansantanhufestivaalia.

Paras oppimisen väline on Väätsan rehtorin mielestä lapsen oma kännykkä.

”Haemme luovia ja mielekkäitä tapoja käyttää kännykkää – miten se toimii ryhmätöissä, voiko opettaja seurata oppimista puhelimensa kautta, minkälaisia bisnesideoita oppilas voi kännykällään luoda.”

Kuten vaikka älysukat. Ne voisivat tunnistaa, tarvitsevatko jalat lisää lämpöä vai viilennystä. Tätä ideaansa koulun neljä oppilasta ovat parhaillaan kehittämässä eteenpäin Tarton yliopiston järjestämässä koululaisten bisnestapahtumassa.

Virolainen arkkitehtuuri on leikkisää. © Niclas Mäkelä

Viro saa kiittää digiloikastaan osittain Neuvostoliittoa, jolta se peri niin ikivanhan ja surkean analogisen verkoston, että se jouti kaatopaikalle. Telia-Sonera sai muutamaksi vuodeksi monopoliaseman ja kehotuksen rakentaa uusinta teknologiaa käyttävän digitaalisen verkoston koko maahan.

Siitä tuli pohja e-Virolle ja e-Virosta puolestaan pohja e-bisnekselle.

Informaatioteknologia ei vaadi suuria pääomia, joten pieniä startup-yrityksiä alkoi pulpahdella. Valtion kehitysrahasto järjesti niille tarvittavat varat ja houkutteli avuksi mentoreita Suomesta ja muualta.

Yksi startup syntyi Tallinnassa virolais-ruotsalais-tanskalaisessa nuorten miesten porukassa 2003.

Nimeksi tuli Skype.

Kahdeksan vuotta myöhemmin Microsoft osti sen 8,5 miljardilla dollarilla.

Nyt Viro äänestää digitaalisesti, maksaa laskunsa, hakee passinsa, hoitaa veronsa ja perustaa yrityksensä digitaalisesti. Digitaaliselle henkilökortille annettiin lainsäädännössä niin vahva asema, ettei fyysistä allekirjoitusta tarvita oikeastaan mihinkään.

Julkista velkaa Virolla on vähiten Euroopassa.

Kaisa Soovik, 29, työntää sivuun piuhoja ja kirjoja neuvotteluhuoneen pöydältä. Pöytää voisi käyttää myös pingispöytänä, mutta Helmesin kaltaisessa nopeasti kasvavassa it-yrityksessä kiireettömät pingishetket ovat fiktiota.

Tallinnan lentokentän kupeeseen, neuvostoaikaisen junavaunutehtaan vaaleiden tiiliseinien sisälle, on rakennettu moderni, lasinen pääkonttori.

Yrityksille it-palveluja suunnitteleva Helmes on kasvanut 15 vuodessa 250 työntekijän firmaksi. Liikevaihto on nyt 22 miljoonaa euroa, ja asiakkaat ovat globaaleja suuryrityksiä kuten Danske Bank, Telia, UPM ja Samsung. Vastikään firma voitti tarjouskilpailussa intialaisen it-jätin ja sai asiakkaaseen myös OECD:n.

Uusia virolaisia asiakkaita Helmes ei enää ota.

Kahviautomaatilla parveilee nuoria, hyväntuulisia miehiä ja naisia. He ovat ”välittäviä, rohkeita ja tehokkaita” – ne ovat vaatimukset, joiden perusteella heidät on taloon seulottu. Kesällä uusia hakijoita oli 500. Seitsemän heistä on nyt talossa.

Bisnesanalyytikko Kaisa Soovikin tehtävä on ottaa selvää asiakkaan todellisista tarpeista ja sen jälkeen tiiminsä kanssa luoda tälle kaikkein parhaat it-palvelut. Se tarkoittaa kolmea, neljää englanninkielistä telekonferenssia päivässä.

Helmesin osaajille myös maksetaan virolaista keskitasoa paremmin. (Keskipalkka Virossa on 1 100 euroa.) Peruspalkan päälle tulevat bonukset neljännesvuosittain tiimin tuloksen perusteella.

”Systeemi on hyvä, sillä kuukausipalkalla selviän perusmenoista”, Kaisa Soovik sanoo. ”Bonukset olen sijoittanut, eli kun haluan matkustaa, minulla on siihen varaa.”

Kaisa Soovik kävi tavallisen tallinnalaisen peruskoulun. Matematiikassa hän oli hyvä, it ei kiinnostanut vähääkään.”Lähdin kuitenkin opiskelemaan bisnes-it:tä, koska ymmärsin, että siitä olisi hyötyä.”

Nyt Soovik käy luennoimassa yliopistolla ja kertoo nuorille, että kyky tiimityöhön on kaiken ydin. Sitä pitää harjoitella, jos haluaa pärjätä.

”Olen tosi ylpeä Virosta ja siitä, että niin monet skandinaaviset asiakkaamme arvostavat meidän työtämme. Meillä on valtava halu onnistua.”

Nyt Virossa alkaa olla tilanne, että sen omat osaajat eivät enää riitä. Vaikka vahva talous houkuttelee virolaisia takaisin maailmalta ja paluumuutto on jo suurempaa kuin maastamuutto, jostain olisi saatava parituhatta it-osaajaa, mieluiten lähimaista. Parhaiden sanotaan olevan Valko-Venäjällä.

Perhelääkäri Elle-Mall Keevallik kuuntelee Väinö Pesorin polvihuolia. © Niclas Mäkelä

Viron kansantalous on kasvanut vuoden 2010 jälkeen keskimäärin kolme prosenttia vuodessa. Suomessa kasvu on jäänyt samana aikana vain noin 0,6 prosenttiin. Viime vuonna Viron talouskasvusta kolmannes tuli it- ja kommunikaatioalasta.

Viron työllisyysaste on 70 prosenttia eli huomattavasti lähempänä sitä, mikä on Suomen hallituksen kilpailukykyloikan tavoite: 72 prosenttia. Meillä työllisyysaste mataa noin 67 prosentissa.

Julkista velkaa Virolla on vähiten Euroopassa, alle 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa velkaa on lähes 50 prosenttia bkt:sta.

Joidenkin mielestä Viro on hölmö, kun se ei ota lainaa perusinvestointeihin nyt, kun korot ovat alhaalla.

”Viro on saanut merkittävästi rahaa EU:n rakennerahastosta”, perustelee Tarton yliopiston kansainvälisen talouden professori Urmas Varblane. ”Meillä on ajateltu, että ensin ne rahat pitää käyttää järkevästi. Vasta kun EU-rahaa tulee vähemmän, voimme ottaa lainaa investointeihin.”

Niin ikään Viro on vähät välittänyt siitä, että muut hämmästelevät sen tasaverotusta. Jokainen virolainen maksaa samat 20 prosenttia veroa tuloistaan oli kuukausipalkka virallinen minimi eli 470 euroa tai 50 000 euroa.

Tuore keskustalainen pääministeri Jüri Ratas, 38, aikoo kuitenkin muuttaa mallia ensi vuoden alusta niin, että se keventää erityisesti pieni- ja keskituloisten verotusta. Veroprogressiosta ei edelleenkään puhuta.

Kevyt yritysverotus houkuttelee firmoja myös Suomesta.

”Me olemme hyötyneet valtavasti EU:sta ja Suomen taloudesta”, Urmas Varblane sanoo.

Suomella ja Virolla on jo käytännössä yhteiset työmarkkinat. Jos junatunneli toteutuu, viimeinenkin erillisyys katoaa.

Lääkärin palkka määräytyy potilasmäärän mukaan.

Harmaa betonirakennus oli neuvostoaikana virastotalo Laagrin kunnassa Tallinnan eteläpuolella. Nyt sitä voisi kutsua terveysyritysten ryppääksi. Siinä ovat lääkäriasema, apteekki ja fysioterapeutin vastaanotto. Yksityisiä kaikki.

29-vuotias Elle-Mall Keevallik, tuore perhelääkäri, esittäytyy ujosti hymyillen ja niiaa vieraille. Vastaanottohuoneen mintunvihreällä seinälle on teipattu kohokuva sydämen ja keuhkojen toiminnasta.

Viro ei piirtele sote-himmeleitä vaan haluaa pitää kaiken mahdollisimman yksinkertaisena ja edullisena. Itsenäistyessään Viro halusi nopeasti eroon Moskovan raskaasta järjestelmästä. Kaikki Tallinnan lääkärit pantiin ulos sairaaloista ja heistä tehtiin yksityisyrittäjä.

Suurin osa perhelääkäreistä tekee työtä yksin omalla vastaanotollaan yhden hoitajan avustamana. Omia potilaita kullakin perhelääkärillä on yleensä noin 1 500, kiireellisessä tapauksessa potilaalle on löydyttävä aika samana päivänä.

Lääkärin palkka määräytyy potilasmäärän mukaan. Nuoren lääkärin tilille kertyy keskimäärin 1 600 euroa kuussa.

Elle-Mall Keevallik valmistui viime elokuussa ja kerää vielä omia potilaita alueelta.

Suurin osa hänen asiakkaistaan on nuoria lapsiperheitä. Viron matalaa syntyvyyttä on yritetty puskea ylöspäin. Äitiysloma on jo puolitoista vuotta täydellä palkalla. Kolmannesta lapsesta saa tuplasti lapsilisää verrattuna kahteen ensimmäiseen, sata euroa kuussa.

Silti erityisesti nuorten koulutettujen naisten maastamuutto rokottaa Viron terveysjärjestelmää ja väestörakennetta. Elle-Mall Keevallikin kurssikavereista kolmannes muutti Suomeen töihin. He ovat synnytysikäisiä nuoria naislääkäreitä.

”Virossa on kova pula lääkäreistä ja suuri osa perhelääkäreistä jää eläkkeelle lähivuosina. Tilalle on vaikea löytää uusia”, Keevallik sanoo.

Myös Keevallik teki muutaman kuukauden töitä Helsingissä Husissa ja viihtyi hyvin.

”Ajattelin kuitenkin, että minun pitää tehdä työtä oman maani hyväksi. Siksi palasin.”

Potilaalle perhelääkärin vastaanotto on ilmainen – jos hänellä on työnantajan maksama sairausvakuutus. Lapset ja eläkeläiset saavat vakuutuksen valtiolta, mutta 5–6 prosenttia työikäisistä on ilman vakuutusta ja näin ollen kokonaan vailla perusterveydenhoitoa. He saavat ilmaiseksi vain kiireellisen sairaanhoidon. Vierailu terveysasemalla voi heille maksaa jopa 70 euroa.

Tallinnassa Elle-Mall Keevallik teki keikkaa klinikalla, jossa ilman vakuutusta olevat saivat hoitoa ilmaiseksi.

”Siellä naisia nimitettiin keltaisiksi ja miehiä sinisiksi.”

Naiset olivat keltaisia maksaongelmien takia. Taustalla oli alkoholia ja huumeita. Miehet puolestaan olivat sinisiä paleltumien ja amputoitujen raajojen takia.

”Se oli jännittävää työtä, ja potilaat todella arvostivat lääkäriä. Mutta nyt klinikka on suljettu.”

Hyvinvointivaltioksi Viroa ei voi nimittää, eikä se sellainen väitä olevansa. Joka viides virolainen oli viime vuonna selvästi huono-osainen verrattuna virolaisten keskimääräiseen elintasoon. Äärimmäisessä köyhyydessä vailla riittävää ravintoa, vaatetusta ja asumusta elää hieman alle neljä prosenttia virolaista. Kaikkein köyhimpien määrä on kuitenkin vähentynyt viime vuosina.

Keevallik uskoo että Viro menestyy, koska kilpailu on heillä veressä.

”Tuntuu että me kilpailemme koko ajan ja kaikkien kanssa”, hän sanoo.

Kilpailuvietillä on kääntöpuolensa. Keevallik näkee vastaanotollaan lapsia, jotka kertovat sydänkivuista tai hengitysvaikeuksista. Monella on syömisongelmia.

”Paine koulussa ja harrastuksissa on todella kova. Perheet tahtovat, että lapset menestyvät. Välillä mietin, ovatko Pisa-tulokset todella tämän väärti.”

Punk-bändi Solidaarsus harjoittelee tulevaa keikkaa varten tallinnalaisella klubilla. Tallinna, Viro 2.3.2017 © Niclas Mäkelä/Otavamedia

Minun vaatteeni ovat mustat ja niin on elämäkin / Ajatukseni ovat mustat ja musta on lippu / Kaikkien elämä ei ole kuten sinun / Mutta olen silti aika onnellinen koska minulla on takkini / Ja metrin korkuinen irokeesi pääni päällä / Takkini on täynnä nastoja / Ja sehän ei sovi meidän yhteiskunnalle

Biisin nimi on Punk, ja sointuja siinä on kolme – H, G ja A. Siim Soodal, 17, heiluttaa lavalla rajusti päätään ja ujelluttaa kitaraansa.

Solidaarsus-bändin soittajilla on sanottavaa: Viro ei suinkaan ole onnela. Moni asia on pielessä.

”Useimmat virolaiset ovat oikeistolaisia. Me ollaan jumissa menneisyyden kanssa”, Siim Soodal sanoo.

”Syvällä sisimmässään ihmiset koko ajan pelkäävät, että menneisyys palaa. He takertuvat sen takia konservatiivisuuteen.”

Neuvostoaikana punk tiesi ongelmia. Nyt soitetaan ja lauletaan mitä tykätään. Kun Solidaarsus ei laula mustista lipuista, se laulaa tyhjistä pattereista, moottoripyöristä, hapankaalikeitosta tai oluesta.

Sävelet ovat kohdillaan ja soundi vahva. Soittajia on kuljetettu viulu- ja rumputunneille taaperoiästä asti. Silloin kun he eivät koulupäivän jälkeen revitä punkkia, he soittavat jazzia, Metallicaa tai laulavat kuorossa.

Siim Soodal sanoo olevansa anarkisti ja kapinallinen. Niin ovat muutkin bändiläiset. He halveksivat erityisesti Viron uusnatseja.

”Luultavasti heitä ei edes ole paljon, mutta he ovat nykyään todella äänekkäitä. Heiltä puuttuu kaikki empatia erityisesti maahanmuuttajia ja homoja kohtaan”, Soodal sanoo.

”Uusnatsit jos ketkä ovat jumissa menneisyydessä. He eivät tajua että maailma on nyt globaali.”

Ikävintä Soodalista on se, että Virossa on aistittavissa hiljaista hyväksyntää uusnatseja kohtaan.

Jos asiat menevät yhä hullumpaan suuntaan, hän sanoo olevansa valmis keräämään vastavoimia yhteen.

”Meiltä puuttuu vasemmisto lähes kokonaan.”

”Jos mikään muu ei auta, lähden vaikka mukaan politiikkaan.”