Nicaraguan protesteissa jo 85 kuollutta: Vain armeija pysynyt erossa julmuuksista – ja siihen kansa yhä luottaa

Piispat ovat yrittäneet välittää sovintoa Daniel Ortegan ja Rosario Murillon hallinnon ja kansan välillä, laihoin tuloksin.
Amerikka 28.5.2018 13:10
Kimmo Lehtonen

Naamioitunut mielenosoittaja yliopiston ulkopuolella Managuassa Nicaraguassa 23. toukokuuta. © ALFREDO ZUNIGA / AP / Lehtikuva

Managua, nicaragua – Nuoren naisen on vaikea pidätellä kyyneliä, kun surmattujen opiskelijoiden nimiä luetellaan mielenosoituksessa pääkaupunki Managuan keskustassa.

Juan Martínez, Álvaro Gómez, Ángel Gahona… lukeminen kestää piinaavan kauan.

”Opiskelijoita, ei rikollisia”, lukee takana seisovan opiskelijan pitämässä kyltissä.

Se on vastaus varapresidentti ja presidentti Daniel Ortegan puolison Rosario Murillon puheeseen protestien alussa toista kuukautta sitten. Murillo luonnehti tuolloin protestoivia opiskelijoita ja heitä tukevia kansalaisia pikkuryhmäksi rikollisia ja vandaaleja.

Näistä ”vandaalijoukoista” kehittyi nopeasti maanlaajuinen protestiliike, jonka Ortega yritti laittaa kuriin raa’alla väkivallalla. Se ei onnistunut, ja tilanne kääntyi nopeasti häntä itseään vastaan, kun kansalaiset reagoivat väkivaltaan menemällä opiskelijoiden avuksi.

Samalla vuosien aikana patoutunut tyytymättömyys Ortega–Murillo-kaksikon totalitääriseen, kansalaisvapauksia rajoittavaan epädemokraattiseen hallintoon purkautui. Hallitus vastasi laajentuneisiin mielenosoituksiin kovemmalla väkivallalla.

Puolentoista kuukauden protestoinnin aikana on saanut surmansa 85 kansalaista, joista valtaosa on nuoria opiskelijoita.

 

Kasvavien protestien paineessa Ortega joutui toukokuun puolivälissä suostumaan katolisen kirkon piispainneuvoston välittämään kansalliseen dialogiin.

Osapuolina dialogissa ovat ulkoministerin Denis Moncadan johtama hallituksen ryhmä ja kansalaisallianssi, joka koostuu opiskelijoiden ja yliopistojen, kansalaisyhteiskunnan, yritysmaailman, maatyöläisten ja ay-liikkeen edustajista.

Piispainneuvoston keskusteluagenda tähtää ennen kaikkea demokratian ja kansalaisten oikeuksien turvaamiseen erillisen siirtymäkauden kautta.

Siinä ehdotetaan aikaistettuja vaaleja ja koko vaalijärjestelmän uudistamista sekä erillistä siirtymävaiheen lakia, joka takaisi muun muassa armeijan ja poliisin riippumattomuuden sekä yliopistojen autonomisen toiminnan.

Hädin tuskin oli päästy alkuun, kun dialogi ajautui umpikujaan keskiviikkona 23. toukokuuta.

Piispojen esittämää neuvotteluagendaa hallinto nimitti ”vallankaappauksen agendaksi”, jonka pohjalta se ei neuvottele.

Hallitus keskittyi tapaamisissa vaatimaan protestoijien ylläpitämien tiesulkujen purkamista ja kansalaisten vapaan liikkuvuuden turvaamista. Suurin huolenaihe Ortegan hallinnolle on ollut protestien aiheuttamat taloudelliset menetykset.

Piispojen esittämää neuvotteluagendaa hallinto nimitti lopulta ”vallankaappauksen agendaksi”, jonka pohjalta se ei neuvottele.

Tämän voi lukea myös niin, että Ortega ei lähde neuvottelemaan hänen ja vaimonsa mahdollisesta aikaistetusta erosta. Ortegan presidenttikausi on päättymässä vasta vuonna 2021.

”Jos perustuslaillinen ja rauhanmukainen tie Nicaraguan demokratisoitumiseksi nähdään hallituksen taholta vallankaappauksena eikä osoiteta mitään halukkuutta keskustella siitä, voi olla mahdotonta selättää maata koetteleva poliittinen kriisi dialogin voimin”, tviittasi Managuan piispa Silvio José Báez neuvottelujen katketessa.

Piispat saivat lopulta puserrettua kompromissiesityksen kuusihenkisen komission perustamisesta. Siihen kuuluu kolme hallituksen ja kolme kansalaisyhteiskunnan edustajaa. Komissio kokoontuu tälä viikolla sopimaan keskustelujen agendasta ja mahdollisesta jatkosta.

 

Azalea Solis, tunnettu naisasialiikeaktivisti ja nyt yksi dialogin kansalaisyhteiskunnan pääedustajista, epäilee Ortegan hallituksen todellista halukkuutta dialogiin.

”Hallitus lähtee keskusteluihin ikään kuin verilöylyä ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Se käyttää neuvottelussa viivytystaktiikkaa ja toimii kuin kyseessä olisi kädenvääntö oikeusvaltion parlamentissa jostain laista tai asetuksesta”, Solis sanoo managualaisessa kahvilassa.

Jotain nicaragualaisten kiinnostuksesta dialogia kohtaan kertoo se, että haastattelu keskeytyy pariin otteeseen, koska kahvilan asiakkaat tervehtivät Solista halauksin ja kertovat tukevansa kansalaisallianssia neuvotteluissa.

”Hallitus pyrkii kaikin keinoin kääntämään vastuun ensimmäisen kuukauden tapahtumista päälaelleen. Se syyttää perverssillä tavalla mielenosoittajia tapahtumista saaden siten vapaan mielenilmaisun näyttämään rikolliselta ja lainvastaiselta toiminnalta”, Solis sanoo.

”Hallitus vaatii tiesulkujen poistamista tietäen hyvin, että ne ovat protestimuoto ja ainoa painostuskeino, joka aseettomalla vastapuolella on marssien lisäksi.”

 

Pattitilanne neuvotteluissa johti seuraavana, 24. päivän vastaisena yönä väkivallan riistäytymiseen uudelleen käsistä.

Eri puolilla maata on sen jälkeen ollut tiesuluilla yhteenottoja mielenosoittajien ja hallituksen aseistautuneiden puolisotilaallisten joukkioiden välillä. Kuolleiden määrä kasvaa tasaisesti.

Latinalaisessa Amerikassa armeija on vastaavissa tulehtuneissa tilanteissa usein tehnyt vallakaappauksen tai aseellisen väliintulon.

Siksi Nicaraguan armeijan mahdollista roolia tilanteen pahentuessa arvuutellaan laajasti myös maan rajojen ulkopuolella. Armeija on toistaiseksi ainoa merkittävä instituutio, joka ei ole suoraan sotkeentunut verisiin tapahtumiin.

Armeijan tiedottaja Manuel Guevara antoi pari viikkoa sitten uutistoimisto AFP:lle lausunnon, jonka mukaan ”ratkaisu tilanteeseen löytyy dialogista” eikä armeijalla ”ole mitään syytä vaimentaa mieltään osoittavaa kansaa”.

Valtaosa nicaragualaisista tuntuu luottavan siihen, että armeija pysyy kasarmeissaan. Ja jos joukot valuvat kaduille, niiden uskotaan tekevän sen, jotta tilanne rauhoittuisi ja dialogin jatkuminen olisi turvattu.

”Puolisotilaalliset joukot toimivat jo melko itsenäisesti, ja niiden kontrolli voi puolueeltakin lähteä käsistä.”

”Poliisivoimat hautasivat oman instituutionsa osallistumalla surmaamisiin ja väkivaltaan. Maan armeija ei tee tätä virhettä”, uskoo myös turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut toimittaja Roberto Orozco.

”Sen rooli voi pikemminkin olla tilannetta tasapainottava.”

Orozcon mukaan armeija ei ole halukas – vanhoista sandinistisista siteistään huolimatta – ”tekemään harakiriä” hukkumaisillaan olevan Ortega–Murillon presidenttipariskunnan kanssa.

”Armeija on yksi maan merkittävimmistä yrityksistä, jolla on sijoituksia ja omistuksia laajalla, muun muassa pankki- ja rakennusalalla. Nämä intressit ovat nyt vaarassa kriisin pitkittyessä.”

Todellinen pelko Orozcon mukaan on, että puolisotilaallisten iskujoukkojen lietsoma väkivalta lähtee käsistä. Joukot koostuvat aktiivipoliiseista, värvätyistä rikollisista ja Ortegalle uskollisista reservin sotilaista. Niitä johdetaan sandinistipuolueen koneistosta käsin.

”Kyseessä ei ole sisällissota, mutta aineksia siihen on. Nämä puolisotilaalliset joukot toimivat jo melko itsenäisesti, ja niiden kontrolli voi puolueeltakin lähteä käsistä”, hän arvioi.

”Jos näin käy, uskon armeijan lähtevän kasarmeista kadulle”.

 

Mielenosoituksissa vaatimus yleislakosta saa kuuluvuutta yhä enenevässä määrin.

Sen julistamisessa on kuitenkin pieni mutta: siihen tarvitaan maan yritysmaailman täysi tuki.

Ortegan yli kymmenvuotinen totalitäärinen hallinto on nojannut maan yritysmaailman varauksettomaan tukeen. Se on ollut ainoa taho, jonka kanssa Ortega on ollut valmis neuvottelemaan ja sopimaan asioista.

Yrittäjien ja maan liike-elämän toiminta Ortegan aikana on kuin poliittisen opportunismin käsikirjasta. Siksi sen edusjärjestön COSEPin toimintaan suhtaudutaan varauksella. Monet näkevät liike-elämän edustajat myös syyllisiksi syntyneeseen tilanteeseen.

”Merkittävistä yritysmaailman edustajista tuli politiikan tekijöitä. Toiminnallaan he laillistivat epädemokraattisen ja autoritäärisen hallituksen ja saivat siitä palkkiona taloudellisia etuja ja sijoitusmahdollisuuksia”, muistuttaa toimittaja Carlos Fernando Chamorro El Confidencial -lehdessä.

”Autoritäärisen hallinnon ollessa nyt romahtamassa sen rikostovereiksi ja panttivangeiksi suostuneen yritysmaailman johdon on päätettävä nopeasti, jääkö se taas toimettomaksi ja jättää onnensa hallituksen käsiin, vai toimiiko se – lopultakin – demokraattisen muutoksen aikaansaamiseksi”, Chamorro kirjoittaa.

Azalea Solisin mukaan dialogissa mukana oleva yritysmaailman etujärjestö COSEPissa nyt tätä mahdollisuutta kuitenkin pohditaan vakavasti.

”Jos yleislakko julistetaan, sen tulisi olla vedenpitävä. Muuten sitä on turha yrittää”, Solis sanoo.