Ennen vankilaa: Mihail Hodorkovski, Venäjän rikkain mies

SK:n arkistoista: Haastattelussa oligarkki ja öljy-yhtiö Jukosin pääjohtaja.

Jukos
Teksti
Teppo Tiilikainen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Öljy-yhtiö Jukosin pääkonttori pönöttää Moskovan kehäkadun kulmassa muutaman kilometrin päässä Kremlistä. Betonia‚ terästä ja lasia parhaaseen neuvostotyyliin. Rakennus palveli aikoinaan sotateollisuuden tutkimuslaitoksena‚ mutta se on nyt Venäjän nopeimmin kasvavan ja kannattavimman yrityksen päämaja.

Jukos on mukana öljybisneksessä alusta loppuun. Se tekee geologista tutkimusta‚ jalostaa ja markkinoi. Konsernilla on Siperiassa valtavat öljyvarat. Siihen kuuluu 12 jakeluyhtiötä ja 1 400 bensa-asemaa. Sen palveluksessa on yli 90 000 työntekijää.

Parkkipaikka Jukosin pääkonttorin edustalla kielii Venäjän oloissa ennennäkemättömästä vauraudesta. Aseistetut miliisit vartioivat lomittain ahdettuja mersuja ja bemareita. Aulassa neljä miliisiä tarkastaa työntekijöiden laukut ja kulkuluvat ennen kuin päästää heidät sisään metallinpaljastimien läpi.

Pääjohtaja Mihail Borisovitš Hodorkovski‚ 38‚ istuu viidennessä kerroksessa tyylikkäästi kalustetussa huoneessaan. Seinillä on taidetta ja multimediakeskuksen valtava tv-ruutu.

Hodorkovski on pukeutunut hyvin istuvaan harmaaseen kokopukuun‚ mutta kravatti on vähän vinossa. Hän puhuu hiljaisella äänellä ja katsoo tiukasti silmiin kehyksettömien lasiensa takaa.

Hodorkovski on aikataulustaan myöhässä. Hän on palannut juuri viikon työmatkalta Lontoosta ja New Yorkista. Puhelin soi‚ ja kokousrumba jatkuu iltaan asti.

 

Hodorkovski ei ole enää sama pahamaineinen öljyparoni kuin takavuosina vaan nyky-Venäjän arvostetuin ja vaikutusvaltaisin teollisuusjohtaja. Hän on nuorin oligarkeiksi nimetyistä suurliikemiehistä‚ mutta hänen mielipiteitään kuunnellaan tarkasti myös Kremlissä.

Jukos tuottaa lähes viidenneksen Venäjän öljystä‚ ja öljy tuo yhä merkittävämmän osan valtion verotuloista. Sitä paitsi Jukosista on tullut maailmanlaajuisestikin merkittävä peluri‚ joka on haastanut hintapolitiikassa öljyä vievien maiden mahtijärjestön Opecin.

Mihail Hodorkovski on ylivoimaisesti Venäjän rikkain mies. Amerikkalainen talouslehti Forbes luokittelee hänet maailman 101. rikkaimmaksi ihmiseksi yli neljän miljardin euron omaisuudella.

Listan kärjessä on Microsoftin perustaja Bill Gates‚ jonka omaisuuden arvo nousee yli 58 miljardiin euroon. Hodorkovski on kuitenkin selvästi varakkaampi kuin Rockefellerit‚ jotka edustavat vanhaa amerikkalaista öljypääomaa.

Hodorkovskin nousu öljyteollisuuden huipulle on venäläinen mukaelma amerikkalaisesta unelmasta‚ jossa kohotaan ahkeruudella ja onnella ryysyistä rikkauksiin.

Hodorkovskin elämäntarina on niin satumainen‚ että se on voinut toteutua vain rajussa yhteiskunnallisessa murroksessa. Hodorkovskia ei verrata turhaan 1900-luvun vaihteen amerikkalaisiin teollisuuspohattoihin Henry Clay Frickiin ja John D. Rockefelleriin‚ jota hän pitää itsekin esikuvanaan.

Hodorkovski syntyi 1963 juutalaiseen työläisperheeseen Nikita Hruštševin hallitsemassa Neuvostoliitossa. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa moskovalaisessa lähiössä‚ joka sijaitsi suomalaisillekin turisteille tutun Neuvostoliiton kansantalouden saavutusten näyttelyalueen takana. Hän menestyi koulussa ja pääsi opiskelemaan kemiaa arvostettuun Mendelejevin instituuttiin.

Hodorkovski osallistui opiskelijapolitiikkaan ja kohosi kommunistisen nuorisoliiton Komsomolin johtotehtäviin. Neuvostoliitossa elettiin tuolloin niin sanottua pysähtyneisyyden aikaa‚ joka päättyi Hodorkovskin viimeisenä opiskeluvuotena‚ kun Mihail Gorbatšov nousi valtaan ja aloitti perestroikaksi kutsutun uudistuspolitiikan.

 

“Gorbatšovin ajoista tuntuu olevan todellakin kauan”‚ Hodorkovski hymähtää työhuoneessaan.

“Komsomol oli tuolloin aivan samanlainen kuin mikä tahansa opiskelijajärjestö missä päin maailmaa tahansa. Opiskelijoiden suurin ongelma on aina rahan puute. Minun tehtäväni oli järjestää tapahtumia ja kerätä rahaa.”

Valmistuttuaan 1987 Hodorkovski tutkaili ajan merkkejä ja päätti ryhtyä yrittäjäksi‚ vaikka yliopistokin olisi tarjonnut mahdollisuuksia. Hän perusti yksityisen nuorisokahvilan ja ryhtyi myymään tietokoneita.

“Gorbatsovin aikana nuoria houkuteltiin ensimmäistä kertaa mukaan liike-elämään. Olin juuri päättänyt opintoni enkä voinut antaa tällaisen mahdollisuuden luistaa käsistäni”‚ hän sanoo.

“Ostimme ja myimme kaikenlaista‚ jopa ranskalaista brandya. Ostimme valuuttaa vientiyhtiöiltä ja valuutalla sitten tietokoneita. Kokosimme niitä itse ja myimme eteenpäin. Se oli hyvin tuottoisaa.”

1980-luvun lopussa Hodorkovski pyöritti jo kymmenien miljoonien ruplien vienti- ja tuontibisnestä. Toiminnan laajentaminen vaati jatkuvasti lisää rahaa.

Hodorkovski päätti perustaa pankin‚ joka ristittiin myöhemmin Menatepiksi. Hän houkutteli mukaan seitsemän ystäväänsä‚ jotka kuuluvat nykyisin Jukosin suurimpiin omistajiin.

“Tämä ryhmä on pysynyt melko tiiviisti koossa vuodesta 1989″‚ Hodorkovski sanoo.

 

Boris Jeltsinin kaudella alkoi valtionyritysten yksityistäminen. Sitä on luonnehdittu maailmanhistorian suurimmaksi ryöstöksi‚ jossa jättivaltion omaisuus jaettiin pilkkahinnalla ahneille liikemiehille.

Kuvaus pätee sananmukaisesti Hodorkovskiin‚ joka osasi käyttää häikäilemättä hyväkseen Venäjän sekavan tilanteen ja kehittymättömän lainsäädännön suomia mahdollisuuksia.

1990-luvun puolivälissä Hodorkovski iski kumppaneineen silmänsä Jukosiin‚ kun valtio ryhtyi rahapulassaan myymään öljy- ja metalliteollisuutta. Suuri tilaisuus koitti‚ kun Menatep-pankki sai järjestääkseen Jukosin huutokaupan.

“Hallitus lupasi tukea meitä‚ jos saamme aikaan sopimuksen”‚ Hodorkovski kertoo.

“Vuoden 1996 presidentinvaalit olivat lähestymässä‚ ja Venäjä oli vaikeassa poliittisessa ja taloudellisessa tilanteessa. Suurten valtionyhtiöiden niin sanotut punaiset johtajat eivät maksaneet palkkoja ajallaan ja syyttivät siitä hallitusta. Hallituksella ei ollut kuitenkaan valtuuksia erottaa heitä.”

Jukos myytiin pala palalta. Hodorkovski onnistui haalimaan kumppaneineen kasaan 450 miljoonaa dollaria‚ joilla he saivat haltuunsa 78 prosenttia yhtiöstä. Sijoitusta voi pitää onnistuneena‚ sillä Jukosin markkina-arvo on kasvanut kuudessa vuodessa 50-kertaiseksi.

Hodorkovskia on arvosteltu mafioson otteista‚ sillä Jukosin tytäryhtiöiden vähemmistöosakkaita kohdeltiin alkuvaiheessa kovakouraisesti. Hänen väitetään muun muassa vaihtaneen viime hetkellä yhtiökokousten pitopaikkaa saadakseen varmistettua mieleisensä päätökset.

“Jukos oli alkuaikoina niin surkeassa kunnossa‚ että pelkäsimme sen menevän nurin. Teimme kaiken mahdollisen‚ mitä voi tehdä rikkomatta lakia. Haluan korostaa‚ ettemme ole hävinneet ainuttakaan näihin asioihin liittyvää oikeusjuttua Venäjällä emmekä ulkomailla”‚ Hodorkovski sanoo.

Vuoden 1998 talouskriisi ajoi Menatep-pankin ahtaalle. Ruplan romahdusta seurasi pankkikriisi. Hodorkovski pelasti omat rahansa‚ mutta Menatep ajettiin nurin. Konkurssiin liittyy paljon epäselvyyksiä‚ sillä suuri osa pankin papereista ehdittiin tuhota.

Menatepin ulkomaiset velkojat olivat raivoissaan. Hodorkovski on kuitenkin palauttanut sen jälkeen yli miljardi dollaria pankeille ja osakkeenomistajille‚ ja suhteet läntisiin rahoittajiin ovat yhtiön mukaan taas kunnossa.

Viime vuodet Hodorkovski on tehnyt kaikkensa päästäkseen eroon hämärämiehen maineestaan. Hän korostaa‚ että venäläiset yritykset voivat menestyä maailmanmarkkinoilla vain toimimalla yhtä vastuullisesti ja avoimesti kuin arvostetut länsiyritykset.

“Opimme ymmärtämään‚ että meidän on noudatettava lakien lisäksi myös yleisiä pelisääntöj䔂 hän sanoo.

Hodorkovski on länsimaistanut Jukosia nopeasti. Yhtiö korostaa noudattavansa hyvää läntistä hallintotapaa. Se on ottanut käyttöön amerikkalaisen GAAP-kirjanpidon‚ ja tilintarkastuksesta vastaa alan kansainvälinen huippunimi Price Waterhouse Coopers.

Jukos noudattaa myös amerikkalaisia sisäpiirisäädöksiä‚ koska Venäjällä ei ole sisäpiirikauppaa rajoittavaa lakia.

Yhtiö on listattu Moskovan pörssiin ja sen ADR-todistuksilla käydään kauppaa New Yorkin pörssin OTC-listalla sekä Lontoossa ja Saksan pörsseissä. Listautuminen New Yorkiin on vireillä.

“Jukos oli sijoittajapiireissä vielä 1990-luvun lopulla varsin hurjan yrityksen maineessa‚ eikä kukaan oikein luottanut Hodorkovskiin. Nyt hän on ymmärtänyt‚ että yhtiö menestyy parhaiten kasvattamalla osakkeen arvoa‚ ja se edellyttää avoimuutta”‚ sanoo tutkija Tuomas Komulainen Suomen Pankin siirtymätalouksien tutkimuslaitoksesta.

Jukosin toimintaa Moskovassa läheltä seurannut länsimainen diplomaatti on samaa mieltä. “Hodorkovski toimii nykyisin täysin avoimesti‚ kunhan et kysy‚ kuinka se ensimmäinen miljoona ansaittiin.”

 

Hodorkovski korostaa itse‚ ettei Jukosin hallintotavan muutos ole ollut helppo.

“Vaikeinta oli saada yhtiön johtajat‚ työntekijät ja Venäjän hallitus vakuuttumaan‚ että meidän pitää toimia kaikissa tilanteissa yhtiön hallituksen ohjeiden mukaisesti”‚ hän sanoo.

Pelkkä rehellisyys ei ole kuitenkaan riittänyt‚ vaan Hodorkovski on palkannut maineensa puhdistajaksi washingtonilaisen pr-yhtiön APCO:n. Imagonrakentajien työ näkyy Hodorkovskin olemuksessa. Hän pukeutuu tilanteen mukaan – esimerkiksi Jukosin henkilökunnan tilaisuuksiin hän osallistuu farkuissa ja collegepuserossa.

Hodorkovski esiintyy mielellään yhteiskunnallisena hyväntekijänä tukemalla monin tavoin Venäjän nykyaikaistamista ja länsimaistumista. Jukos lahjoitti joulukuussa 17 miljoonaa euroa Hodorkovskin perustamalle Open Russia -säätiölle‚ joka rahoittaa koulutus- ja kulttuurihankkeita ja pyrkii lisäämään idän ja lännen välistä yhteisymmärrystä. Hän on haalinut säätiön hallitukseen lordi Rothschildin ja Henry Kissingerin kaltaisia tunnettuja nimiä.

Arvostusta pönkitetään myös läntisillä ammattijohtajilla‚ joita Jukosissa on jo nelisenkymmentä. Yhtiön hallituksessa istuu kaksi amerikkalaista ja kolme ranskalaista. Rahoitusjohtajana on amerikkalaisissa öljy-yhtiöissä näyttävän uran tehnyt Bruce Misamore.

Lontoossa toimivan kansainvälisen yksikön hallituksen puheenjohtajana istuu Britannian entinen ulkoministeri lordi Owen‚ joka niitti kymmenen vuotta sitten mainetta Bosnian rauhanvälittäjänä.

 

Norjalainen Hugo Erikssen‚ 42‚ vastaa Jukosin viestinnästä. Hän työskenteli aikaisemmin Moskovassa sekä toimittajana että ympäristöjärjestö Bellonan edustajana.

Erikssen hyppäsi pari vuotta sitten Hodorkovskin leipiin saatuaan tarjouksen‚ josta ei voinut kieltäytyä. Hän johtaa tiedotusosastoa‚ joka järjestää nopeasti tietoja Jukosista vaikkapa sähköpostin välityksellä.

Erikssenin mukaan Jukos toimii nykyisin mallina muille venäläisyrityksille‚ jotka pyrkivät mukaan globaaliin maailmantalouteen. “Venäjän laki ei riitä meille. Meidän on noudatettava amerikkalaista lainsäädäntöä jo nyt‚ koska Jukos aikoo listautua New Yorkin pörssiin”‚ hän sanoo.

Erikssen tähdentää‚ ettei Jukos voi tehdä bisnestä esimerkiksi Irakissa‚ koska se ei halua pakottaa amerikkalaisia työntekijöitään rikkomaan lakia. “Me olemme ainoa yhtiö Venäjällä‚ joka toimii näin. Jukosissa ymmärretään‚ että hyvä maine on tärkeintä‚ mitä meillä on.”

Jukos on myös onnistunut pyrkimyksissään. Luottamus yhtiöön näkyy parhaiten osakekurssissa. Sen arvo on kymmenkertaistunut kahden viime vuoden aikana‚ kun koko muun maailman osakemarkkinat ovat olleet alamaissa. Jukosin markkina-arvo on 25 miljardia euroa eli lähes viisi kertaa suurempi kuin saman alan suomalaisella Fortumilla.

Hodorkovski ja hänen yhtiökumppaninsa ovat vähentäneet pikkuhiljaa omistusosuutensa noin 61 prosenttiin yhtiöstä. Markkinahuhujen mukaan he valmistelisivat parhaillaan jonkin kansainvälisen öljy-yhtiön kanssa kauppoja‚ jonka jälkeen heillä olisi enää niukka 51 prosentin enemmistö.

Hodorkovskin lähipiirin henkilötietoja ja yksityiskohtaisia osakeomistuksia ei ole toistaiseksi paljastettu. Moskovan tunnetuimman investointipankin Troika Dialogin mukaan ydinryhmään kuuluu kaikkiaan 18 ihmistä‚ joista seitsemän oli mukana perustamassa Menatep-pankkia. Hodorkovski tyytyy tässä vaiheessa vain toteamaan‚ että tarkat omistussuhteet julkistetaan kesäkuun lopussa pidettävässä yhtiökokouksessa.

“Sen jälkeen jokainen voi laskea‚ kuinka oikea Forbes-lehden arvio omaisuudestani on”‚ hän sanoo.

 

Hodorkovski nousi läntiseen julkisuuteen viime syksynä taistellessaan Kværner-konsernin omistuksesta norjalaisen miljardöörin Kjell Inge Røkken kanssa. Kamppailua seurattiin lännessä hämmentyneenä‚ sillä merkittäviä länsiyrityksiä ei ole nostettu aiemmin jaloilleen venäläisen pääoman turvin.

Asia kiinnosti myös suomalaisia‚ koska Kværner omistaa telakkayhtiö Masa-Yardsin.

Viestintäjohtaja Erikssen oli tuolloin kovilla‚ sillä Jukosin hankkeeseen suhtauduttiin erittäin epäluuloisesti hänen kotimaassaan Norjassa.

“Koko kohu syntyi siitä‚ että Jukos oli venäläinen. Kukaan ei olisi kysynyt mitään‚ jos jokin amerikkalainen tai saksalainen yhtiö olisi yrittänyt ostaa Kværnerin”‚ hän sanoo.

Myös Hodorkovski sanoo hämmästyneensä metelistä‚ joka asiasta nousi Norjassa ja Suomessa. “Kværner ei ollut meidän kannaltamme iso asia. Me teimme viime vuonna yrityskauppoja lähes miljardilla dollarilla‚ ja Kværnerissä oli kysymys vain 100 miljoonan dollarin satsauksesta”‚ hän sanoo.

Hodorkovskin mukaan asia on nyt Jukosin kannalta pois päiväjärjestyksestä‚ vaikka yhtiö onkin yhä Kværnerin vähemmistöosakas. “Me olemme mukana puhtaasti sijoittajina ja myymme osuutemme heti‚ kun joku tarjoaa oikean hinnan”‚ hän sanoo.

Jukos pyrkii yhä laajentumaan ulkomailla ja etsii jalansijaa myös Länsi-Euroopasta. Kolmen seuraavan vuoden yritysostoihin on varattu yli neljä miljardia euroa.

Huhtikuussa Jukos osti amerikkalaiselta Williamsilta reilun neljänneksen siivun Liettuan suurimmasta öljynjalostamosta Mazheiku Naftasta‚ jonka omistuksesta on väännetty kättä jo vuosia.

Tammikuussa yhtiö kaappasi 49 prosentin osuuden slovakialaisesta Transpetrolista 81 miljoonalla eurolla. Jukosin väitetään havittelevan myös huoltoasemaketjua Saksasta.

“Pyrimme varmistamaan yrityskaupoilla‚ että öljyllämme on ostajia. Pyrimme pitkäaikaisiin sopimuksiin. Tämä on myös kuluttajien etu”‚ Hodorkovski sanoo.

 

Hodorkovski asuu perheineen eristäytyneenä Moskovan länsilaidalla sijaitsevalle Žukovkan eliittialueelle‚ jossa kommunistipuolueen ja neuvostoarmeijan johtajat elelivät aikoinaan yhtä eristyksissä.

Ulkopuolisilla ei ole Zhukovkaan asiaa. Aluetta ympäröivät korkeat muurit ja sitä vartioidaan ympäri vuorokauden.

Hodorkovskilla on neljä lasta‚ joista kolme asuu kotona‚ ja vanhin‚ 16-vuotias poika‚ käy yksityiskoulua Sveitsissä. Muuten Hodorkovski vaikuttaa suorastaan vaatimattomalta ja hymähtää puheille satumaisista rikkauksistaan. “Meillä ei ole jalokiviä tai muita perhekalleuksia”‚ hän sanoo.

“Suurin osa rahoistani on kiinni venäläisten yhtiöiden osakkeissa‚ suurimmaksi osaksi Jukosissa. Tässä mielessä olen samanlainen kuin suurten amerikkalaisten teknologiayhtiöiden johtajat‚ jotka omistavat suuria määriä johtamiensa yhtiöiden osakkeita.”

Hodorkovski matkustaa paljon työnsä vuoksi‚ mutta lomat hän viettää perheen parissa. Viime talvena he olivat kaksi viikkoa Suomessa pienessä perhehotellissa.

Hodorkovski ei muista paikkakunnan nimeä‚ mutta sanoo sen olleen jossakin Karjalan rajan tuntumassa. Erikssen arvelee kuitenkin jälkeenpäin‚ että Hodorkovski olisi lomaillut “jossakin Lahden lähistöllä”.

“Joka tapauksessa siellä oli erittäin mukavaa. Olimme Suomessa Venäjän lomasesongin aikana‚ ja suurin osa työntekijöistä oli venäläisiä. Siellä oli erittäin hyvät hiihtomahdollisuudet.”