Carl Bildt: Venäjä ei ole enää uhka

Karri Kokko
Ulkomaat 7.2.2008 14:10

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt arvioi, että Suomen ei tarvitse pelätä Venäjää niin kuin Neuvostoliittoa.Katso diaesitys ja kuuntele katkelma Bildtin haastattelusta.carl bildt

 

Teksti Tuomo Lappalainen, Tukholma
Kuvat Markus Pentikäinen
(SK 6/2008)

Suomi ei jätä Carl Bildtiä, 58, rauhaan.

Politiikan huipulle toissa vuonna yllättäen palannut konkari on juuri haastattelua edeltäneenä päivänä kotiutunut Turusta ulkoministerikollegansa Ilkka Kanervan (kok) kuusikymmenvuotisjuhlilta. Prameat kekkerit kestivät monta päivää, ja Bildtillekin oli tullut kutsu kolmeen tilaisuuteen.

”Sitä ei kai voi sanoa kovin hillityksi syntymäpäivien vietoksi”, hän naurahtaa hyväntahtoisesti.

Kanerva on viime aikoina työllistänyt Bildtiä myös viran puolesta. Bildtin työpöydällä on jo jonkin aikaa ollut Suomen ulkoministeriön joulun alla valmistunut Nato-selvitys, joka on vihdoin saatu käännettyä myös ruotsiksi. Toistaiseksi hän on ehtinyt käydä suurlähettiläs Antti Sierlan laatiman raportin vain kursorisesti läpi, mutta aikoo paneutua siihen vielä ajan kanssa paremmin.

Minusta se oli kaikin puolin kunnioitusta herättävä suoritus. Hyvin perusteellista työtä, perusteellisempaa kuin mitä me olemme toistaiseksi tehneet Ruotsissa”, ulkoministeri kehuu.

Mitään suuria yllätyksiä selvitys ei Bildtin mielestä sisältänyt. Syykin on yksinkertainen. Suomi ja Ruotsi ovat ulkopoliittisesti lähempänä toisiaan kuin ehkä kertaakaan sitten 1800-luvun alun, jolloin Ruotsin vallan aika päättyi Suomessa. Siksi molemmissa maissa keskustellaan nyt myös Natosta hyvin samanlaisista lähtökohdista. Suomessa vain paljon enemmän.

”Suomessa on perinteisesti käyty syvällisempää turvallisuuspoliittista keskustelua kuin Ruotsissa. Siihen on historialliset syyt. Suomen asema on ollut paljon vaaranalaisempi, joten turvallisuuspolitiikan merkitys on luonnollisesti korostunut”, ulkoministeri vertailee.
Perinne jatkuu, vaikka Suomessa ei eletä enää samalla tavalla idän uhan alla kuin vielä muutama kymmenen vuotta sitten, jolloin Bildt tuli politiikkaan.

”Nykyisellä Venäjällä ei ole samanlaista ideologista lähetystehtävää kuin kommunistisella Neuvostoliitolla oli aikoinaan. Se on muuttanut tilannetta oleellisesti, aivan siitä riippumatta, mitä epäilyksiä meillä on Venäjän kehityksen suhteen.”

Niitäkin Ruotsissa on, enemmän kuin Suomen päättäjillä, ainakin julkisesta keskustelusta päätellen.

Ei kiirettä Nato-joukkoihin

Ulkoministeriön rakennuksessa, Perintöruhtinaan palatsissa, voi vielä aistia Ruotsin suurvalta-ajan loiston. 1700-luvulla rakennettu talo on aivan Tukholman ydinkeskustassa kivenheiton päässä kuninkaanlinnasta. Vanhimmat osat ovat 1600-luvulta ja Lennart Torstenssonin, yhden sen aikakauden suurimman sotasankarin rakennuttamia. Torstensson kuului niihin kuningas Kustaa II Aadolfin lähimpiin miehiin, joiden johdolla ruotsalaiset valloittivat kolmekymmenvuotisessa sodassa puoli Eurooppaa.

Nyt näiden seinien sisällä mietitään taas – jos kohta hiukan eri hengessä kuin nelisensataa vuotta sitten – miten Ruotsi voisi ottaa enemmän vastuuta kansainvälisissä kriiseissä, vaikkei haluakaan liittoutua sotilaallisesti.

Kaikki on kuitenkin suhteellista.

”Puolustusvoimissa on tehty viimeisten viidentoista vuoden aikana merkittäviä uudelleenjärjestelyjä, joiden yksi tarkoitus on ollut varmistaa, että voimme toimia Naton kanssa eri tyyppisissä kansainvälisissä operaatioissa”, kokoomuslainen Bildt muistuttaa.

Sekä Ruotsissa että Suomessa on haluja mennä vieläkin pitemmälle. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen (kok) ja hänen ruotsalainen virkaveljensä, Bildtin puoluetoveri Göran Lennmarker julkaisivat vastikään yhteisen kirjoituksen, jossa he vaativat, että Suomen ja Ruotsin pitäisi tehdä viipymättä yhteinen päätös osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkoihin eli sotilaskielellä NRF:ään. Kaksikon mielestä se varmistaisi molemmille maille paikan sotilasliiton monenkirjavien rauhankumppanien ”etujoukossa”.

Bildtin mukaan asialla ei ole aivan niin kova kiire kuin kirjoituksessa annettiin ymmärtää, sillä Natolla itselläänkin on ollut vaikeuksia päättää, mitä se NRF-joukoilta tarkkaan ottaen haluaa.

”Ensin on hyvä nähdä, tuleeko nopean toiminnan joukoista ylipäätään sellaiset, että meiltä löytyy niihin sopivia yksikköjä”, Bildt muistuttaa.

Yksi mahdollisuus voisi olla Tanskan johtoon tuleva joukko, jonka on määrä olla valmiudessa vuosina 2010-2011. Mutta senkin suhteen on vielä aikaista tehdä lopullisia päätöksiä. Uudet sitoumukset pitää myös suhteuttaa käytettävissä oleviin voimavaroihin. Niitä ei noin vain kasvateta.

Ruotsissa on käyty armeijan määrärahoista sen verran tiukkaa vääntöä, että puolustusministerikin on vaihtunut, kun entinen sai tarpeekseen.

”Meillä on vain tietty määrä rakennuspalikoita, joita voidaan käyttää eri tavoin. Olemme jo nyt mukana Euroopan unionin taistelujoukoissa, haluamme ottaa jatkossakin osaa YK:n operaatioihin, ja meille voidaan esittää myös aivan uusia vaatimuksia. Tämä on ennen kaikkea käytännöllinen eikä niinkään periaatteellinen kysymys”, ulkoministeri tyynnyttelee kovinta NRF-kuumetta.

Yksi vaihtoehto on, että samat joukot toimisivat joustavasti useamman lipun alla.

”NRF-konsepti ja EU:n taistelujoukkojen konsepti ovat hyvin samantapaisia. Meidän pitääkin nyt miettiä, voisiko EU-joukkoja käyttää myös Nato-yhteyksissä.”