Argentiina havittelee Falklandinsaaria yhä itselleen - sodasta 30 vuotta

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Saaria tavoitellaan nyt diplomatialla. Sodasta Britannian kanssa on kulunut 30 vuotta.

Port Stanley toivottaa tervetulleeksi. Kiista Falklandista on jälleen kiristänyt tunnelmaa: saaren poliisit ovat rauhoitelleet argentiinalaisturisteja. Kuva Marcos Brindicci / Reuters / Lehtikuva.

Argentiina haluaa edelleen haltuunsa Falklandinsaaret, joiden omistuksesta se kävi lyhyen sodan Britannian kanssa 30 vuotta sitten. Argentiina valtasi Falklandinsaarten pääkaupungin 2. huhtikuuta 1982.

Argentiinan presidentti Cristina Fernández de Kirchner aikoo ottaa Falklandin tilanteen esiin huhtikuun puolivälissä Amerikan maiden huippukokouksessa Kolumbian Cartagenassa. Kokoukseen osallistuu myös Yhdysvaltain presidentti Barack Obama.

Tällä kertaa Falkland-konfliktista ei tule sotaa, sanoo Argentiinan senaatin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Guillermo Carmona. Hänen mukaansa tilanne on nyt toinen kuin 1982.

“Silloin vastakkain oli kaksi hullua: Argentiinan sotilasdiktaattori Leopoldo Galtieri ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher“, Carmona sanoo. “Nyt emme taistele oikeuksistamme saariin asein vaan diplomatian keinoin YK:ssa ja muissa kansainvälisissä järjestöissä.”

Argentiina saa tukea kiistassa Latinalaisen Amerikan mailta. Se yrittää myös viedä kiistaa YK:n turvallisuusneuvostoon.

Argentiina pitää diplomaattisen voittona sitä, että Latinalaisen Amerikan valtiot kielsivät marraskuussa Falklandin lipun alla purjehtivia laivoja tulemasta satamiinsa. Voitto on korkeintaan vertauskuvallinen; kun samaiset laivat vetävät brittilipun salkoon, ne voivat purjehtia mihin satamaan tahansa.

Falklandin rauhaa varmistaa myös se, että Argentiinalla ei juuri olisi mahdollisuuksia, jos se ryhtyisi sotatoimiin Britanniaa vastaan. Sotilasdiktatuurin kaaduttua 1983 Argentiinan hallinto on kutistanut maan asevoimia niin, että sotilaat eivät voi enää kaapata valtaa. Sisäiset levottomuudet hallitus laskee hoitavansa poliisin kyynelkaasulla, pampuilla ja vesitykeillä.

Nyt kiinnostaa öljy

Argentiinalaiset kutsuvat Falklandinsaaria niiden espanjankielisellä nimellä Malvinassaariksi. Jos saaret olisivat Argentiinan hallussa, ne kuuluisivat Tulimaan kansanedustajan Rosana Andrea Bertonen vaalipiiriin. Bertone, presidentti Cristina Fernándezin läheinen ystävä, pitää kuitenkin 30 vuoden takaista sotaa saarista Argentiinan arviointivirheenä.

“Sotilasdiktatuuri teki laskuvirheen”, Bertone sanoo. “Se ei aavistanut, että rouva Thatcher lähettää sotalaivastonsa toiselta puolelta maapalloa Malvinasille.”

Sotilasjuntan aikana maassa oli suuria talousvaikeuksia. Kun kansa murisi, kenraali Leopoldo Galtieri sai idean valloittaa hetkeksi Falklandinsaaret, jotta huono taloudenhoito unohtuisi isänmaallisen paatoksen alle. Kansanedustaja Bertone uskoo, että Galtierin oli tarkoitus olla Falklandilla vain vähän aikaa. Todennäköisesti kenraalikin ymmärsi, että ei saisi saaria pysyvästi Argentiinalle.

Bertonen ja Guillermo Carmonan mukaan avainasia Falklandilla on nyt öljy. Parin vuoden koeporausten jälkeen tiedetään, että matalissa vesissä on lupaavia öljyesiintymiä. Britit ovat niitä löytäneet, argentiinalaiset eivät vielä. Bertone ja Carmona uskovat, että Britannia pitää Falklandinsaarista kiinni, koska se uskoo niiden turvin pääsevänsä joskus jakamaan myös Etelämantereen rikkauksia.

Vaikka Bertone ja Carmona suhtautuvat tyynesti Falklandin tilanteeseen, molempia ärsyttää brittien uhitteleva käytös.

Argentiinalaiset eivät ole koskaan hyväksyneet brittien häärimistä Falklandilla, koska he katsovat Britannian varastaneen saaret heiltä.

“Britit valtasivat saaret vuonna 1833 ja heittivät ulos kolmisenkymmentä saarilla asunutta argentiinalaista”, Bertone sanoo. “He istuttivat oman väestönsä sinne, ja nyt he katsovat, että saaret ovat heidän sillä perusteella, että niiden varastamisesta on kulunut niin pitkä aika.”

Saarilla asuu 3 000 henkeä, joista vain kolmisenkymmentä on vanhoja argentiinalaisia. Asukkaita on muuttanut eri maista. Brittien jälkeen suurin ryhmä ovat chileläiset, joita on 300.

Ennen vuoden 1982 maihinnousua Britannia ja Argentiina tulivat hyvin toimeen. Bertone mainitsee, että esimerkiksi malvinasilaiset äidit saivat tulla synnyttämään Argentiinan rannikkokaupunkien sairaaloihin. Vuonna 1971 Britannia ja Argentiina sopivat, että Argentiina hoitaa saarten huollon, johon kuuluivat ilma- ja merikuljetukset sekä polttoainehuolto. Malvinasilaiset saivat tulla esimerkiksi leikkauksiin Argentiinaan.

Kartta Hannu Kyyriäinen

Valtionkassa hupenee

Nykyisin ainoa suora yhteys Falklandille on lentoreitti Etelä-Chileen Punta Arenasista, josta tuodaan ruokaa ja tarvikkeita saarille. Argentiina on uhannut katkaista lentoyhteyden kieltämällä koneet ilmatilassaan, mutta ei ole kuitenkaan halunnut ryhtyä niin vakavaan toimeen.

Miksi jännitettä on kuitenkin taas syntynyt? Carmona vastaa, että nyt on kysymys vuoden 1982 tilanteesta peilikuvana: brittihallitus yrittää kääntää kansan huomion pois suurista säästöistä ja toisaalta se haluaa, että suuri yleisö hyväksyy asevoimien lisärahoituksen.

“Brittihallitus provosoi selvästi”, Carmona sanoo. “Miksi muuten se olisi lähettänyt prinssi Williamin lentämään pelastushelikopteria Malvinasille? Samaa tarkoitusta ajaa Malvinasille vesille tuotu ydinsukellusvene.”

Argentiina syyttää Britanniaa “Etelä-Atlantin militarisoinnista” ja “kansainvälisen turvallisuuden vaarantamisesta”.

Falklandin tämänkertainen rähäkkä saattaa tosin sopia myös Argentiinan sisäpolitiikan ohjaukseen, koska presidentti Cristina Fernándezin hallitus on uppoamassa yhä syvemmälle talousvaikeuksiin.

Vuoden 2000 alussa Argentiinan talous oli huonossa kunnossa, mutta sitten kävi tuuri: Kiina alkoi ostaa kasvavia määriä soijaa miljardiväestönsä ruokkimiseksi. Myös vehnä ja maissi ovat kelvanneet kiinalaisille hyvällä hinnalla.

Argentiinassa soijamiljardeja ei kuitenkaan ole käytetty esimerkiksi uusiin investointeihin tai vientiteollisuuden kehittämiseen. Sekä presidentti Cristina Fernándezin valtakaudella että aiemmin hänen miehensä Nestor Kirschnerin aikana rahoja on jaettu tukiaisina niin rikkaille kuin köyhillekin. Niillä on pienennetty bussimaksuja ja ihmisten kaasu-, sähkö- ja vesilaskuja.

Valtionkassan pohja paistaa, ja nyt tukia vähennetään kiireesti. Kun Buenos Airesin bussimaksut kaksinkertaistuivat helmikuussa, monet valittivat lehdissä, että heillä ei ole enää varaa työmatkoihin. Kymmeneen vuoteen Buenos Airesin kaduilla ei ole nähty vesitykkejä, mutta nyt ne ovat palanneet mielenosoituksiin.

Myrskyn merkkeihin kuuluu myös nopeasti kiihtyvä valuuttapako. Viime vuonna maasta vietiin lähes 22 miljardia dollaria, puolet enemmän kuin vuonna 2010. Argentiinan tilastokeskus kertoo talouden kasvaneen viime vuonna 9,1 prosenttia. Vaikka luku pitäisi paikkansa, sekään ei nykymenolla riitä.

Kirschnerin pariskunnan vuonna 2003 alkaneella valtakaudella argentiinalaiset ovat tottuneet siihen, että hallitus maksaa kaikille korvauksia. Niitä vaativat esimerkiksi “sotaveteraanit”, jotka päivystävät presidentin palatsin edustalla mustasta pakkausmuovista tehdyn repaleisen katoksen alla. Miesjoukko edustaa niitä tuhansia sotilaita, jotka komennettiin 1982 rannikkovaruskuntiin valmiustilaan.

“Kyllä meille tästä jotakin rahaa pitäisi herua”, veteraanit sanovat.

Heitä ei lainkaan nolota tunnustaa, että olivat sodan aikana valmiustilassa rannikolla, satojen kilometrien päässä varsinaisista sotatoimista.