Auton vuosisata ohi - jenkkinuoret suosivat vaihtoehtoista liikennettä

autoilu
Teksti
Marko Hamilo
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
pyöräilijä Brooklynissa
Autolla vai ei? Brooklynissa New Yorkissa kiista Prospect Park Westin pyörätiestä meni oikeuteen saakka. Elokuun alussa tuomari päätti, että pyörätie säilyy. Kuva Spencer Platt / Getty Images / AOP.

Henkilöautojen määrä kääntyi Yhdysvalloissa laskuun 2004.

Yhdysvalloissa arjesta ei tulisi mitään ilman autoa. Pahiten autoriippuvaisissa amerikkalaislähiöissä perheellä pitää olla ainakin kaksi henkilöautoa.

Kun yhdyskuntarakenne hajoaa meilläkin, Suomi seuraa perässä. Ensin lapsiperheet, sitten lapsettomat. Ensin tarvitaan yksi auto, lopulta kaksi.

Todellisuudessa Suomi on kansainvälisistä trendeistä pahasti jäljessä. Yhdysvalloissa uusien autojen myynti on puolittunut vuoden 1985 yhdestätoista miljoonasta vuoden 2009 viiteen ja puoleen miljoonaan, kirjoittaa ympäristökonsultti Fred PearceNew Scientistissa.

Vuonna 2009 talous tosin sukelsi taantumaan, mutta suhdanteet eivät yksin selitä myyntilukuja. Autot ovat nykyään myös kestävämpiä kuin ennen ja autokanta siksi keskimäärin vanhempi kuin 1980-luvun puolivälissä.

Silti “autohuippu”, peak car, on Yhdysvalloissa ohitettu jo autojen omistuksessa ja henkeä kohti kuljetuissa vuotuisissa kilometreissä.

Demotorisoituminen alkoi Japanista 1990-luvulla. Lännessä käännepiste oli 2004, Pearce kirjoittaa. Tuolloin autolla kuljettujen kilometrien määrä kääntyi laskuun Yhdysvalloissa, Britanniassa, Saksassa, Ranskassa, Australiassa ja Ruotsissa.

Suhde autoon muuttuu

Polttoaineen hinta, vakuutusmaksut, kaupunkikeskustojen pysäköintiongelmat ja tukkoinen katuverkko saattavat osaltaan selittää käännettä. Ruuhkamaksut ovat esimerkiksi Lontoossa ja Tukholmassa tehneet julkisesta liikenteestä entistä kilpailukykyisemmän.

Ehkä yllättävintä onkin, että autoilun suosio on vähentynyt dramaattisimmin juuri pahiten autoriippuvaisissa lähiöissä, Pearce kirjoittaa. Atlantassa ja Houstonissa ajetaan kymmenen prosenttia vähemmän kuin aiemmin, vaikka joukkoliikennettä ei juuri ole.

Eläkeläiset eivät aja töihin ja kotiin. Väestön ikääntyminen ja etätyö voivat osaltaan selittää autoilun vähenemistä.

Pearcen mukaan kyse on kuitenkin syvemmästä murroksesta suhteessamme autoon ja autoriippuvaiseen kulttuuriin. Autoriippuvuudessa “suurimpia pudottajia” ovat Yhdysvalloissa olleet alle 35-vuotiaat. Ajokortti oli vuonna 1998 kolmella neljästä 17-vuotiaasta yhdysvaltalaisesta, nyt vain joka toisella.

Varsinkin niin sanottu luova luokka Yhdysvalloissa on alkanut kyllästyä esikaupunki-idylliin. Tyylitietoiset nuoret haluavat asua keskustoissa, joissa on käveltäviä kortteleita ja hyvä joukkoliikenne.

Samat trendit näkyvät Britanniassa, Pearce väittää.

Suomi kuin kehitysmaa

Toistaiseksi kaikki muu liikenne on kasvanut autoilun kustannuksella, mutta Pearcen mukaan ei ole mahdotonta, että myös ihmisten tarve liikkua yksinkertaisesti vähenee.

Suomessa tällaiset ajatukset ovat vieraita. Tekniikan akatemian viime toukokuussa järjestämän Miten Suomi liikkuu tulevaisuudessa -seminaarin puhujat tutkijoista ministeriöiden virkamiehiin olivat yksimielisiä siitä, että liikkumisen tarve Suomessa vain jatkaa kasvuaan.

Suomen henkilöautokanta oli vuoden 2009 lopussa runsaat 2 758 000 autoa. Kahden miljoonan raja ylittyi vuonna 1998.

Vaikka ensirekisteröinnit ovat taantuman vuoksi pudonneet vuoden 2008 vajaasta 140 000:sta vuoden 2009 runsaaseen 90 000:een, ajokortti oli viime vuoden lopussa useammalla kuin koskaan ennen: 3 579 000 suomalaisella.

Tässä Suomi muistuttaa kehitysmaita. Enemmistö maailman ihmisistä elää maissa, joissa riippuvuus autoiluun on vasta kehittymässä. Globaali autohuippu on vielä kaukana edessä.

Kaikki autoiluun liittyvät trendit eivät ole vihreitä, Pearce kirjoittaa. Yhdysvalloissa henkilöautojen keskimääräinen matkustajaluku on pudonnut, autoilua on korvannut lentäminen ja autojen koko on kasvanut.