Britannian säästökuuri epäilyttää – ”Poliittinen valinta, ei pakko”

Ulkomaat 29.1.2011 12:01

Brittihallitus karsii rankasti julkisia menoja. Vastustajien mukaan syynä ei ole säästämisen pakko vaan aate.

Mielenosoitus Piccadilly Circus, Lontoo. Opiskelijat osoittivat mieltään säästöjä vastaan 19. tammikuuta. Kuva Leon Neal / AFP / Lehtikuva.

Valtiovarainministeri George Osbornen tarmo amputoida julkisia menoja talouden vakauttamiseksi on järkyttänyt brittejä, saanut vihaiset opiskelijat kaduille ja epäilyttänyt taloustieteilijöitä.

On alettu kysellä, onko konservatiivien ja liberaalidemokraattien hallitus sittenkin aatteellisella ristiretkellä. Arvostelijoiden mielestä Britannian jättimäistä budjettivajetta käytetään tekosyynä hyvinvointipalvelujen riisumiseksi.

London School of Economicsin (LSE) professorin John Van Reenanin mielestä hengästyttävässä säästökuurissa on kyse ”poliittisesta valinnasta”, ei patrioottisesta välttämättömyydestä.

”Minkään taloustieteen laskuopin mukaan hallituksen ei ole välttämätöntä tehdä suurimpia julkisten menojen leikkauksia sitten toisen maailmansodan. Budjettivajetta on toki vähennettävä. Kysymys kuuluu, kuinka nopeasti”, LSE:n Centre for Economics Performancea johtava Van Reenan sanoo.

Taistelun taustalla on kaksi ajattelutapaa: toiset uskovat, että lamasta selvitään suitsimalla julkisia menoja, toiset arvelevat, että juuri julkisten menojen leikkaaminen oli 1930-luvun laman emämoka.

Edellinen, työväenpuolueen hallitus olisi puolittanut rakenteellisen vajeen vuoteen 2015 mennessä. Nykyinen hallitus haluaa siitä kokonaan eroon samassa ajassa.

Historian valossa Britannia pelaa uhkapeliä. Elpymiseen on tavallisesti päästy, kun menoja on karsittu vasta talouskasvun voimistuttua. Ei ole takeita siitä, virkoaako yksityinen sektori nyt kasvun veturiksi.

”Uhkana on uusi talouden lama ja pahempi budjettivaje, kun kasvava joukko työttömiä ei ole maksamassa veroja”, sanoo Van Reenan.

Köyhien taakka suurempi

David Cameronin hallitus on puolustanut kulukuuria vakuuttamalla, että leikkauksia ohjaa tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus.

Lontoolainen Institute For Fiscal Studies -tutkimuslaitos kuitenkin laski, että väestön köyhempi puolisko joutuu kantamaan taakasta enemmän kuin rikas puolisko. Julkisista varoista tuettujen pankkien bonuskauden kynnyksellä keskusteluun tuli epäilyjä siitä, pelaavatko maata johtavat rikkaat ehkä omaan pussiinsa.

”Tasapuolisuus voi merkitä yhtäläisiä mahdollisuuksia, toisille taas tasaveroista lopputulosta. Taloustieteilijät katsovat, satuttaako päätös enemmän köyhiä kuin rikkaita. Jos näin on, kyseessä on epäoikeudenmukainen ja taantumuksellinen politiikka”, Van Reenan sanoo.

”Olemme nähneet ihmisten riemuitsevan raskaimmista julkisten menojen leikkauksista vuosikymmeniin”, paheksui työväenpuolueen varjohallituksen valtiovarainministeri Alan Johnson, kun konservatiivikansanedustajat hurrasivat leikkausohjelman esittelyssä parlamentissa lokakuussa.

Etäisyyttä thatcherismiin

Van Reenanin mielestä kyse on siitä, minkälainen valtio halutaan normaalin vakaan talouden aikana.

Työväenpuolue pyrki kestämättömään yhtälöön pohjoismaisesta hyvinvointimallista Yhdysvaltain verotasolla. Se aiheutti osan ylivelkaantumisesta.

Konservatiivit ja liberaalidemokraatit toivovat kevyttä valtiota, joka lakkaa holhoamasta ja jossa valtaa hajautetaan. Cameronin ja Osbornen ”myötätuntoisessa konservatismissa” silti kelpuutetaan se, että on olemassa yhteiskunta ja ihmisiä, jotka tarvitsevat valtiolta apua.

Idea on tässä kohtaa etäällä radikaalista Margaret Thatcherista, joka aikanaan ilmoitti, että ”yhteiskuntaa ei ole; on vain yksittäisiä miehiä, naisia, perheitä”.

Cameron vieläpä visioi ”suurta yhteiskuntaa”, jossa kansalaiset osallistuvat ja ottavat vapaaehtoistyötä tekemällä hoitaakseen vetäytyvän valtion tehtäviä. Epäselvää on, miten väki aiotaan käytännössä kammeta hoitamaan vanhuksia ja lapsia tai pitämään kadut puhtaina ja järjestyksessä.

”Valtion vetäytyminen tuskin johtaa äkilliseen hyväntekeväisyysräjähdykseen. Seuraus saattaa olla päinvastainen, ja paikallisyhteisöt rapautuvat”, Van Reenan varoittaa.

Konservatiivit ovat varoneet tarkkaan yhdistämästä nykyhallitusta Thatcherin valtakauteen ja sen vähemmän mairitteleviin aikaansaannoksiin, kuten alas ajetun teollisuuden tuottamaan suurtyöttömyyteen, Van Reenan huomauttaa.

Mutta edes Thatcher ei mennyt yhtä pitkälle valtion menojen riisumisessa.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.