Esivaalit ratkaisevat Rhodesiassa

Karri Kokko
Ulkomaat 17.8.2007 09:49

Siirtomaavallan jälkeisen Afrikan historia antaa yhden selkeän läksyn: se joka voittaa itsenäisyyden ensimmäiset vaalit, hallitsee pitkään. Toiselle ja kolmannelle jää vain luu kaluttavaksi.  Tämä tiedetään ilmeisen hyvin Zimbabwe-Rhodesiassa, jossa H-hetkeen on aikaa tuskin kahta viikkoa. Kaksi murhayritystä täpärästi välttänyt radikaali sissijohtaja RobertMugabe, 56, on nyt vaarassa joutua eristetyksi.

Teksti Kari Kyheröinen
(SK 7/1980)

Joulukuun 28. päivänä alkanut Rhodesian tulitauko on kuluneina viikkoina rikkoutunut jo niin monta kertaa, enää yhä useammat kysyvät huolissaan, pystyykö kuvernööri Soamesin johtama väliaikainen brittihallinto sittenkään takaamaan todella vapaat parlamenttivaalit helmikuun lopulla.

Suurimmaksi rauhanrikkojaksi on lännen taholta ehditty nimetä Robert Mugaben johtaman Zimbabwen kansallisen rintaman (ZANU) taisteluryhmä ZANLA, joka koko runsaat seitsemän vuotta jatkuneen »sisällissodan» aikana on toiminut Rhodesian ja Mosambikin rajan tuntumassa.

ZANLAn on nyt väitetty aseellisin uhkailuin painostaneen äänestäjäkuntaa eri kylissä antamaan äänensä Mugaben puolesta.

Robert Mugabe on epäilemättä tulevien parlamenttivaalien kuumin nimi. Hän on ainoa Zimbabwe- Rhodesian johtajista, joka vaatii puhdasta sosialistista valtiota. Hänen taisteluryhmänsä kerrotaan jo ilmoittaneen, että mikäli vaaleissa hävitään, niin taistelu jatkuu.

Oppi-isänä Nkrumah

Mugabella on samantyyppinen tausta kuin toisen isänmaallisen rintaman (ZAPU) johtajalla Joshua Nkomolla: hänkin aloitti lähetysaseman koulussa opintiensä.

Kutaman kylässä noin 80 kilometrin päässä Salisburysta vuonna 1924 syntynyt Robert Mugabe opiskeli pari vuotta Etelä-Afrikassa 50-luvun alussa ja toimi sen jälkeen opettajana kotimaassaan. Politiikkaan hän innostui opiskeluaikanaan ja sai siihen vielä voimakkaamman kipinän toimiessaan vuosina 1956-60 opettajana Kultarannikolla (nykyinen Ghana). Hänen silloinen poliittinen oppi-isänsä oli Kwame Nkrumah.

Rhodesiaan palattuaan Mugabe liittyi välittömästi vuonna 1960 Joshua Nkomon perustamaan Kansalliseen puolueeseen. Valkoisen vallan päättyessä seuraavana vuonna puolue kiellettiin ja Mugabe irrotti siitä oman ryhmänsä ZAPUn ryhtyen itse sen pääsihteeriksi.

ZAPUn toiminta kiellettiin 1962 ja Mugabe kumppaneineen joutui maanpakoon Tansaniaan. Maanpaossa Mugabe liittyi pastori Zitholen johtamaan Zimbabwen Afrikkalaiseen Kansallisunioniin (ZANU), joka ei pitänyt Joshua Nkomoa riittävän radikaalina.

Kummankin vapautusrintaman välille alkoi kasvaa ruohoa. Mugaben tiukka »mies ja ääni» -linja sekä pyrkimys rasismista vapaaseen yhteiskuntaan veivät hänet lähes kymmenen vuotta kestäneeseen vankeuteen vuonna 1964. Mugaben vankeusvuosina nousi afrikkalaisten johtohahmoksi piispa Abel T. Muzorewa, joka ei kuitenkaan pystynyt mainittaviin mustien aseman parannuksiin. Heti vankeudesta vapauduttuaan Mugabe ottikin yhteyden ZANUn sissijoukkoihin.

Angolan purkaus

Sissitoiminta maassa sai uutta vauhtia ja intoa vuosina 1974-76 seurauksena Angolan vallankumouksesta ja Mosambikin itsenäistymisestä.

Jouduttuaan    välirikkoon Sambian presidentti Kenneth Kaundan kanssa asettui Mugabe ZANLA-sisseineen Mosambikin Machelin suojelukseen. Ryhmä sai koulutusta ja aseellista tukea niin Kiinalta kuin Neuvostoliitoltakin. »Mugaben Päiväkirjasta» tuli tärkeä poliittinen asiakirja.

Rhodesia sai maaliskuussa 1978 ensimmäinen »sisäisen ratkaisunsa» ja Ian Smith yhdessä piispa Muzorewan ja muiden maltillisten mustien kanssa muodosti sekavärisen hallituksensa. Niin Mugabe kuin Nkomokin sanoutuivat siitä irti, koska pitivät sitä pelkkänä nukkehallituksena. Molemmat isänmaallisen rintaman johtajat tiivistivät kansainvälisiä kontaktejaan erityisesti kolmanteen maailmaan.

Huhtikuussa 1979 pidettiin Rhodesiassa sitten vaalit, joissa valittiin »ylimenokauden» hallitus. Muzorewan maltillinen UANC-puolue sai noin 64 prosenttia äänistä ja muodosti hallituksen. Mugabe ja Nkono torjuivat vaalit »valkoisten petoksena».

Päätaistelu

Helmikuun lopulla pidettävien parlamenttivaalien päätaistelu tullaan käymään näiden kolmen välillä: piispa Abel T. Muzorewan johtaman JANe:n eli Yhdistyneen Afrikan Kansallisen Neuvoston, Joshua Nkomon ZAPUn ja Robert Mugaben ZANUn väillä. Niillä on jaettavana yhteensä 80 parlamenttipaikkaa sadasta eikä kukaan niistä pysy ilmeisesti saamaan ehdotonta enemmistöä. Zimbabwen ensimmäisestä hallituksesta tulee siten koalitio tai ei mitään, jos kaikki vielä kerran särkyy.

Joshua Nkomo on viime aikoina yritellyt puheissaan soitella ZAPUn ja ZANUn erot. Nkomo on kautta vuosien ollut selvästi maltillisempi kannanotoissaan ja toimissaan kuin Mugabe. Hän on maanpakovuosinaan Sambiasta käsin pitänyt yhteyksiä Rhodesian hallituksen virkailijoihin ja rohkaissut myös brittejä näiden ratkaisuyrityksissä.

Päinvastoin kuin Mugabe hän uskoo tietynasteiseen sovitteluun maan valkoisten kanssa. Hän on tyytynyt »vallansiirtoon» siinä missä Mugabe on vaatinut ehdotonta siirtymistä sosialistiseen valtioon.

Ainoa asia, josta tulevissa vaaleissa ei tule olemaan epäselvää, on valkoisten 20 paikan kohtalo. Rhodesian Rintama (RF) saa kaikki nuo paikat ja sen johtajaksi jää Ian Smith. Hyvin tärkeä seikka sen sijaan on, minkä mustan ryhmittymän kanssa Smithin puolue haluaa olla koalitiossa. Tähän saakka hän on toiminut Muzorewan kanssa, mutta tämä yhteistyö on jo rakoillut, joten Nkomon maltillisempi kansanrintama saattaa olla vaihtoehtona.