Kuvia Viipurista: Suomi rakensi, Venäjä jätti remontoimatta – Moni asuu asuinkelvottomassa talossa

Miljoonat venäläiset elävät asunnoissa, joita ei virallisesti ole enää edes olemassa. Uusien asuntojen rakentaminen etenee hitaasti.
Eurooppa 28.12.2016 20:11
Teksti Outi Salovaara – Kuvat Juha Metso

Lihanjalostustehtaan vanhaa rakennusta 1930-luvulta ei enää virallisesti ole olemassa.

Miljoonat venäläiset asuvat huonokuntoisissa tai hengelle ja terveydelle vaarallisiksi luokitelluissa asunnoissa.

Asuinkelvottomissa taloissa asukkaat hakevat vettä kaivosta sangoilla tai kanistereilla ja peseytyvät miten taitavat. Asunnot lämmitetään puilla tai siirrettävillä sähkölämmittimillä. On hometta, vetoa, vuotavia kattoja ja putoavia seinärappauksia.

”Kaiken maailman ihmisiä tulee, kuvaa ja kauhistelee. Minä vain asun täällä edelleen.”

Neuvostoliiton hajottua asumisongelmat alkoivat kasaantua, sillä asuntojen remontointi ja rakentaminen jäivät pitkäksi aikaa.

Venäjälle perustettiin vuonna 2007 valtion asuntorahasto, jonka piti rahoittaa vanhojen asuntojen purkua ja remontointia sekä uusien rakentamista. Presidentti Vladimir Putin antoi vuonna 2012 ukaasin, jolla asiaa kiirehdittiin. Siitä ei juuri ollut apua. Tällä hetkellä virallisena pyrkimyksenä on ensi syksyyn mennessä tyhjentää ja purkaa kaikki sellaiset asunnot, jotka vuoden 2011 loppuun mennessä oli luokiteltu asuinkelvottomiksi. Niissä uutta asuntoa jonottaville lähes 800 000 ihmiselle on tarkoitus osoittaa uusi asuinpaikka. Asiantuntijoiden mukaan aikataulua joudutaan jälleen venyttämään. Ongelmaa pahentaa se, että koko ajan lisää asuntoja luokitellaan asuinkäyttöön sopimattomiksi. Uusia asuntoja rakennetaan hitaammin kuin vanhat rapistuvat asuinkelvottomiksi.

”Kerrostalossa on vaikeampi kuivata omenoita, eikä siellä ole paikkaa missä säilyttää niitä.”

Asumiskelpoiseksikin luokitellusta Venäjän rakennuskannasta suuri osa on remontin tarpeessa. Venäjän rakennusministeriön mukaan välittömän peruskorjauksen tarpeessa on 51 prosenttia Venäjän kerros- ja rivitaloista. Niissä asuu 45 miljoonaa ihmistä.

Tämän jutun asunnot on kuvattu Viipurissa. Siellä pelkästään kaupungin alueella peruskorjausta odottaa yli 700 asuintaloa. Asumiseen sopimattomia taloja on noin 30.


Kotšenkon talon ovessa on kulkuluukku kissoja varten.

Sergei Kotšenko

Kolme kissaa hiiviskelee kaksikerroksisen puutalon portaikossa entisellä Suomenvedenkadulla, Pikiruukin kaupunginosassa. Joku on maalannut ulko-oveen suuren silmän. Porraskäytävä on kuin hävityksen kauhistus.

Kantovesi ja ulkovessa kuuluvat vielä monen venäläiskodin varustukseen.

Rakennusmies Sergei Kotšenko herää päiväunilta. Vaimo Natalija on työpaikallaan kahvilassa. Vuonna 1940 valmistunut talo luokiteltiin asuinkelvottomaksi vuonna 2005, kaksi vuotta sen jälkeen, kun Kotšenko muutti taloon. ”Meillä on tässä kaksi huonetta, mutta toista emme käytä ollenkaan”, sanoo Kotšenko. Talon toinen pääty on autiona. Vieressä on samanlainen ja vähintään yhtä huonokuntoisen näköinen talo. Jostain syystä se ei kuitenkaan ole purettavien listalla. Kadun toiselle puolelle joku äveriäs rakentaa komeaa uutta tiilitaloa. Kotšenko uskoo pääsevänsä ennen vuodenvaihdetta uuteen kerrostalokotiin Tienhaaraan. Hän on jo käynyt katsomassa uutta kotiaan. ”Kaikki asiakirjat ovat jo valmiina, avaimet vain puuttuvat. Kyllä se nyt on ihan varmaa, että pääsen muuttamaan”, hän sanoo.

Sergei kasvattaa sikoja talon pihapiirissä sijaitsevassa parakissa.


Natalija Ivanova.

Natalija Ivanova

Kujan varrella Hiekan kaupunginosassa seisoo 1940 rakennettu kaksikerroksinen puutalo neuvostoaikaisen kerrostalon pihamaalla. Pihalla ihmiset jonottavat maitoa ja smetanaa meijerin kauppa-autosta. Harmaantuneista laudoista kyhätty ulkovessa on talon edessä rinteessä. Porraskäytävä hohkaa kylmää. Puutalon alakerran toisessa asunnossa asuu 42-vuotias Natalija Ivanova, joka vammautui vaikeasti onnettomuudessa vuonna 1993. Hän on onnettomuudesta lähtien ollut invaliditeetin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Valtion asunto-ohjelman mukaan talon asukkaiden piti päästä uuteen kotiin marraskuun loppuun mennessä ja talonkin pitäisi olla purettu vuoden lopussa. Mitään tietoa uudesta asunnosta ei kuitenkaan ole. ”Olemme olleet jonossa ties miten kauan. Luvataan ja luvataan, mutta uutta asuntoa ei tule. Tuosta läheltä purettiin talo, jonka asukkaat saivat asunnon uudesta talosta. Me olemme olleet jonossa pidempään, miksi he saivat asunnon ennen meitä?”


Kotitalon porraskäytävä on osin romahtanut.

Nina Kostina

Ulkoseinien rappaukset ovat rapisseet, samoin rappauksen alta paljastuneet tiilet. Osa ikkunoista on rikki, ja porraskäytävä on osin sortunut. Jääkylmässä käytävässä on läpitunkematon pimeys. Nina Kostinan, 80, asunnon kynnyksellä on räsyjä kylmää viimaa vastaan. Puuhellassa on ollut tuli, mutta lämmin on jo kaikonnut. Kostina katsoo televisiota päällään paksu vaatekerros. Kostina on asunut 45 vuotta Viipurin Tammisuolla talossa, jota ei virallisesti enää ole olemassa. Talon omisti suomalaisten vuonna 1935 perustama lihanjalostustehdas. Kostina ja tämän edesmennyt puoliso olivat sotien jälkeen tehtaalla töissä kymmeniä vuosia.

Nina Kostina elää talossa, jota ei virallisesti ole olemassa. Lämpö ja vesi katkaistiin vuosia sitten.

Tehdas lopetettiin 1999, ja myöhemmin talosta katkaistiin vesi ja lämpö. Ainoa mukavuus on sähkö. Talo ei ole kenenkään omistuksessa, sillä Viipurin kaupunkikaan ei huoli sitä. Kymmenkunta jäljellä olevaa asukasta eivät pääse valtion tai kaupungin asunto-ohjelmien piiriin. Tytär asuu toisaalla Viipurissa, hän tuo Kostinalle ruokaa ja vettä sekä pesee pyykkejä. Sateella vesi lirisee katon läpi seiniä pitkin. ”Täällä on käynyt Pietarista televisiotoimittajia kuvaamassa, miten asun, on käynyt poliitikkoja ja virkamiehiä. Kaiken maailman ihmisiä tulee ja kuvaa ja kauhistelee, mutta minä vain asun täällä edelleen.”


Jegorov kuivaa omenia puuhellan lämmössä ennen sotia rakennetussa kotitalossaan.

Sergei Jegorov

Sergei Jegorovin luokse on vaikea löytää. Kolikkoinmäeltä lähtevää, loputtomien autotallirivistöjen välissä kulkevaa kuoppaista väylää on vaikea uskoa kaduksi. Kun sitkeästi jatkaa matkaa, ylittää rautatien ja kaartaa Käremäenlahdelle, löytyy Jegorovin koti Huhtialan kaupunginosasta. Suomalaisen perheen juuri ennen sotia rakentama omakotitalo on luonnonkauniilla paikalla metsäisessä rinteessä. Edessä avautuu näkymä lähes umpeenkasvaneelle lahdelle. Talo on jaettu kahteen asuntoon. Toiseen niistä asettuivat sodan jälkeen Jegorovin isovanhemmat lapsineen. ”Minä olen jo kolmatta sukupolvea tässä talossa”, 67-vuotias Jegorov sanoo. Sisäpihalla näkee, että taloa on jo osin purettu. Puuhella hohkaa lämmintä, samoin irralliset sähkölämmittimet. Hellan lämmössä Jegorov kuivattaa omenia. Pihan vanhat omenapuut tuottivat hyvän sadon.

Kodin seinältä katsovat edesmenneet vanhemmat.

Vesi tulee ämpäreillä ja kelkalla kaivosta vähän matkan päästä. Pihalla on suomalaisten aikoinaan rakentama sauna. Se on lähes alkuperäisessä kunnossaan, mutta ahkerassa käytössä. Jo 13 vuotta sitten asuinkelvottomaksi julistettu talo puretaan pian. Jegorov muuttaa kerrostaloon. ”Pidän metsästä ja hiljaisuudesta. Kerrostalossa on vaikeampi kuivata omenoita, eikä siellä ole paikkaa missä säilyttää niitä. Sauna on eri asia kuin suihku tai amme. Kerrostalossa ei ole saunaakaan”, sanoo Jegorov vähän haikeana. ”Jos meillä ei olisi ollut kommunismia, asuisimme paremmin.”