BP: Meksikonlahden öljyvuoto ei enää uhkaa ympäristöä

BP
Teksti
Jukka Ukkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Meksikonlahti
Vielä elokuun alussa Meksikonlahden pelastusoperaatio oli täydessä käynnissä. Kuva Gerald Herbert / AP / Lehtikuva.


Yksitoista ihmistä sai surmansa, kun BP:n vuokraamalla  Deepwater Horizon -öljynporauslautalla sattui räjähdys ja tulipalo huhtikuun 20. päivänä. Lautan uppoamisen jälkeen puolentoista kilometrin syvyydestä alkoi vuotaa öljyä pahimmillaan jopa 25 000 barrelia eli neljä miljoonaa litraa päivässä, eikä vuotoa saatu tyrehtymään aiemmissa lukuisissa tukkimisyrityksissä.

Nyt BP kumppaneineen on nostanut rikkoutuneen bop-turvaventtiilin (blow-out preventerin) pohjasta putken suulta ja korvannut sen uudella. Aikaisemmin rikkinäistä venttiilijärjestelmää on korjattu pohjassa asettamalla sen päälle “tulppa”, joka pysäytti varsinaisen vuodon heinäkuussa. Lopullisesti öljylähteen tukkiminen viimeistellään mudalla ja sementillä syyskuun puolivälissä.

Noin 16 metriä korkean, 300 tonnia painavan turvaventtiiliyksikön nostaminen puolentoista kilometrin syvyydestä Helix-aluksen kannelle kesti yli vuorokauden.

Työhön osallistuneessa 137 hengen miehistössä oli mukana myös FBI:n agentteja, jotka kuvasivat elementtiä ja veivät sen Nasan tutkittavaksi Louisianaan. Mediasta paikan päälle alukselle päästettiin vain uutistoimisto AP:n toimittaja ja kuvaaja.

Nostotyötä hidasti hydraattikiteiden sulattaminen laitteen pinnalta. Jään tapaisia kiteitä muodostuu, kun kaasuja, kuten metaania, sekoittuu veteen paineessa ja kylmyydessä. Samanlainen kiteytyminen aiheutti ongelmia toukokuussa, kun vuotoa yritettiin tukkia.

Vuosikausien siivous

Tutkimuksissa on tähän mennessä selvinnyt, että alkuperäisen räjähdyksen laukaisi metaanikaasukupla, joka karkasi lähteestä ja työnsi irti porasarjan sekä laajeni nopeasti päästyään läpi useiden esteiden ennen syttymistään.

Sitä ei kuitenkaan tiedetä tarkasti, miksi kaasu karkasi, ei myöskään sitä, miksi tulpat eivät kestäneet.

Venttiilijärjestelmässä on mahdollisesti ollut vuoto, joka on saattanut vähentää sen tehoa. Mahdollisena pidetään myös sitä, että järjestelmään kuuluvan virtalähteen lataus on ollut heikko tai kadonnut kokonaan. Itse venttiilin ei uskota olleen alun perin viallinen, vaan sen on tärvellyt vasta kaasupurkaus.

Öljynporauslautan omistavan Transocean-yhtiön edustajien mukaan venttiili on toiminut asianmukaisesti perusteellisessa tarkastuksessa helmikuussa ja se on läpäissyt myös painetestin 9. huhtikuuta, eli juuri ennen onnettomuutta.

Toisten tietojen mukaan kuitenkaan laitteen tarkastusta vuonna 2005 ei olisi tehty Yhdysvaltain lakien mukaisesti, eikä kaikilla korjaustoimilla olisi ollut valmistajan valtuutusta. Epäselvyyksien venttiilin toiminnasta on väitetty myös hidastaneen vuodon sulkemisyrityksiä räjähdyksen jälkeen.

Vaikka vuoto on saatu tukituksi ja öljyn leviäminen rajatuksi, koko sotku ei suinkaan ole vielä ohi. Työläin vaihe, eli kaluston ja varsinkin saastuneen ympäristön siivoaminen kestää vuosikausia. Öljyn leviäminen rannikoille on ilmeisesti jo ohi, mutta valtava öljylautta liikkuu vielä Meksikonlahden pinnan alla.

Pahimpia ympäristötuhoja vuodon on arveltu aiheuttavan rantojen lisäksi useille eläinryhmille, joista osa on uhanalaisia.

Nettilehti GlobalPostin mukaan pahimmin öljystä saattavat kärsiä sinievätonnikalat, jotka vaeltavat Atlantilta Meksikonlahdelle kesäisin. Myös useita kilpikonnalajeja pesii alueella, eivätkä ravut tai haitkaan ole turvassa öljyltä. Linnuista kärsivät mm. pelikaanit, vesilinnut, kahlaajat ja monet muuttolinnut. Nisäkkäistä vaarassa ovat ainakin useat valaslajit sekä erittäin harvinaiset manaatit.

Myös onnettomuuden tekninen tutkiminen vie kauan aikaa.

Tiedemiehet tarkkailevat tilannetta muun muassa FlowCamilla, erityisellä mikroskoopin ja kameran risteytyksellä, joka laserin avulla pystyy ottamaan 10 000 kuvaa minuutissa ja tekemään reaaliaikaisia analyysejä vedessä olevasta planktonista.

Tätä tarkkailua tarvitaan siksi, että öljyinen plankton saattaa ravintoketjussa joutua kalojen ravinnoksi ja sitä kautta koitua haitaksi myös ihmisille.


“Suomalaiset hoitavat”

Vaikka öljykatastrofi oli kaukana, siitä tuli menestystarina suomalaiselle öljyntorjunnalle. Torjuntatyöhön osallistui parhaimmillaan noin 250 suomalaista sekä paikan päällä että Suomessa, porvoolaisessa öljyntorjuntayhtiö Lamor Technics Oy:ssä ja sen alihankkijayrityksissä.

Lamor oli mukana alkuvaiheista saakka suunnittelemassa ja toimittamassa nopeasti tarvittavia torjuntaratkaisuja ja evakuointeja. Työhön sopivaa teknologiaa meillä oli jo ennestään valmiina, nyt se vain piti nopeasti räätälöidä tähän tilanteeseen, kertoo toimitusjohtaja Fred Larsen, joka on juuri palannut New Orleansiin perustetusta “komentokeskuksesta”. Paikalle jäi vielä kymmenkunta lamorilaista.

Suurin työ oli laitteiden kuljetusten järjestäminen Suomesta New Yorkin kautta Meksikonlahdelle. Se samoin kuin koko projekti onnistui hyvin, ja suomalaiset saivat “myönteisessä mielessä hullun maineen”, kertoo Larsen, ja kesän mittaan syntyi jopa lentävä lause: “Kertokaa suomalaisille, kyllä he hoitavat.”

Meksikonlahden vuodon jälkeen neljä suurta öljy-yhtiötä (Exxon, Shell, Conoco Phillips ja Chevron) ovat päättäneet sijoittaa miljardi dollaria syvänmeren öljyvahinkojen torjuntayksikköön.
Tämänkertainen syntipukki, BP, on joukosta poissa toistaiseksi, mutta sekin liittynee uuteen Marine Well Containment Companyyn myöhemmin. Torjuntayhtiö hankkii tulevien vahinkojen varalta robotteja, öljyntorjunta-aluksia ja muuta tarvittavaa kalustoa.

Tavoitteena on se, että yhtiö ehtii vuorokaudessa avuksi missä päin maailmaa tahansa sattuvaan öljyonnettomuuteen ja toimii jopa kolmen kilometrin syvyydessä. “Totta kai mekin olemme kiinnostuneita tuosta hankkeesta”, sanoo Larsen.