Demarit syvässä kriisissä: Näin punaväri hävisi kartalta

Teppo Tiilikainen
Ulkomaat 3.10.2009 16:01

Saksan sosiaalidemokraatit ovat historiansa syvimmässä kriisissä. SPD:n kannatus jäi vaaleissa 23 prosenttiin, mikä on kaikkien aikojen huonoin tulos puolueen historiassa.

KARTTA

SPD:n alamäki alkoi 2000-luvun alussa Gerhard Schröderin punavihreän hallituksen aikana. Saksan talous kärsi tuolloin pahasti maan yhdistymisen aiheuttamista kustannuksista. Schöder yritti saada valtiontalouden tasapainoon Agenda 2010-nimellä tunnetulla sosiaalipoliittisella ohjelmalla, joka leikkasi rajusti sosiaalietuuksia.

Ohjelma oli erittäin epäsuosittu, ja se näkyy puolueen kannatusluvuissa. SPD on kärsinyt vaalitappion toisensa jälkeen. Samalla Itä-Saksan kommunistipuolueen perillisten ja demareiden vasemman laidan muodostaman radikaalin vasemmistopuolueen Die Linken kannatus on kasvanut.

Linke on erittäin vahva itäisessä Saksassa, mutta puolueen keulahahmo, SPD:n entinen puheenjohtaja Oskar Lafontaine on onnistunut haalimaan kannatusta myös läntisessä Saksassa. Viime sunnuntain vaaleissa puolue saavutti historiansa parhaan tuloksen ja nousi vihreiden yläpuolelle lähes 12 prosentin kannatuksella.

Demarit ovat menettäneet asemiaan kaikkialla Euroopassa, vaikka luulisi, että maailmantalouden kriisi olisi vahvistanut niiden kannatusta.

Vielä 2000-luvun alussa sosiaalidemokraatit olivat vallassa 12:ssa EU:n silloisista 15 jäsenvaltiosta. Vasemmistossa oli imua, kun Tony Blairin ja Schröderin kaltaiset uuden polven demarijohtajat kiilasivat lähemmäksi poliittista keskustaa.

Nyt puheet ”uudesta keskustasta” ja ”kolmannesta tiestä” ovat vaienneet. Tanska kääntyi oikealle 2001, Ruotsi 2006 ja Suomi 2007.

Oikeisto hallitsee myös Kreikkaa ja Italiaa. Ranskan sosialistien rivit ovat olleet täysin sekaisin siitä lähtien, kun Ségolène Royal hävisi presidentinvaalit Nicolas Sarkozylle. Sosialistit olivat suurin häviäjä myös viime kesän EU-vaaleissa.

Vanhoista EU-maista demarit hallitsevat edelleen Espanjaa, Britanniaa ja Portugalia, jossa sosialistit tosin menettivät ehdottoman enemmistönsä viime sunnuntain vaaleissa. Työväenpuolue hallitsee edelleen myös Norjassa, joka ei kuulu EU:hun.

Demareiden vaalitappiot johtuvat osittain ammattirakenteen muutoksesta ja kannattajakunnan ikääntymisestä. Perinteinen kannattajakunta ei välttämättä hyväksy esimerkiksi puolueiden liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa ja siirtyy sen vuoksi kannattamaan uusia populistisia liikkeitä.

Demareilla ei ole enää myöskään valovoimaisia johtajia.

Keskustelu

Luusisi tosiaan, että taloustaantuma pelaisi demareiden pussiin, mutta eipä näytä niin tekevän.

Syitä on ainakin Suomessa mielestäni kaksi.

Ensinnäkin, demareiden sanomasta puuttuu sisältö. Puheet ovat pahimman luokan sanahinää, juuri sellaista unelmahöttöä, mistä Tuomiojakin omiaan torui. Ollaan huolissaan, huolissaan ja taas kerran huolissaan, ja toivotaan toivotaan. Nykyisin ihmisillä on internetin myötä lukuisia erilaisia tietokanavia, mistä voi hakea tietoa ja vertailla faktoja ja mielipiteitä. Demareiden sanoma ja ehdotukset vaan eivät tunnu loogisilta eivätkä tunnut olevan tästä (globaalista) maailmasta.

Toiseksi demareilta puuttuu karismaattinen johtaja. Se olisi se vähin, mitä vaadittaisiin, jotta nykyisellä mediavaltakaudella kisassa pärjäisi. Poliittisten päättäjien suosio perustuu imagoon, karismaan, sanattomaan viestintään ja lyhyisiin helposti ymmärrettäviin lausumiin.

Kreikan vaali taisi tuottaa pienen korjausliikkeen. Ei sielläkään liene kyse sosialistien erinomaisuudesta vaan oikeiston surkeasta epäonnistumisesta.

Tuskin nämä näennäiset vaalirahakohu jauhamiset keskustaoikeistopuolueista demareiden ja vasemmiston kannatusta nostavat. Päinvastoin. Lehdet nähdään, aivan oikein, vasemmistopuolueiden ääntorvina. Suomi käy hyvästä esimerkistä. Jokainen tietää muillakin puolueilla olevan vaalirahaa monenlaisista lähteistä. Esim. työväen yhdistys on avaamatta ja erilaiset säätiöt joihin rahaa saatu ”lahjoittajilta”. Kuten jo aiemmin mainittiin tässä keskustelussa, tietoa saadaan niin paljon muualtakin, kuin tietyiltä toimittajilta ja lehdiltä että toimittajien julistus nähdään kuten kuuluukin osana politiikkaa. Myös ikääntynyt ryhmä on päässyt kiinni globaaliin tiedonsaantiin´.

Toimittajat luetaan kuin poliitikot. On täysin turhaa puhua sitoutumattomuudesta kun teksti puhuu jostain aivan muusta. Mitä toimittaja sanoo, mitä sanomaa hän kirjoituksillaan tukee, sitä puoluetta hän edustaa.

Miksi kukaan kannattaisi demareita, kun heillä ei ole muuta tarjottavaa kuin kohut ja ajojahdit?