Vitsillä kiven sisään

Jättiläisoperaatio, ”Operación Ogro”, toteutettiin onnistuneesti muutama päivä ennen jouluaattoa talvella 1973. Luksusauto Dodge 3700 nousi räjähdyksen mukana yli 20 metrin korkeuteen.

Madridin kattojen ylle lensi kulkuneuvonsa mukana myös Luis Carrero Blanco, Francon diktatuurin ajan pääministeri. Näyttävän salamurhan takana oli Baskimaan itsenäisyyttä ajava terroristijärjestö ETA.

”Kissinger antoi Carrero Blancolle palan kuuta, ETA maksoi matkan sinne”, tviittasi 5. huhtikuuta 2014 tuolloin 19-vuotias historianopiskelija Cassandra Vera.

Kaksi vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin poliisiasemalle. Nuorelle naiselle oli kerrottu, että tapaaminen koskisi hänen aiemmin tekemäänsä rikosilmoitusta varastetusta repusta.

Ei koskenut. Sen sijaan Cassandra Vera haastettiin Espanjan erityiseen kansalliseen oikeuteen Audiencia Nacionaliin, jossa käsitellään vakavia valtionrikoksia, kuten terrorismia, kansanmurhia ja rahanpesua.

Häntä syytettiin terrorismin ylistyksestä ja terrorismin uhrien ja heidän omaistensa halveksunnasta.

Cassandra Vera kertoo Suomen Kuvalehdelle, että syyte tuli yllätyksenä. Vuosien 2013 ja 2016 välillä hän oli julkaissut Twitter-tilillään 13 vitsiä Carrero Blancosta ja tämän kuolemasta. Taustalla ei ollut mitään poliittista aatetta.

”Tällaista huumoria on tehty Espanjassa aina. Carrero Blanco oli sortaja ja kuoli huvittavalla tavalla”, Vera huomauttaa. ”Enää ei kuitenkaan voi puhua ja vitsailla kuin 1980- ja 1990-luvulla.”

Veralle kävi lopulta hyvin. Keväällä 2018 korkein oikeus kumosi hänelle määrätyn vuoden vankeusrangaistuksen ja seitsemän vuoden virkakiellon.

Kahden vuoden oikeusprosessi oli rankka. Transsukupuolinen Vera joutui vaihtamaan lakimiestä, kun tämä halusi selittää tviitit sukupuoleen liittyvillä mielenterveysongelmilla. Vera kärsi oikeuskäsittelyn aikana masennuksesta. Pelko tulevaisuudesta oli niin kova, ettei hän aluksi kertonut syytteestä edes perheelleen ja ystävilleen.

Vera ei osaa sanoa, katuuko tviittejään.

”Vitsien ei pitäisi johtaa vankilaan.”

Samaa mieltä olivat myös monet muut espanjalaiset. Syytteitä vastusti jopa Carrero Blancon lapsenlapsi, joka kirjoitti espanjalaiseen El País -sanomalehteen: ”Olen peloissani yhteiskunnasta, jossa ilmaisunvapaus voi johtaa vankilaan.”

Euroopan unionin todellisuudessa rangaistaan kuitenkin yhä useammin mielipiteen esittämisestä, ei teosta. Vuosina 2016–2017 Espanjassa tuomittiin yhteensä 66 ihmistä terrorismin ylistyksestä tai terrorismin uhrien ja heidän omaistensa halveksunnasta. Vielä vuonna 2011 kyseinen laki johti vain yhteen tuomioon vuodessa. Ranskassa tuomittuja on terrorismin puolustamisen kieltävän lain seurauksena vielä paljon Espanjaa enemmän.

Ilmaisunvapautta rajoitetaan rankemmin kuin useaan vuosikymmeneen, eikä Cassandra Veran kohtalo ollut yksittäistapaus.

Unionin perusarvoja ovat ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Sananvapaus kuuluu keskeisesti unionin arvoihin ja käsityksiin ihmisoikeudesta. Se on vuonna 1953 voimaan astuneen Euroopan ihmisoikeussopimuksen kymmenes artikla.

Euroopan komission mukaan unioniin ei voi kuulua maata, joka ei tunnusta jäsenvaltioita yhdistäviä yhteisiä perusarvoja.

Silti useissa jäsenmaissa tviittaaminen, mielenosoittaminen tai esimerkiksi jihadistisilla nettisivuilla surffailu voivat johtaa syytteeseen, ja internetsivuja on myös kokonaan suljettu.

Sananvapaustuomioista voi valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Euroopan neuvoston yhteydessä toimivassa tuomioistuimessa on tuomari jokaisesta 47 jäsenvaltiosta.

Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professorin Päivi Korpisaaren mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on muuttanut sananvapausilmapiiriä Euroopassa myönteisemmäksi.

Esimerkiksi Suomessa, jossa Euroopan ihmisoikeussopimus astui voimaan 1990, tuomioistuimen langettavat päätökset ovat johtaneet lainsäädännön muuttamiseen.

Suomi on saanut muihin Pohjoismaihin verrattuna poikkeuksellisen paljon langettavia tuomioita. Niiden seurauksena rikoslakia on muutettu niin, että sananvapaus saa enemmän painoarvoa suhteessa kunnian ja yksityisyyden suojaan, kun kyseessä on merkittävän asian käsitteleminen.

Kaikkea ei voi sanoa edes sananvapauden nimissä, eikä esimerkiksi vihapuhe kuulu sananvapauden piiriin. Korpisaari muistuttaa, että internetissä yleistynyt vihapuhe jopa heikentää sananvapautta, kun monet asiantuntijat eivät uskalla enää esiintyä julkisesti omalla nimellään.

Vaikka ihmisoikeustuomioistuin on vaikuttanut joidenkin maiden lainsäädäntöön ja helpottanut ihmisoikeusrikkomusten valvontaa, se ei ole saanut sananvapausrikkomuksia loppumaan. Jäseninä on myös sellaisia valtioita kuin Turkki ja Venäjä, joissa ihmisoikeuksien poljenta on yleistä.

Tuomioistuimella ei ole valtaa kumota tai muuttaa kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen päätöksiä. Jäsenvaltio voidaan ainoastaan määrätä maksamaan valittajalle hyvityksiä, jos jäsenvaltio on tuomioistuimen mukaan rikkonut ihmisoikeuksia.

”Ollaan menossa kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisiä suojellaan rajoittamalla heidän vapauksiaan, ei turvaamalla niitä.”

Ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty International ja Human Rights Watch ovat ilmaisseet huolensa kehityssuunnasta, jossa rangaistavaksi on muuttunut teon sijaan mielipiteen ilmaisu.

Terrorismin vastaisia lakeja, jotka heikentävät sananvapautta, on säädetty ja suunniteltu Espanjan lisäksi esimerkiksi Ranskassa, Belgiassa, Britanniassa, Puolassa ja Hollannissa.

Järjestöjen mukaan sellaiset rikosnimikkeet kuin ”terrorismin puolustus”, ”terrorismin ylistys” ja ”terrorismin uhrien halveksunta” ovat liian epämääräisiä ja tulkinnanvaraisia ja niitä voidaan käyttää väärin sananvapauden tukahduttamiseen.

Amnesty Internationalin terrorismin vastaisen kampanjan vetäjä Eda Seyhan arvioikin, että lait ovat johtaneet nimenomaan poliittisten toisinajattelijoiden ja ideologisten ääripäiden hiljentämiseen, eivät turvallisuuden lisääntymiseen. Syytettyinä on ollut useita taiteilijoita, toisinajattelijoita, nuoria ja lapsia, joilla ei ole mitään kytköksiä terrorismiin.

”Ollaan menossa kohti yhteiskuntaa, jossa ihmisiä suojellaan rajoittamalla heidän vapauksiaan, ei turvaamalla niitä.”

Ranskassa tuli vuonna 2014 voimaan laki, jonka nojalla terrorismin puolustamisesta voi saada viisi vuotta vankeutta ja 75 000 euron korvausvaatimuksen. Internetissä tapahtuvasta vastaavasta rikoksesta maksimirangaistus on seitsemän vuoden vankeus ja 100 000 euron sakot.

Pariisissa Charlie Hebdon toimitukseen tehtiin terrori-isku 7. tammikuuta 2015. Sen jälkeisinä kahtena viikkona Ranskassa syytettiin 298:aa ihmistä terrorismin puolustamisesta. Suurella osalla tapauksista ei ollut mitään tekemistä Charlie Hebdo -iskun kanssa, ja syytteistä 96 koski alaikäisiä.

Kun Ranskan valtio julistettiin hätätilaan samana syksynä 13. marraskuuta sattuneiden Pariisin terrori-iskujen jälkeen, kasvoi syytteiden määrä jälleen jyrkästi. Iskujen jälkeen nostettiin 570 uutta syytettä joulukuun kymmenenteen päivään mennessä.

Vuonna 2015 Ranskassa annettiin lopulta 385 langettavaa tuomiota terrorismin puolustamisesta. Kolmasosa tuomituista oli alaikäisiä, osa vain 10–14-vuotiaita.

Vuonna 2016 langettavan tuomion sai muun muassa 25-vuotias mies vessan oveen kirjoittamastaan Isisiä ylistävästä tekstistä ”Viva Daesh”.

Samana vuonna Ranskassa kriminalisoitiin myös liian säännöllinen jihadistisilla verkkosivuilla vieraileminen. Sitä, millainen tahti lasketaan liian säännölliseksi, ei rikoslaissa ole määritelty.

Hätätilan varjolla Ranskassa on rajoitettu myös mielenosoituksiin ja julkisiin kokoontumisiin osallistumista. Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 11 takaa kokoontumis- ja yhdistymisvapauden.

Tästä huolimatta marraskuun 2015 ja toukokuun viidennen 2017 välillä jopa 639 toimenpidettä esti ihmisten osallistumista julkisiin kokoontumisiin. Suuri osa koski yksilöitä, jotka olisivat halunneet osallistua työlakiuudistusta vastustaviin mielenosoituksiin.

Lehdistönvapaus törmää suurimpiin esteisiin idässä ja etelässä. Toimittajat ilman rajoja -järjestön julkaisemassa lehdistönvapausindeksissä huonoiten Euroopan unionin maista vuonna 2018 pärjäsi Bulgaria, joka jäi sijalle 111. Viimeiseksi listan 180 maasta sijoittui Pohjois-Korea ja ensimmäiseksi Norja.

Huonosti lehdistönvapausindeksissä pärjäsivät myös esimerkiksi sellaiset EU-maat kuin Kreikka sijalla 74 ja Unkari sijalla 73. Suomi koreili vielä 2016 lehdistönvapauden kärkimaana, mutta on pudonnut kahdessa vuodessa neljänneksi.

Syynä Suomen sijoituksen laskuun ovat muun muassa Yle-kohu ja Puolustusvoimien viestikoekeskukseen liittynyt tapaus.

Useissa Euroopan maissa poliitikot lietsovat medioihin vihamielisesti suhtautuvaa ilmapiiriä. Suomen pääministeri Juha Sipilä kutsui toimittajia ”maailman herkimmäksi ammattikunnaksi” keskustan presidentti- ja maakuntaristeilyllä 2017.

Välillä solvaukset menevät paljon pidemmälle. Vuonna 2016 Slovakian silloinen pääministeri Robert Fico haukkui toimittajat ”likaisiksi antislovakialaisiksi huoriksi”, kun nämä arvostelivat hänen valtion varojen käsittelyään.

Slovakiassa lehdistönvapautta on varjostanut myös toimittaja Ján Kuciakin murha helmikuussa 2018.

Unkarissa sanan- ja lehdistönvapaus ovat luisuneet alamäkeä siitä saakka, kun Viktor Orbán nousi pääministeriksi vuonna 2010.

Vuonna 2011 parlamentti hyväksyi medialain, jonka nojalla media- ja viestintävirasto voi määrätä sakot, jos tiedotusväline ei ole tasapuolinen tai sen kirjoittelu on loukkaavaa. Viranomaiset voivat myös pakottaa toimittajat paljastamaan lähteensä.

Laki on laadittu niin epämääräiseksi, että se jättää valtaa pitäville mahdollisuuden tulkinnanvaraan.

Vuonna 2014 Unkarin perustuslakivaliokunta päätti lisäksi, että palveluntarjoajat ovat vastuussa palvelujensa laittomista sisällöistä. Laki koskee radio- ja televisiotoimintaa. Laittoman sisällön määritelmää on jatkuvasti laajennettu.

Medialaki on herättänyt paljon kritiikkiä, ja esimerkiksi sakkorangaistusten on nähty voivan johtaa medioiden lakkauttamiseen ja taloudelliseen sensuuriin. Huoli Unkarin lehdistönvapaudesta kasvoi syksyllä 2016, kun maan suurin oppositiosanomalehti Népszabadság lakkautettiin.

Puolan holokaustilain seurauksena oikeuteen on haastettu muun muassa argentiinalainen sanomalehti.

Unkarin jalanjäljissä seuraa Puola, jonka sananvapaus on heikentynyt nopeasti Laki ja oikeus (PiS) -puolueen noustua valtaan lokakuussa 2015. Vuonna 2016 myös Puolassa otettiin käyttöön uusi medialaki, joka antaa hallitukselle oikeudet muun muassa nimittää suoraan yleisradioyhtiöiden johtajat. Yleisradion johtohenkilöstö pistettiinkin nopeasti uusiksi eikä irtisanomisia juuri perusteltu. 

PiS-puolueen kantavia teemoja ovat nationalismi ja kansallinen ylpeys. Kansallista ylpeyttä on pyritty pönkittämään muun muassa talvella 2018 hyväksytyllä holokaustilailla.

Kiistelty laki kieltää kaikki viittaukset Puolan osasyyllisyydestä holokaustiin. Esimerkiksi toisen maailmansodan aikaisten keskitysleirien kutsuminen puolalaisiksi leireiksi voi johtaa jopa kolmen vuoden vankeustuomioon.

Lain on kritisoitu sotivan sananvapautta ja tieteen ihanteita vastaan sekä vääristelevän historiaa.

Puola ei ole tyytynyt rajoittamaan sensuuriaan ainoastaan rajojensa sisälle, vaan holokaustilain mukaan on laitonta missään päin maailmaa viitata Puolan osallisuuteen juutalaisten joukkotuhossa.

Lain seurauksena oikeuteen on haastettu muun muassa argentiinalainen sanomalehti Página 12 ennen holokaustilain voimaan tuloa joulukuussa 2017 julkaistun artikkelin vuoksi. Página 12 oli kuvittanut jutun juutalaisten joukkomurhasta puolalaiskylä Jedwabnessa puolalaisten antikommunististen sotilaiden kuvilla.

Keltaisilla nauhoilla osoitetaan tukea vangituille katalonialaispoliitikoille. © TOBIAS SCHWARZ / AFP / LK

Muut Euroopan unionin maat ovat kritisoineet poliittista kehitystä Puolassa ja Unkarissa. Puola on ensimmäinen maa, jota vastaan on päätetty käyttää unionin oikeusvaltiomekanismia. Taustalla on maan oikeusvaltiokehitys ja muutokset maan oikeusjärjestelmässä.

Vuonna 2014 hyväksytyn oikeusvaltiomekanismin eli EU:n perussopimuksen artikla seitsemän tarkoituksena on juuri varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat unionin perusarvoja ihmisoikeuksista ja demokratiasta. Arvoja rikkovan maan tukia voidaan leikata, ja se voi pahimmillaan menettää äänestysoikeutensa ministerineuvostossa.

Näin pitkälle Puolan kanssa tuskin päädytään, sillä äänioikeus voidaan käytännössä viedä vain kaikkien jäsenmaiden yhteisymmärryksessä. Unkari puolestaan on luvannut olla Puolan puolella.

Kaikki Suomenkaan mepit eivät ole kannattaneet Unkarin ja Puolan tukien leikkaamista. Ulkoministeri Timo Soini kutsui Puolan oikeusvaltioperiaatteisiin kohdistettua tutkintaa ”myrskyksi vesilasissa” ja sanoi, ettei EU:n tulisi puuttua kansallisvaltioiden asioihin.

Soini ei ole näkemyksensä kanssa yksin. Unionin kansallisvaltiot ovat yleisestikin ujoja kritisoimaan toisiaan. Yhteisestä arvopohjasta huolimatta muiden valtioiden sisäpoliittiset ongelmat jätetään usein yksityisasioiksi, vaikka valtio syyllistyisi niitä ratkoessaan ihmisoikeusrikkomuksiin.

Esimerkiksi Espanjassa valtio on saanut käyttää järeitä otteita kansalaisten hiljentämiseen unionin puuttumatta asiaan.

Vuoden 2008 talouskriisin herättämiä mielenosoituksia seurasi vuonna 2015 voimaan astunut laki ”kansalaisten turvallisuuden luonnonmukaisesta suojelusta”. Niin kutsuttu suukapulalaki, Ley Mordaza, kieltää muun muassa mielenosoittamisen parlamenttien ja kaupungintalojen edessä, häätöjen väkivallattoman vastustaminen sekä rajoittaa virkatoimia suorittavien poliisien kuvaamista.

Hallitus ei kyennyt ratkaisemaan talouskriisistä seurannutta työttömyyttä, köyhien perheiden häätöjä ja asunnottomuutta, mutta lainsäädännöllä pyrittiin hiljentämään tyytymättömän kansan mielenosoitukset.

Uusia terrorismilakeja on puolestaan käytetty taiteilijoiden, nuorten ja toisinajattelijoiden vangitsemiseen ja pelotteluun.

Kesken on esimerkiksi Def con Dos -yhtyeen laulajan César Strawberryn oikeudenkäynti. Miestä odottaa vankeustuomio tviiteistä, joissa hän muun muassa ilmoittaa lähettävänsä Espanjan kuninkaalle pommikakun syntymäpäivälahjaksi.

Tviitit muistuttavat Def con Dos -yhtyeen Espanjan hallintoa ja kuningaskuntaa kritisoivia sanoituksia. España es idiota, Espanja on typerä, kuuluu yhtyeen vuonna 2013 julkaistun levyn nimi.

”EU:sta on tullut toisiaan suojelevien valtioiden kerho, jossa valtion etua suojellaan kansalaisten oikeuksien kustannuksella.”

Erityisen kiusallinen kysymys Euroopan unionille on Katalonia. Lokakuun 2017 kansanäänestyksessä vastuussa olleita poliitikkoja uhkaavat pahimmillaan 30 vuoden vankeustuomiot, ja äänestyspäivänä Espanjan kansalliskaarti pahoinpiteli satoja äänestykseen osallistuneita kansalaisia.

Poliitikkojen lisäksi syytettyinä on esimerkiksi opettajia, jotka kertoivat oppilailleen kansanäänestyksestä, ja ihmisiä, jotka eivät suostu poistamaan Katalonian lippua ikkunasta.

Barcelonan yliopiston UB:n nykyhistorian tohtorin Jordi Casassas Ymbertin mukaan Katalonian ilmapiiri on kansanäänestyksen jälkeen alkanut muistuttaa Francon diktatuurin viimeisiä vuosia.

”Ennakoivassa vankeudessa istuvat poliitikot toimivat pelotteena muille itsenäisyysmielisille.”

Vankien vapauttamista vaaditaan Barcelonassa keltaisilla nauhoilla, jotka ovat täyttäneet katukuvan. Niitä on kiinnitettyinä kaupunkilaisten rinnuksiin, spreijattuina palmuihin ja asfalttiin sekä ripustettuina kerrostalojen julkisivuihin.

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ilmoitti kuitenkin kansanäänestyksen jälkeen olevansa Espanjan hallituksen puolella, koska ”on lakia noudattavan puolella”.

Casassas Ymbert ei usko, että Euroopan unionilta tullaan saamaan apua sananvapausrikkomusten pysäyttämiseksi jäsenmaissa. Enemmän hän luottaa siihen, että julkinen mielipide luo paineen, joka ajaa jäsenmaita toimimaan oikeudenmukaisemmin.

”Euroopan unionista on tullut vastavuoroisesti toisiaan suojelevien valtioiden kerho, jossa valtion etua suojellaan kansalaisten oikeuksien kustannuksella.”

Juttu on julkaistu 5.8.2018 kello 20.50 ja sitä on muokattu 13.8.2018 kello 10.48: Korjattu kieliasua, muun muassa korvattu ”Operación Ogrona” oikealla muodolla ”Operación Ogro”; 16.8. kello 12.30 täsmennetty Veran oikeusprosessista kertovaa kohtaa.