Britannia haluaa sittenkin EU:n sääntöjä – Elämä brexitin jälkeen olisi liian vaikeaa ilman yhteisiä virastoja

Esimerkiksi lentoliikenne ja lääkemarkkinat menevät sekaisin, jos Britannia irtaantuu niitä ohjaavasta hallinnosta.

Brexit
Teksti
Mika Horelli
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lontoo valmistelee eroa Euroopan unionista, mutta on vähitellen havahtunut huomaamaan, että irtisanoutuminen EU:n laeista ja säännöistä ei ole yksinkertaista. Se tarkoittaa toinen toistaan hankalampien hallinnollisten esteiden muodostumista jäljellejäävien 27 EU-maan ja uutta riippumattomuutta tavoittelevan saarivaltion välille.

Theresa Mayn konservatiivihallitus yrittää minimoida vahinkoja. Nyt haetaan muotoja brexitin jälkeiselle yhteistyölle niiden EU-virastojen kanssa, joista Britannia on joka tapauksessa riippuvainen.

Toisin kun eron raivokas kannattaja, ulkoministeri Boris Johnson väitti, kakkua ei voi yhtä aikaa syödä ja säilyttää.

Britannian terveysministeri Jeremy Hunt vaati jo heinäkuussa 2017 avoimessa kirjeessä, että maan on pysyttävä ainakin osittain Euroopan lääkeviraston EMA:n alaisuudessa myös brexitin jälkeen.

Financial Times -lehden mukaan useat brittihallinnon vanhemmat virkamiehet vahvistivat tammikuun alussa 2018 tämän Britannian tavoitteeksi. Lääkevirasto muuttaa EU-eron myötä Lontoosta Amsterdamiin.

Jo aikaisemmin Britannian kauppa-, energia- ja teollisuusstrategiasta vastaava ministeri Greg Clark on kannattanut, että maan kemianteollisuuden tuotteiden sääntely pysyy myös jatkossa Helsingissä toimivan Euroopan kemikaalivirasto ECHA:n alaisuudessa.

Liikenneministeri Chris Grayling on puolestaan kertonut, että Britannian ilmailuteollisuus pyrkii jatkamaan Saksan Kölnissä toimivan Euroopan lentoturvallisuusvirasto EASA:n alaisuudessa.

Lentoturvallisuusvirastosta irtoaminen tarkoittaisi pahimmillaan EU:n lentoliikenteen katkeamista Britanniaan.

Britannia pyrkii todennäköisesti jatkamaan useiden muidenkin EU-virastojen alaisuudessa, kertoo monikansallisen Fieldfisher-lakitoimiston raportti. Käytännössä sillä ei ole muuta mahdollisuutta.

Esimerkiksi lentoturvallisuusvirasto EASA:sta irtoaminen tarkoittaisi pahimmillaan EU:n lentoliikenteen katkeamista Britanniaan, koska maassa ei olisi kansainvälisesti hyväksyttyä omaa lentoturvallisuusviranomaista. Eri arvioiden mukaan sellaisen perustaminen kestäisi vuosia.

Vastaavasti irtoaminen kokonaan lääkevirasto EMA:sta tarkoittaisi muun muassa sitä, että britit joutuisivat lääketeollisuuden uusien tuotteiden käyttöön saamisessa jonon hännille, kun alan kansainväliset yritykset asettaisivat EU:n moninkertaiset sisämarkkinat etusijalle.

Brittien oman lääketeollisuuden kilpailukyky puolestaan romahtaisi, jos se joutuisi ensin hyväksyttämään tuotteensa kotimaassa ja sen jälkeen jonottamaan hyväksyntää erikseen EMA:ssa. Jo nyt lääkkeiden hyväksymisprosessit eri vaiheineen vievät pahimmillaan useita vuosia kutakin hyväksyvää viranomaista kohden.

 

Säästöä Britannialle kertyy Fieldfisherin raportin mukaan noin 530 miljoonaa euroa vuosittain niiltä osin, kuin se ei enää ole rahoittamassa muun muassa Euroopan parlamentin, komission tai esimerkiksi EU:n ulkosuhdehallinnon toimintaa.

Raportin mukaan on kuitenkin selvää, että vähintään merkittävä osa säästöistä hupenee, kun Britannian on perustettava korvaavia kotimaisia virastoja ja toimielimiä paikkamaan unionista vetäytymisen myötä syntyviä hallinnollisia aukkoja.

Lisäksi maan on edelleen rahoitettava niiden EU-virastojen ja toimielinten toimintaa, joiden alaisuudessa se haluaa jatkaa.

Jääminen EU-virastojen alaisuuteen brexitin jälkeen tarkoittaakin käytännössä sitä, että eroa vastustaneiden brittien varoitukset ovat käymässä toteen.

Britannia on myös tulevaisuudessa riippuvainen lukemattomista EU-säädöksistä, mutta ilman suoraa mahdollisuutta vaikuttaa niiden säätämiseen.

Lisäksi brittien on alistuttava hyväksymään brexitin kannattajien kammoaman, Luxemburgissa toimivan Euroopan unionin tuomioistuimen EUT:n päätösvalta myös Britanniaa koskeviin EU-virastojen ratkaisuihin.