Boris Johnson keksi toimittajana hassuja EU-juttuja: Britit eivät saa käyttää teepusseja kahteen kertaan

Satusedästä tuli Brexit-kampanjan keulakuva.
Eurooppa 29.6.2016 18:30

Boris Johnson Lontoossa 28. kesäkuuta 2016. © ODD ANDERSEN / AFP / Lehtikuva

Lontoon entinen pormestari Boris Johnson on johtanut sylttytehdasta, jossa Brexitin voitto valmisteltiin. Britannian lehdistö on kirjoittanut vuosikymmeniä Euroopan unionin vastaisia juttuja, joissa EU:sta tehtiin syntipukki kaikkeen pahaan.

Ei ole sattumaa, että juuri Britanniassa järjestettiin ensimmäinen kansanäänestys EU:sta eroamisesta.

Johnson on yläluokkaisen perheen oppinut poika, joka kehitti The Daily Telegraphin Brysselin kirjeenvaihtajana (1989–1994) koko brittilehdistöön levinneen journalistisen juttutyypin. Hän teki EU:n byrokratian naurettavaksi keksityillä uutisilla.

Jutut olivat hauskoja, mutta useimmiten tuulesta temmattuja. Ne herättivät hilpeyttä: EU on kieltänyt brittejä käyttämästä teepusseja kahteen kertaan; alle kahdeksanvuotiaat eivät saa puhaltaa ilmapalloja; EU:n byrokraatit määräävät mitat kondomeille.

Johnsonin mukaan EU myös valmisteli ravun maun kieltämistä perunalastuissa ja asbestin täyttämän päämajansa räjäyttämistä.

Hälytyskellojen olisi pitänyt soida jo silloin, kun Johnson sai potkut The Times -lehdestä vuonna 1988 sen vuoksi, että oli keksinyt omasta päästään erään haastattelutekstin. Tämä ei kuitenkaan estänyt The Daily Telegraphia nimittämästä häntä Brysseliin.

 

Johnsonin juttujen väitteitä lainattiin totena myös suomalaisiin lehtiin. Useat jutut olivat harmittomia vitsejä, mutta hän kulutti niillä EU:n arvovaltaa.

Johnson kylvi Britanniaan myös suoranaista pelkoa. Hän väitti Brysselin byrokraattien suunnittelevan eurooppalaisen supervaltion perustamista, joka hautaisi Britannian jalkoihinsa.

Johnsonin valttina oli juttujen hyvä kirjallinen tyyli, jossa huumorilla oli merkittävä osa. Jutut upposivat ihmisiin, ja niiden seurauksena britteihin juurtui halveksiva ja jopa vihamielinen suhtautuminen Euroopan unioniin.

Muissa jäsenmaissa samaa ei tapahtunut. Niissä media arvosteli unionia, mutta jutut perustuivat enimmäkseen tosiasioihin.

Johnson palasi Lontooseen vuonna 1994 ja halusi jatkaa sotareportterina The Daily Telegraphissa, mutta lehti teki hänestä varapäätoimittajan ja politiikan kolumnistin. Myöhemmin hänet palkattiin Telegraphin sisarlehden The Spectatorin kolumnistiksi.

Johnson aloitti poliittisen toiminnan jo Brysselissä ilmoittautumalla halukkaaksi europarlamenttiin, jonne hänet valittiin vuonna 1994. Britannian parlamentin alahuoneen jäsen hänestä tuli vuoden 2001 vaaleissa. Lontoon pormestarina hän toimi vuodet 2008–2016.

 

Monet Boris Johnsonin entiset kollegat ovat sitä mieltä, että hänen luomansa journalistinen kulttuuri auttoi Britanniaa äänestämään maan ulos Euroopan unionista.

Johnsonia myös arvostettiin ”euroskeptikkona”, koska hän edusti maineikasta The Daily Telegraphia, mutta monille Brysselin ammattijournalisteille hän oli silkka valehtelija.

Journalisti Martin Fletcher kertoo The New York Timesissa Johnsonin toimintatavoista.

”Johnsonin jutut olivat kieltämättä värikkäitä, mutta niillä ei ollut juuri tekemistä totuuden kanssa”, Fletcher sanoo. Hän meni Brysseliin The Times -lehden kirjeenvaihtajaksi sen jälkeen, kun Johnson oli toiminut siellä jo jonkin aikaa.

Fletcher kertoo, että Britannian muiden lehtien päätoimittajat alkoivat vaatia Brysselin kirjeenvaihtajiltaan samanlaisia vauhdikkaita juttuja kuin mitä Johnson kirjoitti.

Fletcher kuuli harmikseen näitä toiveita myös omalta työnantajaltaan. The Timesin pomot sanoivat, että Johnsonin tekstit olivat mielenkiintoisempia kuin asiallisten journalistien kuivakkaat kuvaukset unionin arkisesta poliittisesta päätöksenteosta.

Borisjohnsonmainen raportointi EU:sta vaikutti siihen, että tieto Euroopan yhteismarkkinoiden taloudellisista hyödyistä ei saavuttanut brittilukijoita.

Myös EU:n työ rauhantilan turvaajana Euroopassa hävisi uutiskilpailussa lehmien vaipoille ja muulle Boris Johnsonin ja hänen seuraajiensa keksimälle höpöhöpölle.

Fletcherin mukaan Johnson ja hänen ystävänsä loivat itse sen Loch Nessin hirviön, jota vastaan he taistelivat Brexit-kampanjassaan. Vasta kansanäänestyksen jälkeen miljoonat britit ovat huomanneet äänestäneensä sellaista EU:ta vastaan, jota ei ole olemassakaan.

”Ehkä Johnson on nokkela ja huvittava, mutta samalla hän on äärimmäisen vaarallinen”, Fletcher arvioi entistä toimittajakollegaansa.

The Guardianin toimittaja John Palmer sanoo, että Johnson oli lehtimiehenä läpikotaisin vastuuton, koska keksi juttunsa.

EU-vastaisena tunnettu konservatiivipääministeri Margaret Thatcher nimesi Johnsonin mielitoimittajakseen. Thatcher toimi pääministerinä vuosina 1979–1990.

 

Boris Johnsonin jutut Brysselistä loivat kasvupohjan myös äärioikeistolaisen Ukip-puolueen synnylle vuoden 1990 alussa. Vaikka Johnson on konservatiivi, hän tuki Ukipia.

Britannian valtalehdistä The Financial Times ja The Guardian vastustivat Brexitia, mutta niiden vaikutus jäi pieneksi. Laatulehtien lukijakunta kannatti jo vanhastaan EU:ssa pysymistä.

Sen sijaan miljoonalevikkiset sensaatiolehdet The Sun, The Daily Mail ja The Telegraph olivat kiivaasti eron kannalla.

Ne väittivät kansanäänestyksen alla parhaaseen borisjohnson-tyyliin, että Britannia lähettää joka viikko 350 miljoonaa puntaa (Brexitin jälkeisellä kurssilla noin 420 miljoonaa euroa) Brysselin byrokraateille. Luku oli tuulesta temmattu, koska siinä ei otettu lainkaan huomioon Britannian saamia EU-tukia.

Massalehdet pelottelivat myös turkkilaisinvaasiolla väittämällä, että EU on päättänyt avata portit kymmenille miljoonille turkkilaisille. ”Turkki tunkee sisään” ja ”Eurooppa avaa patosulut”, The Sun -lehti otsikoi maahantunkeutumisesta kertovat juttunsa.

The Sun kertoi myös, että Britanniassa vallan ottaa kohta ”Saksan johtama liittovaltio”.

 

Eroava pääministeri David Cameron, 49, ja Boris Johnson, 52, olivat ystäviä ja kilpailijoita lähes 40 vuoden ajan.

Molemmat miehet haaveilivat pääministerin urasta. He kävivät saman kuuluisan Etonin sisäoppilaitoksen ja Oxfordin yliopiston ja olivat konservatiiveja. Molemmista tuli parlamentin alahuoneen jäseniä.

Cameron voitti kilpailun pääsemällä pääministeriksi ensimmäisenä, mutta Johnson aikoo tulla perässä.

Johnson ja Cameron haukkuivat rutiininomaisesti EU:ta, kuten brittipolitiikoilla on tapana. He panivat EU:n syyksi brittipolitiikan epäonnistumiset.

EU:ta oli helppo syyttää, koska tavallisilla kansalaisilla oli jo valmiiksi kielteinen asenne Euroopan unioniin räikeän moittivan lehdistökirjoittelun vuoksi.

Britannia pysyi kuitenkin EU:n jäsenenä, eikä kukaan voinut muuta kuvitellakaan ennen kuin Cameron lupasi uhkarohkeasti briteille kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä saadakseen puolueelleen vaalivoiton vuoden 2014 vaaleissa.

Vielä tämän vuoden helmikuussa Johnson sanoi, että Britannian ero EU:sta johtaisi vuosia kestäviin laajoihin ja tuskallisiin neuvotteluihin, joihin ”kuluisi energiaa, jota tarvitaan maan todellisten ongelmien hoitamiseen”.

Yllättäen saman kuun lopulla hän kuitenkin ryhtyi Brexitin tukijaksi ”raskain sydämin”. Cameron sanoi olevansa ”pettynyt”, mutta kertoi Boriksen säilyvän hänen ystävänään.

 

Boris Johnson vaihtoi puolta, koska laski pääsevänsä pääministeriksi Brexitin voittaessa.

Cameron ei ottanut Johnsonin ilmoitusta lainkaan kevyesti vaan sai raivokohtauksen, koska tiesi, että suuri yleisö koki Johnsonin hauskana nallekarhuna. Se teki hänestä Brexitin kannattajana vaarallisen.

Laskelman toinen puoli toteutui, kun Cameron eroaa, mutta Johnsonin kuningastie Downing Street 10:n isännäksi on kuitenkin epävarmuuksia täynnä.

Nyt kun Britannia kokee Brexitin ensimmäiset kielteiset vaikutukset, monet jo katuvat julkisesti, että äänestivät eroamisen  puolesta. Kritiikki Brexitin johtohahmoja vastaan kasvaa, ja britit miettivät jo, miten tehdä tehty tekemättömäksi.

Kuka haluaisi satusedän Britannian pääministeriksi, kun EU ei olekaan enää vain vitsi?

 

Juttu julkaistu 29.6. klo 18.30. Lisäys 30.6. kl0 15.46: Boris Johnson jänisti ja ilmoitti 30. kesäkuuta, että ei pyri pääministeriksi – eikä siten ryhdy selvittämään Brexit-sotkua.

Boris Johnson lehdistötilaisuudessa Lontoossa 24. kesäkuuta 2016.

Boris Johnson lehdistötilaisuudessa Lontoossa 24. kesäkuuta 2016. Kuva Mary Turner / AP / Lehtikuva

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.