Aseohjelmat karkasivat käsistä - Mitä tehdään kun rahat loppuvat?

aseteollisuus
Teksti
Jyri Raivio
Julkaistu yli kolme vuotta sitten
Boeingin työntekijöitä

Sotilas-teollisten liitoumien voittokulku voi murtua, kun valtioiden rahapula pahenee.

“Meidän on kaikilla hallinnon tasoilla visusti varottava antamasta liian suurta vaikutusvaltaa sotilas-teolliselle liittoutumalle, haki se sitten tällaista valtaa tai ei.”

Näin sanoi jäähyväispuheessaan kansakunnalle tammikuussa 1961 Yhdysvaltain presidentti, toisen maailmansodan sankarikenraali Dwight Eisenhower.

Varoitus on ilmeisesti unohdettu. Sotilas-teolliset liittoutumat kurittavat useita eri valtioita jättimäisillä aseohjelmilla, joiden kustannukset ja aikataulut ovat karanneet täysin käsistä.

Malliesimerkki on maailman kaikkien aikojen kallein asehanke, F-35 Lightning II -taistelukone.

Pentagon päätti 2001 ostaa niitä Lockheed Martin -yhtiöltä lähes 2 500 kappaletta. Kehitystyön arvioitiin maksavan 40 miljardia dollaria, tuotannon yli 200 miljardia.

Hankkeessa on aktiivisesti mukana kahdeksan maata, ja monet muutkin ovat kiinnostuneita.

Suomessa Hornetien korvaamista joskus 2020-luvulla aletaan valmistella jo seuraavan hallituskauden aikana. Vahvin ehdokas on F-35.

Sen aikataulu ja kustannusarviot ovat joutaneet romukoppaan. Virallisesti myönnetään 13 kuukauden myöhästyminen, asiantuntijat puhuvat kahdesta ja puolesta vuodesta.

Virallisesti myönnetään myös koneen kappalehinnan tuplaantuminen vuoden 2001 noin 50 miljoonasta 113 miljoonaan dollariin.

Kongressissa epäillään nyt, että Lockheed Martin esitti tahallaan epärealistisen alhaisen kustannusarvion saadakseen hankintasopimuksen. Nyt yhtiö ottaa omansa takaisin ylittämällä räikeästi omaa kustannusarviotaan.

Tarjouskilpa meni uusiksi

Yhdysvalloissa sotilaallis-teollisen liittoutuman menestyksestä on toinenkin tuore esimerkki.

Boeing lahjoi 2000-luvun alussa Pentagonin hankintapomon tekemään sopimuksen, jolla piti vuokrattaman sata B-767-matkustajakonetta tankkerikoneiksi muutettuina.

Väliin ehätti senaatin puolustusvaliokunta. Valtiolle erittäin epäedullinen sopimus purettiin ja sen kaksi pääsorvaajaa saivat vankeustuomiot.

Tankkerikauppa pantiin avoimeen kilpailuun. Sen voittikin yllättäen eurooppalainen EADS.

Tätä USA:n sotilas-teollis-poliittinen liittouma ei voinut hyväksyä. Tarjouskilpailu pantiin uusiksi. Kaupan saanee sittenkin Boeing.

Myös Euroopan suurin sotilasteollinen hanke, nelimoottorinen sotilaskuljetuskone A400M, on mennyt pahasti pieleen. Kehitystyön 20 miljardin euron kustannusarvio on ylitetty ainakin viidellä miljardilla. Ensimmäiset koneet tulevat käyttöön aikaisintaan 2013 eli neljä vuotta laskettua myöhemmin.

Hävittäjiä sissisotaan?

Nämä hankkeet osoittavat, kuinka tiukan niskalenkin sotateollisuus on ottanut julkisen vallan haltijoista. Kilpavarustelu yhä nykyaikaisemmilla ja yhä kalliimmilla aseilla sen kuin kiihtyy, vaikka kylmä sota päättyi jo kaksi vuosikymmentä sitten. Kriisejä maailmalla riittää, mutta huippukalliit neljännen sukupolven hävittäjät eivät ehkä ole kustannustehokkain työkalu sissisodassa, jossa vihollinen rakentelee tienvarsipommeja apulannan raaka-aineista.

Nyt tilanne saattaa kuitenkin muuttua. Luonnonlain kaltaisena pidetty sotamateriaalin jatkuva kallistuminen voi pysähtyä, koska ostajien rahat ovat lopussa.

Julkiset taloudet ovat kriisissä lähes kaikissa länsimaissa. Varustelurahojen hallitsematonta kasvua on vaikea perustella, jos yhteiskuntien peruspalveluihin joudutaan tekemään todella kipeitä leikkauksia.

Kuva Ted S. Warren / AP / Lehtikuva.