Taistelu EU:sta alkaa

Eurovaalit syvensivät unionin kahtiajakoa. EU-vastainen radikaalioikeisto sekä EU-myönteiset vihreät ja liberaalit vahvistivat kaikki asemiaan.

Euroopan kansanpuolueen (EPP) kärkiehdokas Manfred Weber tervehti kannattajiaan EPP:n päämajan edustalla Brysselissä sunnuntai-iltana 26. toukokuuta. © Geert Vanden Wijngaert / Bloomberg / Getty Images

”Tämä oli demokratian voitto”, Euroopan kansanpuolueen (EPP) kärkiehdokas, saksalainen Manfred Weber hehkutti, kun eurovaalien lopputulos alkoi olla selvillä puolenyön jälkeen 27. toukokuuta.

Keskustaoikeistolainen EPP menetti kuudesosan paikoistaan, joten Weber ei riemuinnut omiensa menestyksestä. Syynä riemuun oli se, että äärioikeiston ja oikeistopopulistien odotettu suurvoitto jäi lopulta toteutumatta. EU-kriittiset populistit kasvattivat tuntuvasti paikkalukuaan, mutta jäävät silti vähemmistöön uudessa EU-parlamentissa.

Esimerkiksi Saksan AfD-puolue sai vain 11 prosenttia äänistä. Myös Tanskassa kansanpuolue menestyi odotettua huonommin, samoin perussuomalaiset Suomessa.

Yksi syy vaisuun tulokseen saattaa olla se, että populismin kovin nousupiikki oli jo nähty. Radikaali oikeisto saavutti merkittävän voiton edellisissä, vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa.

Myös Itävallan vapauspuoluetta (FPÖ) ravistellut korruptioskandaali saattoi vaikuttaa menestykseen jonkin verran, sillä se paljasti jälleen kerran äärioikeiston läheiset yhteydet Venäjään.

Skandaali sai alkunsa saksalaislehtien vaalien alla julkaisemasta videosta, jolla FPÖ:n puheenjohtaja, varaliittokansleri Heinz-Christian Strache lupasi järjestää valtion urakoita venäläisenä sijoittajana esiintyvälle naiselle. Vastineeksi hän toivoi puolueelleen taloudellista ja poliittista tukea.

Paljastus aiheutti Itävallassa hallituskriisin, ja Strache joutui eroamaan kaikista tehtävistään.

Salvinin tavoitteena on vahvistaa radikaalioikeiston vaikutusvaltaa.

Kansallismielinen radikaalioikeisto menestyi parhaiten EU.sta eroon pyrkivässä Britanniassa, Ranskassa, Puolassa, Unkarissa ja Italiassa, jossa varapääministeri Matteo Salvinin johtama Lega kiilasi suurimmaksi puolueeksi kaappaamalla noin kolmanneksen äänistä.

Salvini pyrkii nyt koko Euroopan äärioikeiston johtajaksi ja tavoittelee laajan europarlamenttiryhmän perustamista. Hän on käynyt pitkin kevättä neuvotteluja muun muassa Ranskan kansallisen liittouman, Saksan AfD:n, Hollannin ja Itävallan vapauspuolueiden sekä Puolan nationalistisen Laki- ja oikeuspuolueen kanssa.

Myös Unkarin pääministeri Viktor Orbán on osallistunut keskusteluihin. Orbánin johtama Fidesz on kuulunut tähän asti Suomen kokoomuksen kanssa EPP:hen. Jäsenyys on toistaiseksi jäädytetty, joten Fidesz saattaa siirtyä Salvinin ryhmään.

Salvinin tavoitteena on vahvistaa radikaalioikeiston vaikutusvaltaa eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Tähän asti populistipuolueet ovat jakautuneet Euroopan parlamentissa kolmeen eri ryhmään, ja perinteiset valtapuolueet EPP, sosiaalidemokraatit ja keskustaliberaali Alde ovat pystyneet sivuuttamaan ne päätöksenteossa.

Äärioikeiston hajaannuksen taustalla on merkittäviä näkemyseroja muun muassa talouspolitiikassa ja suhtautumisessa Venäjään. Ruotsidemokraatit ja perussuomalaiset ovat toimineet samassa ECR-ryhmässä, mutta perussuomalaiset ovat nyt hyppäämässä Salvinin kelkkaan.

Ratkaisu on nostattanut voimakasta kritiikkiä ruotsidemokraateissa. Puolueen puheenjohtaja Jimmie Åkesson hämmästeli vaalien alla Helsingin Sanomissa perussuomalaisten liittoutumista ”italialaisten ja ranskalaisten Venäjän-ystävien kanssa”.

Italian sisäministeri Matteo Salvini myhäili lehdistölle Milanossa maanantaina 27. toukokuuta. Eurovaalit 2019.

Italian sisäministeri Matteo Salvini myhäili lehdistölle Milanossa maanantaina 27. toukokuuta. © Sipa Press / MVPhotos

Europarlamentissa ei järjestäydytä kansallisuuksien vaan poliittisten aatteiden perusteella. Suomen 13 euroedustajaa eivät siis istu yhdessä, vaan kukin edustaa omaa poliittista ryhmäänsä.

Perinteiset valtapuolueet, EPP ja sosiaalidemokraatit menettivät nyt enemmistönsä ensimmäistä kertaa.

Myös laitavasemmisto kärsi tappioita sekä Suomessa että muualla. Kreikan vasemmistolainen pääministeri Aléxis Tsipras julisti maahan ennenaikaiset vaalit johtamansa Syrizan heikon menestyksen vuoksi. Suomessa vasemmistoliitto onnistui tappiosta huolimatta säilyttämään paikkansa.

Sen sijaan EU-myönteiset vihreät ja liberaalit menestyivät erinomaisesti.

Vihreät voittivat 18 paikkaa, joten puolue saa parlamenttiin lähes yhtä monta meppiä kuin Salvinin äärioikeisto. Saksassa vihreät kiilasi yli 20 prosentin kannatuksella sosiaalidemokraattien ohi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi kristillisdemokraattien jälkeen.

Suomessa vihreät ylsi kaikkien aikojen parhaaseen vaalitulokseensa ja keräsivät 16 prosenttia äänistä. Vihreät menestyivät hyvin myös Belgiassa, Britanniassa, Irlannissa, Luxemburgissa ja Ranskassa.

Liberaalien Alde sai viime EU-vaaleissa 68 paikkaa. Nyt meppien määrä nousee reilusti yli sataan, mikä tekee ryhmästä parlamentin kolmanneksi suurimman. Suomea Aldessa ovat edustaneet keskustan ja Rkp:n mepit. Näistä keskusta kärsi vaalitappion ja menetti yhden edustajapaikan.

Alden paikkaluvun kasvu johtuu pääosin siitä, että Ranskan presidentin Emmanuel Macronin EU-myönteinen La République En Marche -puolue on yhdistymässä Aldeen. Puolueella ei ole ollut EU-parlamentissa yhtään edustajaa, sillä se perustettiin vasta viime vaalien jälkeen.

Euroopan parlamentissa ei ole perinteistä hallitus-oppositio -asetelmaa vaan liittoumat vaihtelevat asiakohtaisesti.

Vaalien tulos vaikeuttaa todennäköisesti päätöksentekoa. Vastakkainasettelun uskotaan lisääntyvän, sillä parlamentti on jakautunut entistä selvemmin niihin, jotka kannattavat ylikansallista yhteistyötä ja niihin, jotka haluavat siirtää valtaa takaisin kansallisvaltioille.

Parlamentti on pirstaloitunut, joten EU:n kehittämiseen myönteisesti suhtautuvat puolueet joutuvat tiivistämään yhteistyötään saadakseen hankkeitaan läpi.

Nykyisistä ryhmistä Alde on selvästi federalistisin. Se haluaisi lisätä unionin budjettivaltaa ja nimittää EU:lle oman valtiovarainministerin.

Vaalitulos hankaloittaa todennäköisesti myös EU:n komission, neuvoston ja parlamentin puheenjohtajien valintaa.

Komission eroava puheenjohtaja Jean-Claude Juncker valittiin tehtäväänsä niin sanotun kärkiehdokasmenettelyn avulla parlamentin suurimman ryhmän EPP:n ehdokkaana. EPP:n nykyinen kärkiehdokas Manfred Weber on kuitenkin Junckeriin verrattuna provinssipoliitikko, eikä hän saa välttämättä sosiaalidemokraattien ja Alden tukea.

Jos parlamentti ei pääse yksimielisyyteen, komission puheenjohtajaa on haettava kärkiehdokkaiden ulkopuolelta. Kyseeseen saattaisivat tulla esimerkiksi liberaali tanskalainen kilpailukomissaari Margrethe Vestager tai ranskalainen Michel Barnier, joka toiminut EU:n edustajana brexit-neuvotteluissa.

EU:n suuret linjaratkaisut tehdään yhä Saksan ja Ranskan johdolla.

EU:n asialistalla on seuraavan viisivuotiskauden aikana isoja asioita, joissa parlamentti käyttää merkittävää valtaa.

Esimerkiksi ilmastopolitiikassa se hyväksyy direktiivit ja asetukset, joilla säännellään autojen päästövaatimuksia ja ohjataan teollisuustuotantoa ilmaston kannalta kestävämpään suuntaan. Myös maahanmuuttopolitiikassa pitäisi saada aikaan sitovia päätöksiä.

EU:n suuret linjaratkaisut tehdään kuitenkin yhä Saksan ja Ranskan johdolla valtioiden ja hallitusten päämiehistä koostuvassa Eurooppa-neuvostossa.

Seuraavan komission ohjelmasta keskusteltiin alustavasti jo toukokuussa Romanian Sibiussa. Suunnitelma on tarkoitus hyväksyä juhannuksen alla Brysselissä.

Syksyllä pitäisi päättää EU:n ensi vuoden budjetista ja aloittaa neuvottelut rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027.

Keskustelua käydään myös siitä, pitäisikö tukirahojen jaossa rangaista Puolaa, Unkaria ja Romaniaa, jotka rikkovat EU:n perusarvoja. Samaan aikaan unioni joutuu taiteilemaan selviytyäkseen mahdollisimman ehjin nahoin Yhdysvaltojen käynnistämästä kauppasodasta.

Myös keskustelu EU:n yhteisestä puolustuspolitiikasta todennäköisesti kiihtyy, kun hanketta jarrutellut Britannia aikanaan eroaa EU:sta.

 

Alustavat tulokset:

Puolue paikkoja %
EPP (keskustaoikeisto) 180 24,0
S&D (sosiaalidemokraatit) 146 19,4
ALDE+ En Marche (liberaalit) 109 14,5
Vihreät 69 9,2
ECR (nationalistit) 59 7,9
ENF (äärioikeisto) 58 7,8
EFDD (EU-kriittiset populistit) 54 7,2
Laitavasemmisto: GUE/NGL 39 5,2

 

Lähde: Euroopan parlamentti

Ryhmittymiin on odotettavissa muutoksia, jos Matteo Salvini onnistuu yhdistämään radikaalioikeiston puolueita.

Sisältö